Kesä tulossa, oletko valmiina?

                                                    Toukokuu, oi ihana toukokuu!

Tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja yritetään nyt taas muistaa edes jotain niistä... No jos lähdetään siitä, että kohta kuukausi takaperin oltiin koirahoitolassa viikko Daronin kanssa. Meillä oli ollut kivaa, vaikka toki mielellään tultiin mamman kanssa takas kotiinkin. Mua kyllä vähän kismitti, kun sinne hoitolaan tuli yks ihana pitkäkarvainen sakemannityttö, jolla oli juoksut, ja me senssejä oltiin sopimassa aidan läpi kun mamma tuli meitä hakemaan... No, aina ei voi saada kaikkea. Daron kotiutui hoitolaan myös hyvin, vaikka pari ekaa ulkoilutuskertaa - tai oikeastaan sitä edeltävä valjaiden pukeminen vähän jännitti. Mutta nopeesti se tottui kun hoitolantäti sitten vielä huolehti siitä korvalääkityksestä ja putsaamisestakin. Oli siis ihan kiva pikku loma pois kotoa vaikka kotikaupungissa edelleen oltiinkin. Ja mammalla oli ollut myös lystiä Wienissä, toi meille tuliaisina herkkujakin!

Sit me pojat oltiin seuraavana viikonloppuna Marttilassa kooikkereiden mejäleirillä ja meikäpoika kävi myös toista kertaa virallisessa mejäkokeessa. Se oli huisia! Tuloksena oli AVO2 35 pisteellä, joten ei huono ollenkaan (50 pistettä on maksimi) ja mä niin nautin siitä verijäljen nuuskuttelusta. Leirihän alkoi jo perjantai-iltana ja yövyttiin porukalla metsästysmajalla (ekana yönä mökissä tais olla 5 koiraa ja 5 ihmistä, tokana yönä enää 2+2), joten aika paljon tuli vietettyä aikaa kopassa Daronin kanssa. Hyvin se sujui, vain pari kertaa piti vähän ojentaa kakaraa kun se ojenteli sääriään mun puolelle... Perjantaina ihmiset saivat ensin suunnistus-/kompassinkäyttöopastusta, lauantaina oli yleistä mejä-teoriaa ja jälkienteko ja sit sunnuntaina koe.

Lauantain jälkienteko oli mammalle hieman jännä paikka ja jälkiparinsa kanssa saivat aikaan jäljen joka ei mennyt ihan piirustusten mukaan. Metsään mamma lähti joskus puoliltapäivin ja palasi vasta illansuussa, joten hieman väsynythän se sit oli. Mutta hetken istuttuaan mamma vei kuitenkin Daronin myös nuuskuttelemaan ekaa kertaa verijälkeä; jälki oli noin 600m matkan kahdella kulmalla ja mamma oli kakarasta tosi ylpeä. Daron oli erittäin kiinnostunut, kulki verijälkeä hitaan huolellisesti ja välissä vain muutama kannontörö saivat osakseen haukkuja (hittooko tulivat siihen silmäkulmaan yhtäkkiä, kertoi Daron mulle illalla ennen nukkumaanmenoa...). Kaadolla odotti peuransorkka ja sinne olisi mentykin perille asti, mutta kuusen takaa pilkistänyt avustajan nassu sai Daronin säikähtämään juuri ennen ja "mörkö" piti sitten haukkua hurjasti hiiteen. Ottivat sitten kaadon yhdessä mamman kanssa haltuun ja sorkka oli Daronista kiva juttu myös.

Sunnuntaina oli sitten meikäpojan näytönpaikka. Saatiin mamman kanssa arvonnassa avoimen luokan toinen jälki ja sit mammalla oli kolmannen jäljen opastus. Just ennenkuin meidän vuoro oli lähteä metsään satoi hieman rakeitakin, joten sää oli keväisen koleahko vaikka aurinkokin kyllä pilkahteli. Alkumakaukselta meikäpoika lähti kuin juna ja mamma tulla rallatteli vaan perässä, kauheasti sille ei ole muistikuvia matkasta jäänyt. Paitsi että jäkäläinen märkä kallio on liukas... No sit meikäpoika löysi ekan kulman ja matka jatkui. Ei vieläkään kunnon filmiä muistissa. Tokan kulman mä oikaisin hiukan ja sit jossain vaiheessa sen jälkeen aloin harhautua hieman. Mamma arvasi että nyt ollaan pois jäljeltä. Meikäpoika vilkas mammaan, yritin kysyä että mihin se verenhaju mun kirsusta katos, mutta mamma ei oikein hokannut, että olis voinut kehottaa heti. Niinpä me sit ajelehdittiin vielä hetki ennenkuin tuomari pyysi mammaa ottamaan mut haltuun. Mutta mammaa kyllä lohdutti kun tuomari sanoi, että ollaan keskellä ruokintapaikkaa suolakivineen kaikkineen, joten harhauduin tuoreelle jäljelle. Saatiin uusi startti ja mamma tunsi taas liinan päässä, että jäljellä ollaan. Tuli jonkinlainen ryteikkö-nuorikuusikko-tiheikkö ja mammalta pipakin putos oksan ansiosta päästä. Mietti kuulemma mielessään, että jääköön metsään sitten ja jatkoi liinan perässä. Tuomaripa oli näppäränä napannut pipan oksasta/ilmasta ja palautti sen kohta mammalle. Meikäpoika vaan jatkoi matkaa, kunnes yhtäkkiä pysähdyin kuusien alle. Äärettömän ihana haju, tuumasin, kuopsautin hieman maanpintaa kynsillä rikki ja heittäydyin kierimään hajuun. Mamma oli ihmeissään ja kauhuissaan samaan aikaan. Tuomari lohdutti sitä sanomalla, että ehkä ketunpissa. Meikäpoika otti nopeat eau de foxit, ravistin mullat pois niskasta ja matka jälkeä pitkin jatkui. Ja niin me tultiin kaadolle ihan yhtäkkiä ja siellä oli se ihana, ihana sorkka! Mamma oli meikäpojasta kyllä todella ylpeä eikä se ruokintapaikan hukkakaan haitannut yhtään. Sain kaadolla vielä palkaksi lihapullia ja sekin oli kivaa! Oman jäljen jälkeen palasin mökille Daronin viereen koppaan koisimaan, kun mamma meni opastamaan Iiriksen omalle jäljelleen. Sieltä palasi myös erittäin tyytyväinen, jäljestä kehut saanut opas ja vielä upeamman suorituksen tehnyt koirakko. Loppupuhuttelun ja palkintojenjaon jälkeen mukava metsäinen viikonloppu oli taputeltu ja palasimme väsyneinä, mutta onnellisina, kotiin. 

Sitten vilahti viikko ja tuli vappu. Kävimme aattona Junnun ja kummitädin kera lenkkeilemässä Aulangolla kauniissa lämpimässä aurinkokelissä pari tuntia. Syötiin jätskit Joutsenlammella ja käytiin tsekkaamassa Aulangontornilla näköalat (ei tornissa kuitenkaan). Paluumatkalla poikettiin Joutsenlammen toisella rannalla olevassa paviljonki-huvimajassa (alla vanha syksyinen kuva)

ja ettepä ikinä usko mitä toi pöpi pieni Daron meni tekemään! Me kun käveltiin sisälle paviljonkiin, niin pikkukaveri päätti, että kun ei kerran lattialta näe ulos, niin hyppäänpä tuossa ikkuna-aukosta sitten suoraan ulos! Mamma parkaisi kauhuissaan, kun Daron mennä leiskautti ikkunalaudalta vauhtia ottaen ulkopuolelle; se pässi kun oli tietysti hihnassa! Onneksi sillä oli valjaat eikä pantaa, niin kaveri laskeutui suhteellisen nätisti mamman hidastamana maahan paviljongin ulkopuolelle. Sieltä se sit pällisteli mammaa ja kummitätiä, että mitäs siellä toljotatte, tulkaa perässä! On se omituinen otus... Kummitätihän se sit tuumas, että onneksi ei menty sinne näkötorniin, kun on tuommoinen kamikazeja harrastava kahjopää mukana... Kyllä sitä tapausta on jälkikäteen naureskeltukin! Loppumatka lenkistä hoitui sit rauhallisemmissa, normaaleissa merkeissä ja vietimme vappua kotiterassilla auringosta nauttien.

Viime viikon tiistaina mamma otti meidät mukaan autoon, kun lähti vetämään pentukurssia. Taka-ajatuskin tähän sisältyi. Nimittäin kun päivä oli lähes helteinen, niin mamma päätti kokeilla koulutuskentän lähistöllä olevaa lampea uintiharjoitukseen. Ja niinhän se homma hoitui, että ensin kun meikäpoika oli haukkunut möröt lammesta pois, niin mennä molskautin itseni tyylivapaasti vauhdilla veteen ja hopsheijaa, Daron oli loikannut perässä. Äkkiähän se rantaan räpiköi, mutta heti kohta oli uudelleen vedenrajassa vouhottamassa. Ei siis pelkää vettä ja osaa kauhoa tassuillaan eteenpäin - hienoa.

Uinnin jälkeen Daronin karvat oli aikas pörheät ja mamma sai hupia sen takamuskarvoista... Me pojat otettiin uinnin päälle kotona vielä iltapainit ennen nukkumaan menoa
                                     

Sen jälkeen ei olla kunnolla päästy uimaharjoitteleen, kun oli seuraavana päivänä lähijärvellä ruuhkaa koirista, mutta Daron kävi kyllä polskuttelemassa rantavedessä omaksi ilokseen. Ehkäpä jos nämä lämpimät kelit vielä jatkuu, niin meillekin löytyy rauhallinen paikka harjoitella uimista todenteolla. Meikäpoikahan toki osaa uida ja uin mielelläni, mutta Daronille pitää näyttää vielä esimerkkiä ja harjoitella yhdessä veden varassa olemista.

Torstaina Daron kävi lähikauppa-Prisman pihalla match show´ssa ja tuliaisina oli sininen nauha ilman sijoitusta, mutta mamma kertoi, että Daron oli ekaa kertaa antanut tuomarin tutkia pöydällä eikä se ollut panikoinut ollenkaan. Kyllä se vielä oppii, että näyttelyt ei oo paha juttu ollenkaan.

Tänään lauantaina ollaan sit taas mennä touhotettu, tällä kertaa käytiin Lahdessa. Ensin aamusta oli kaksi tuntia rallytoko-koulutusta, johon me molemmat päästiin mukaan ja sit mamma siirrätti meidät vielä Jokimaan raviradalle, jossa oli match show. Daron pääsi taas harjoittelemaan kehäkettuilua ja saihan se punaisen nauhan, vaikkei sijoittunutkaan. Tuomari tutki maassa, tosin hampaat jokainen omistaja näytti itse kennelyskävaaran vuoksi. Daron antoi tuomarin hienosti koskea muutoin, vain takapäätään siirsi vähän syrjään. Kehäkäyttäytymisessä muutoin oli vielä petrattavaa, kun isommat koirat edessä (bernhardilainen) ja takana (täysikokoinen springerspanieli) aiheutti singahtelua, haukkumista ja pyörähtelyä, mutta isot koirat onkin jännä juttu muutenkin.

Huomenna kuulemma päästään taas metsäisempään tilaan, kun mamma menee harjoittelemaan mejäsihteerin hommia ja me pojat päästään tietysti matkaan mukaan, vaikka koe ei tällä kertaa koskekaan meitä.

Aprillia!

Jaa, kappas kun tänään onkin aprillipäivä. Mamma tosin ei aamulla pilaillut kun valitteli huonoa oloaan... tuli töistä kotiinkin kesken päivän, kun niin kolottaa kuulemma. Tosin tässä on sitten se huono puoli, että jos se sairastuu, niin me pojat ei päästäkään pitkille lenkeille. Pidetäänpä peukkuja, että mikään tauti ei iske ja kolotus on vain aprillipilaa.
Pääsiäinen se mennä vilahti kuin noita-akka luudallaan ja me pojat käytiin ekaa kertaa yhdessä Seinäjoella piipahtamassa. Daron käyttäytyi aika hyvin tai no joo, hyvin. Se ei arastellut ketään, tutustui reippaasti kaikkiin uusiin outoihin ihmisiin ja tykästyi jokaiseen, kulki ihan hienosti hihnassa, ei juurikaan haukkunut, ajoi meikäpojan kanssa fasaanit takapihalta lentoon, nukkui yönsä rauhallisesti, leikki leluillaan (ja välillä ihmisten varpailla...ei hyvää käytöstä..) ja tietysti söi hyvällä ruokahalulla kuten aina. Jopa niin hyvällä, että ekana iltana nielaisi pehmomäyräkoiraltaan hännäntöpön......... sitä sitten jännitettiin, että tuleeko ulos normaalitietä ja tulihan se seuraavana iltana lopulta. Mamma saattoi saada hieman hullun maineen, kun kaikennäköiset risut ja puutikut käsissä tonki Daronin kakkakasoja.

Pohjanmaalla poltetaan pääsiäislauantaina perinteisesti pääsiäisvalkioita elikkäs kokkoja. Käytiin tsekkaamassa läheinen risukasa ja todettiin se riittävän isoksi.

Pääsiäistä edeltävinä viikkoina meillä on ollut ulkosalla kulkemisen kanssa tiukempaa koulutusta, kun mamma ärsyyntyi meikäpojan vouhottamiseen ja Daron tietysti seurasi mun esimerkkiä. Osataan nyt jo kulkea hienosti hihnassa, vaikka toki muistit välillä pätkii yhä. Samalla saimme kotona sohvakiellon, joka on mennyt lopultakin perille. Pienet muutokset runsaiden ylitöiden kera aiheuttivat kuitenkin protestointia ja "ilahdutimme" naapureita haukkumalla/ulvomalla aamuisin mamman töihin lähdön jälkeen sekä iltapäivällä ennen mamman töistä paluuta. Mamma yritti Seinäjoella simuloida huutotilanteita jättämällä meitä keskenään omiin tiloihin, kun hän puuhaili isäntäväen kanssa alakerrassa, mutta vain kerran annoimme kovaäänisen näytteen ja saimme siitä ansaittua palautetta. Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina mamma nauhoitti kotona työpäivän ajan tilannetta ja analysoi aika tarkasti, että silloin iltapäivällä johonkin aikaan Daron aloittaa muutamilla haukahduksilla, kiihdyttää meikäpojan ulvomaan ja sitten ulvottiin yhdessä. Sitten meikäpoika hiljentyy, kuin miettiäkseni, että mitäs tässä nyt oikein ulvotaankaan ja muutaman loppuhaukahduksen jälkeen myös Daron on hiljaa. Aikaa tapahtumaan kului 54,55 sekuntia. Tiistain jälkeen olemme pitäneet kuonomme ummessa ja mamma toivoo tilanteen palautuvan taas hiljaiseloksi. Tosin, seuraavana laukesi tilanne taas sitten ulkosalla, kun Daron kiihtyy jostain syystä nyt hirveästi toisista koirista ja haukkuu sekä pomppii, jonka jälkeen saa meikäpojankin takajaloilleen. Mamma harkitsee meidän myymistä ensi tiistaina torilla - vitosella kaksi...


Ihanaa, kun kevät tuli tänne Kanta-Hämeeseen pääsiäisen pyhinä ja lähes kaikki lumet on sulaneet hurjaa vauhtia. Ensimmäiset sinivuokot on bongattu ja ruoho alkaa puskea nurmikolle.

Lähilammen penkillä nautittiin kevätauringosta.

Metsästä lumi oli jo sulanut.

Ensi viikon jälkeen mammalla on sitten talviloma ja meikäpojat joutuukin koirahoitolaan, kun mamma lähtee vähän ulkomaille. Jännää nähdä osataanko käyttäytyä sen jälkeen enää lainkaan... Sitten mamman loman jälkeen onkin jo seuraavalla viikolla kaikenlaista pientä; oman koirakerhon talvikauden päättäjäisepikset agilityssa, silmäpeilaus ja mejäkurssi sekä -koe Marttilassa. Huhhuijaa.

Meikäpoika muuten täytti 4 vuotta tuossa pääsiäissunnuntaina. Juhlin hillitysti, mutta mamma antoi erikoisherkkuna kuivattua kanankaulaa kyllä. Vuositarkastuksella ja rokotuksilla kävin ennen pääsiäistä ja olin tosi reipas. Daron pääsi mukaan eläinlääkärikäynnille, ihan vaan huvin vuoksi. Eläinlääkäri kehui, että olen hyvässä, sopivassa lihassa ja hampaat ovat puhtaat, mitä nyt vähän kulmureissa on plakkia. Mutta ne kuulemma mamma voi itsekin rapsutella irti. Sydän toimi kuin pitääkin, vahvasti ja tasaisesti eikä mitään muutakaan vikaa löytynyt. Painoa on 14,2 kiloa, olenhan toki iso kooltani vaikka Daronin kroppaan verraten siroluinen. Daron on malliltaan tuommoinen jässikkä. Melkein samaa kokoa ollaan jo, Daronin paino on 10,8 kiloa ollut nyt muutaman viikon tarkalleen. Daron muuten on tällä viikolla siirtynyt kokonaan raakaruokaan, kun sillä alkoi toinen korva töhniä niin kovasti ja mamma päätti kokeilla josko "parannus" olisi sama kuin meikäpojalla aikoinaan eli kuivaruuan jättäminen pois. Daron on parin viikon ajan saanut raakaa pienesti kuivanappulan seassa ja pääsiäisen aikaan mamma alkoi isontaa raa´an osuutta. Mitään vatsaoireita ei ole tullut, päinvastoin mamma on havainnut kakan olevan kiinteämpää ja ei niin haisevaa kuin ennen. Korva näyttäisi hieman rauhoittuneen, mutta nyt sitä vielä tietysti tarkkaillaan ja putsataan päivittäin. Meikäpoikahan ei ole koskaan kärsinyt korvaongelmista ja noita ei juuri puhdistella, paitsi kesäisin kun korvalehdille menee uidessa roskaa/siitepölyä yms pientä. Daronin korvienhoito on kyllä ollut mammalle juhlaa, sillä pikkukaveri on täysin viilipytty kun korvia putsataan. Meikäpoika pakenee putsausainepullon nähtyään kopan perälle, vaikka ikinä ei ole mitään erityistä putsatessa sattunut. Mä vaan en tykkää, kun kutitellaan korvasta... Noista hoitotoimenpiteistä tuli mieleeni, että kynsienleikkuu on kyllä meidän molempien bravuuri. Kynnet leikataan aina sylissä istuen, kun se on mammalle paras työasento ja ollaan siinä rentoina. Mammalla on jopa vaikeuksia sen takia, että molemmat halutaan syliin yhtäaikaa kun nähdään kynsisakset. Tämähän johtuu vain siitä, että meillä on namipalkka per tassu ollut aina tapana ja Daron on hyvin omaksunut homman...

No mutta nyt pitääkin mennä syömään, eikä suinkaan silliä ja kuravettä, vaan naudanmahaa - namskis! (mamman mielestä haisee pahemmalle kuin silli; mä en kyllä tajuu...)

Daron näyttää kieltä mammalle...

Kevättä rintapielessä - ja mielessä

On se kevät ihanaa aikaa... Meikäpojalla hormonit hyrisee, niin että ulkosalla pää meinaa ihan seota. Tänään pääsin Daronin kanssa taas tapaamaan ihania Nella- ja Iiris-tyttösiä ja kyllä mä niitä niin liehakoin. Vaan eipä ne kumpikaan mulle oikein kovasti lämmenneet... Vähän tanssahdeltiin Iiriksen kanssa, mutta muu seurue (D ja N) olivat hieman kateellisia ja meidän tanssit keskeytyi. Mutta pari kertaa juostiin päättöminä pihassa koko porukalla ja haukuttiin niin perusteellisesti että koko kylä kuuli. Siinä toheltaessa Daron ilmeisesti vähän liukastui terassilaudoituksella ja kakara päätti ruveta matkimaan mammaa ontuvana eriksonina. Ei sitä kuitenkaan pahasti sattunut, koska jatkoi riekuntaansa hetken kuluttua entiseen malliin. Varmaan vähän venäytti itseään vaan. Mammahan, siis tohelo kun on, loukkasi polvensa työtapaturmassa tiistaina ja tikkien takia ei saa polvea koukistella. On meidän lenkit olleet tässä sitten lyhyempiä ja todella paljon hitaampia, kun yksi konkkaa tulemaan. Onneksi me ehdittiin edellisenä sunnuntaina käydä siellä Lempäälässä agikisoissa. Ja pääsin mamman yllättämään siellä kyllä hienosti sijoittumalla molemmilla agiradoilla ykköseksi puhtain radoin, mutta aikavirheellä ja hyppäriltä tultiin nollilla kolmansiksi. Sainpahan leluja sitten yli oman tarpeeni ja muutaman lahjakortinkin vielä.

Kisat oli kivat, radat oli kivat ja aikataulukin meille sopiva, kun eka startti oli puoli kymmenen aamulla. Mamma oli ylpeä, kun tein tarkkaa työtä ja puursin ne itselleni vaikeat esteetkin ilman kieltoja, vaikkakin hitaasti. Seuraavat kisat meidän piti heittää ensi viikonloppuna omalla treenihallilla, mutta mamman polven takia ne kisat jää nyt sitten välistä kuitenkin. No, eipä tässä kiirettä mihinkään ole.

Oman rotujärjestön mejä-kokeeseen ollaan mamman kanssa sitten menossa huhtikuun lopulla. Samalla kertaa on koulutusviikonloppukin, johon Daron pääsee mukaan kuulemaan mejän saloista ja sattumoisin Iiris ja Nella omistajineen tulevat myös. Tulee lysti viikonloppu sitten. Kunhan ei niin lystiä kuin viime vuonna kooikkereiden syyspäivillä, jossa tapettiin kyykäärmettä, nähtiin luurankoja ja vähän jänskättiin muutenkin pienellä metsälenkillämme... Etenkään noita kyykäärmeitä ei haluttaisi koeviikonloppua pilaamaan. Muutenkin taas tarpeeksi jännää, ettei mamma eksy metsään, kun se on vähän tommoinen hattarapää välillä.
No, jos me sieltä metsästä palataan kaikki kotiin, niin sitten toukokuun alussa  pitäisi käydä rotujärjestön rallytoko-koulutuspäivässä ja kesäkuussa meillä on sitten rotuerkkari, johon mamma on meitä poikia ilmoittamassa. Silläkin riskillä, että Daron ei ehkä osaa näyttelykäytöstä kunnolla vielä silloin... No, eihän sitä tiedä jos tuo pikkukaveri tuosta innostuukin. Kyllä se jo tänään oli ihan eri mentaliteetillä kylässä kuin pari viikkoa sitten ja ei haitannut yhtään, että vieras ihminen koski. Ja eilen se antoi myös vieraiden ihmisten koskea, intoutui jopa pieneen leikittelyynkin. Se on tuommoinen hitaasti lämpenevä pieni otus. Ja ajatella, että ensi viikolla otus täyttää 6kk! Hui miten aika menee vilkkaasti, kun on kivaa.

Meikäpojalla on ensi viikolla rokotusten uusinta ja mammalla tikkien poisto, niin että me työllistetään kumpikin terveydenhoitoa sitten. Huhtikuussa käyn lisäksi uusimassa silmätarkastukseni, kun se umpeutuu tässä kuussa myös. Kaikenlaista pientä tapahtumaa siis tiedossa jo ja kevät senkun porskuttaa tulemaan kesä perässään. Onkin kiva nähdä sitten, mitä Daron tykkää uimisesta. Mamma on tuossa miettinyt, että voisi viedä meitä koirauimalaan kokeilemaan Daronin vedenkestävyyttä, mutta ainakaan vielä se ei ole aikaa varannut. Ehkäpä kuitenkin ennen kuunvaihdetta ehdittäisiin...

Daron hyväksyttiin muuten FitDog´n pentutestiryhmään tuossa jokin aika sitten ja viime viikolla sille tuli paketti Puppy Booster´a testattavaksi.

Kaveri on ihan innoissaan juomasta, näkisittepä miten se loikkii kun haistaa mitä on kupissa! Paketissa oli myös meikäpojan käyttämään Energy & Rehydrate-jauhetta, jonka voimalla viime sunnuntain agikisatkin hoidettiin. Tuo meikäpojan juominen kun jännityksessä on vähän heikonlaista, mutta jauheella varustettu vesi menee hotkien alas. Daron on reippaampi juomaan, mutta se nyt tietysti syö kuivamuonaakin, joten senkin takia sille nesteen nauttiminen on tärkeä juttu. Nyt meillä on oikeastaan vähän kisaa, että kumpi saa reissussa juoda ensin mamman tarjoamaa jauhejuomaa - onneksi vanhemman oikeudella se olen ollut minä. 

Leikki on lasten työtä

Tässähän on kirjuri luistanut taas velvollisuuksistaan näemmä, mutta ei tässä nyt kummempia ole tapahtunutkaan. Me koirapojat oltiin toissa viikonloppuna hoitotätin harteilla, kun mamma käväisi pääkaupungin hulinoissa ja ihan kivasti oli kaikilla mennyt. Daron päätti siinä sivussa pudottaa ihan neljä maitohammastakin suustaan, joten nyt niitä piikkejä on yhä vain vähemmän sen suussa! Yläkulmahampaita mamma himoaa irtoavaksi, mutta vielä ei ole mitään edistystä sen suhteen. Molemmat alakulmurit on siis jo poissa ja tilalla isohkolta näyttävät hevosenhampaat vielä mataline kulmahampaan alkuineen. On se pöhkön näköinen...

Eilen oli sitten ihana aurinkoinen päivä ja mamma oli sopinut heti aamusta meille treffit Iris ja Nella kooikkereiden kanssa. Me pojat hieman annettiin autossa ääninäytettä, kun mamma ensin tervehti tyttöset ja sen jälkeen käytiin porukalla heittämässä lenkki. Lenkiltä palattuamme päästiin riehumaan tyttösten aidatulle pihalle ja kylläpä oli lystiä. Tosin meikäpoika keskittyi alkuun vain pelkkään nuuskutteluun ja jalan nostoihin, mutta Daron otti ilon irti vapaudesta sekä seurasta ja yritti saada erityisesti Nellaa mukaan riehuntaan. Iiriksen kanssa eivät olleet samoilla taajuuksilla, mutta onneksi tilaa pihassa oli vaikka vain väistellä tuon riiviön hyökkäyksiä. Siinä kun emännät seurailivat kakaran touhuja, niin Iiris yllättikin kaikki ja tuli haastamaan meikäpoikaa pieneen tanssiin. Voi miten mukava tyttö! Harmi vaan, että Daron tunkesi pian kolmanneksi rattaaksi ja meidän ilonpito hiipui, kun Iiris ei kestänyt sitä. Mutta meikäpojalta meni kyllä hetkeksi pasmat vähän sekaisin, kun harvoin tyttö noin lähestyy... Palkitsin Iiriksen yrityksestä villillä hännänhuiskutuksellani ja olin kyllä aika polleata poikaa.
Kun oltiin jonkin aikaa rallateltu pitkin poikin hankea niin käytiin sitten sisällä talossakin. Tutkittiin tarkkaan Daronin kanssa nurkat ja jostain syystä mamma naureskeli, kun muutamaankin kertaan käväistiin kummatkin vaa´alla punnitsemassa itsemme. Ei meillä paino-ongelmia kai ole, mutta kun se nyt siinä Nellan ja Iiriksen huoneessa oli, niin pitihän sen lukemat kokeilla... Keittiön pöydän ympärillä oli hieman kahviaikaan myös kuhinaa ja innokkaita kuonoja oli valmiina heti jos kädestä meinasi jotain lattialle livetä. Daron välillä riehaantui haukkumaan, etenkin Iirikselle ja meikäpoika säesti vinkumalla ihan noin niinkuin muuten vaan.
Kahvittelun jälkeen me päästiin sitten vielä takaisin pihalle riehumaan ja otettiin viimeiset mehut irti peuhaamisesta. Daron kun pääsi auton takapenkille, niin se oli jo unessa ja meikäpoika simahti sitten lopulta kotisohvalle. Mamma sai nauttia hyvin hyvin rauhallisesta illasta. Kuulemma tytötkin oli aika väsyneitä...
Tässä muutama kuva meidän eilisestä päivästä:

Juostaan!

Daron-riiviö hyökkää, Tristan taustatarkkailijana

Ai miten niin mulla on kivaa!

Iiris ja Nella poseeraa

Kuka on nopein?

Nella istuu rauhaksiin, Daronilla sata lasissa...

Ihana keväinen auringonpaiste, toteaa Tristan

Nella ajaa Daronia takaa

Ryhmäposeeraus; vasemmalta Daron, Tristan, Nella ja Iiris

Tänään mamma ilmoitti meikäpojan agikisoihin Lempäälään ensi sunnuntaina. Kolme rataa kuulemma pitäis pinkoa ja vielä osatakin jotain. Hmm... siitä voi tulla mielenkiintoista, mutta kokeiltavahan se on. Tiistain treenit jää ensi viikolla kuitenkin väliin, kun mammalla on muuta menoa, joten olkoon tuo sitten viikoittainen treenikertamme. Löysin rantein siis mennään vähän fiilisteleen kisatunnelmaa välillä. Seuraavat agikisat olisikin sitten maaliskuun puolivälissä meidän treenihallilla, joten sinne kuulemma kanssa mennään kipaisemaan.
Muita suunnitelmia tässä ei nyt ihmeemmin ole; Daronin kanssa mamma aikoo mennä näyttelytreeneihin ja lähialueen mätsäreihin, koska tuo pikkukaveri on toooooosi järkyttynyt, kun vieras ihminen koskee. Saapa nähdä mitä siitä hommasta tulee, vai tuleeko mitään. Tänään Daron osallistui kolmatta kertaa sellaiseen tottelevaisuuskoulutukseen, rallytoko-tempuilla höystettynä. Kyllä se kuulemma on ihan oppivainen, mutta mamma on taas lipsunut sen kouluttamisesta, niin että vaikkapa makuulla pysyminen ei ole lainkaan varmaa... Mutta kivaa sillä oli koulutuksessa joka tapauksessa ja koulutuksen jälkeen D oli vielä saanut pienesti painia Sasu-kooikkerin kanssakin.

Leikki se on lasten työtä ja onneksi meikäpoikakaan ei ole siihen liian vanha!

Rotua edustamassa

Oltiin tänään paikallisen Kodin Terran eläinmaailma-osaston 2-vuotissynttäreillä ja meikäpoika pääsi Daronin kanssa spanielirotujen esittelyyn. Mukana oli myös kolmas kooikkeri, Sasu 1 vuotta. Mamma ei oikein tykännyt meidän kahden käytöksestä kylläkään... Meikäpoika päätti kiroilla toisille uroskoirille ihan vaan huvikseen ja Daron nyt on niin pöhkö, että se välillä haukkui vaan ilmaa ja välillä toisia koiria sekä ihmisiä. Oltiinpa joo, tosi edustavia. Kaiken lisäksi annettiin ulvonnassakin ääninäytteet, kun sattumalta heti tapahtuman alussa mikrofoni piti todella ikävää ääntä ja eihän sitä kestänyt ihmisetkään, niin me pojat päätettiin alkaa ulvomaan vielä. Kummitäti, joka oli reissussa mukana, häpesi silmät päästään... No, tapahtumasta oli se hyöty, että mamma varas meille yksityistunnin pieneen käytöskouluun, kun esittelijä oli sopivasti paikalla. Mamman nimitys "Kaaoskaksikko" on tällä hetkellä erittäin osuva, sillä me villitään toisiamme kilvan tuolla ulkona. Daronilla on menossa kiusaamisjakso, se pörrää, pärrää ja puree mua jatkuvasti ja meikäpoika puolestaan tempoo, huutaa ja on kuuro käskyille. Mamma on lievästi sanottuna kettuuntunut ollut tuolla lenkeillä... Yksittäisinä koirina me osataan molemmat olla hillitysti, mutta vanha sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" on taas osoittautunut paikkansapitäväksi. Mutta jos jotain lohtua edes, niin kotona ollaan oltu hiljaa; mammalla on tietokoneella äänien nauhoitusohjelma ja lisävahvistimena haukunestolaite (toimii). Ja Daron on nyt ollut kuukauden täysin sisäsiisti.

Daron on käynyt maanantaisin edelleen pentutreffeillä ja on tutustunut erilaisiin koiranpentuihin innokkaasti.

Tapasipa tuo kakara viime maanantaina aikuisen tanskandoginkin samalla reissulla ja sen se kuulemma haukkui pystyyn sekä yritti purra hännästä. Daronilla olisi keskiviikkona ollut viimeinen pentukerho Animagissa, mutta mammalla oli menoa, niin kerta siirtyi ensi viikkoon. Lisäksi me pojat ollaan oltu toimistokoirina paljon, kun mamma on tehnyt ylitöitä iltaisin. Hienosti ollaan viihdytty 2-4h siellä, lähinnä kevythäkissä torkkuen, kunhan mamma on sitä ennen käyttänyt meitä vähän metsälenkillä. Meikäpojallehan tuo homma on jo tuttua, mutta Daron on saanut tutustua uusiin kivoihin ihmisiin ja ihmetellä toimistotyön ääniä.

Meikäpojan aksatreenit sujuu hyvin, keppien kanssa ollaan saatu vauhtia kun saatiin vuoden ekoissa treeneissä yksityisopetusta niihin. Keinuunkin on tullut hiukkasen enemmän varmuutta, mutta ei liene ihme, että välillä sitten joku muu juttu paukkuu poikittain. Kuten vaikkapa kontaktit. No, eipä tässä ole nyt kisoja ihan heti näköpiirissä, niin että ei muuta kuin harjoitellaan, harjoitellaan. Vielä jos joskus tuo mamma oppisi ohjaamaan, niin kyllähän sitä kehtaisi sen kanssa sitten enemmänkin kisailla. Se on ollut meille uusi juttu, että olen aivan täpinöissäni lelulla palkkaamisesta nykyään. Kotona kun en leluihin koske, Daron niitä pyörittelee senkin edestä. Daron on ollut nyt joka kerta mun aksatreeneissä mukana myös; pikkukundi on saanut tuntumaa tekonurmeen, tutustunut ihmisiin sekä koiriin ja oppinut odottamaan kevythäkissä rauhakseen yksinkin. Yksi harjoitus on erityisen haastava Daronille muuten vielä. Se on syliin nostaminen jonkun muun kuin mamman toimesta. Ja mikä sylivauva tuo kuitenkin kotona on. Tarvii kotonakin vain aikaa vieraiden kanssa, että tekee itse aloitteen syliin tulosta (sohvalle/lattialla). Mamman sylissähän se olisi ihan jatkuvasti kyllä. Ja tosiaan sohvalle pomppii niin kepeästi nykyään, että ei ole enää mulla rauhallista sohvannurkkaakaan mihin käpertyä viikonlopun päivätorkuille... elämä on raskasta, kun on pentu talossa...

 

Touhuilua

Tässä alkaa olla kohta tammikuu ohi ja eilen käytiin -30 asteessa. Tänään ihme kyllä, oli sitten jo lauhaa ja vain -5 astetta joten me pojat tehtiin taas pitkä metsälenkki, meikäläinen liinan jatkeena. Ja mammakin muisti pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan. Daronille puettiin uusi takki, koska jätkä on kasvanut siihen sopivaksi. Oranssi takki, aika hieno. Se on itse asiassa ollut meikäpojallakin käytössä, mutta jäänyt sittemmin pieneksi.

Oranssista väristä tuleekin mieleeni, että en oo tainnut mainita Daronin omaavan omituisia makumieltymyksiä. Jätkä nimittäin syö appelsiinia! Mä en pysty käsittämään, miten se voi tykätä sellaisesta... Mamman kanssa ne syöpöttelee yhdessä joka ilta; Daron saa kaksi siivua, vaikka söisi se varmaan enemmänkin. Mä kerran kävin myös kerjäämässä siinä, mutta sylkäisin palan suustani aika vikkelään - yök, ei mun suulle sopivaa ollenkaan. No, ehkä se on tuo Daronin Espanjassa asuva isä syynä tuollaisiin outoihin mieltymyksiin; appelsiinitkin kuulemma tulee Espanjan auringon alta, mamma kertoi.

Daronin pentukoulu Animagissa on nyt ollut kahtena keskiviikkona ja sillä on ollut siellä ihan kivaakin. Ekalla kertaa pennut kuulemma vähän arasteli toisiaan, mutta viimeksi olivat jo saaneet melkoiset rallit ja painit aikaan. Väsynyt tuo D oli kun kotiin palasi tunnin remuamisen jälkeen... Ehti se ennen nukahtamistaan mulle kertoa, että se sai viimeisen rokotuksensa (rabies) ja sit sille kirjoitettiin lemmikkipassi. Niin että nyt me poijaat voidaan sitten lähteä ulkomaan reissuunkin - jippii! Mammalla on kai jo suunnitelmiakin, mutta ensin se kuulemma käy kummitätin kanssa kaksin ilman meitä Itävallassa... Daronin veli muuten asuu siellä, ehkä mamma menee tapaamaan Dhyania, ken tietää.

Maanantaina Daron kävi myös Musti ja Mirri-kaupan pentutreffeillä. Sillä on kovasti uusia pentututtuja nyt. Oli se kuulemma osannut käyttäytyä, joten pääsee ensi maanantaina uudelleenkin. Mä kovasti haluaisin mukaan, mutta mamma sanoi, että mä en osaisi käyttäytyä kuitenkaan, niin joudun jäämään kotiin... tylsää...
Tylsyydestä puheen ollen, viime viikonloppuna mamma sai yläkerran naapurilta tiedon, että me pojat melutaan työpäivän aikana täällä. Mamma oli kauhuissaan. Molemmat ollaan vähän niinku haukuttu, niinku sillain vartista tuntiin jopa klo 14-15 välillä. Ja kovaa. Niinpä sitten maanantaina kun mamma lähti töihin, niin meikäpoika laitettiinkin Daronin kanssa samalle puolen portteja, tuohon eteiseen. Mammalla ei kyllä ole mitään hajua mitä me on touhuttu päivän aikana, mutta eilen se kävi naapurilta kysymässä, että onko tilanne ennallaan, pahentunut vai kuinka. Naapuri kertoi, että nyt on ollut rauhallisempaa, vaikkei tokikaan äänetöntä. Meikäpoika ei enää hauku, mut Daron välillä vielä kiekuu puoli kahden jälkeen iltapäivällä hetken. Että semmoista peliä täällä. Mamma harkitsee nyt Daronille sitruunapantaa, jotta saataisiin haukkumiset kuriin ja jotta ei tulisi sitten pahimmillaan häätöä asunnosta. Meikäläinen yrittää hillitä omaa käytöstään ja toivon, että tuo kakara kasvaisi järkeväksi. Hampaat sillä on jo alkaneet vaihtua, jippii!

 

Pakkasukko

No sitä sitten tuli aika kylmä ilma heti vuoden alkuun... Tammikuun toisena päivänä mittarissa oli -10 astetta mutta aivan upea aurinkoinen keli, joten houkuttelimme kaverini Junnun omistajineen yhteislenkille. Teimme melko pitkänkin lenkin Aulangolla ja Daronilla oli kivaa, kun juoksi Junnun perässä ja katseli sen erimittaisten kepakkojen kantamista. Loppulenkistä mamma halusi ottaa meistä kuvan ja vaikka Junnun äiskä meinasi, että siitä ei mitään tule, niin aika kivasti me koirulit osattiin olla...

Daron oli lenkin jälkeen aika väsynyttä poikaa, mutta ei se sit kuitenkaan tarvinnut kuin tunnin torkut ja sit taas alkoi entisenlainen meno kotona.

Tammikuun toisen päivän jälkeen ilmat alkoikin sitten vaan mennä viileämmäksi ja viileämmäksi. Viime viikolla pahin pakkaspäivä oli torstaina, -29 astetta. Muina päivinä liikuttiin siinä -23 ja -27 asteen tienoilla päivin öin. Daronin lenkit jäi kokonaan väliin ja meikäpojankin pisin lenkki oli reilu puoli tuntia, töppöset takatassuissa ja takki päällä-varustuksessani. Daronilla on käytössä mamman edellisen koiran vanha teddyvuorinen takki (tuossa kuvassakin näkyvä), joka on hieman iso Daronille, mutta mamma fiksasi siihen vatsakappaleeseen lisäkiinnitykset napeilla, niin sai kurottua takin kuitenkin sellaiseksi että pysyy päällä. Ja ihan kivastihan tuo pallero on takkia käyttänyt, ei ole yrittänyt hangoitella pukiessakaan vastaan. Takapihalla asioidessaan Daron ei takkia käytä, ei sitä kauheasti ole kylmyys siellä haitannut, vaan välillä on juossut villisti ympyrää pitkin pikkuista pihaamme. Meikäpoikakin kävi yks ilta siellä takapihalla ja koska oli niin kylmä, niin lorautin minäkin pissat syreenipensaan juurelle. Katselin kuitenkin mieluummin puiselta terassilta, että mitä Daron touhuaa ja hetken päästä myös jonotin ovella takaisin sisälle. Hieman vilpoisaa oli. Eilen lämpötila oli "huikean lämmin", vain -17 astetta, joten otimme ilon irti ja kävimme tunnin lenkillä metsässä porukalla. Ja mamma huomasi, että on tainnut koko porukka jo vähän karaistua, kun kukaan ei ollut viluissaan yhtään. Siksipä tänäänkin -20 astetta ei estänyt lenkkiä ja kivaa oli, vaikka parta kuurassa sieltä kotiin tulinkin.

Viime maanantaina meikäpojalla oli hieroja, olipas ihanaa taas pitkän tauon jälkeen. Daron oli mukana ja pääsi hieronnan jälkeen tutustumaan hierojan omiin koiriin; belkkari-Winnaan ja harjakoira-Mollyyn. Winnan Daron haukkui pystyyn ja Winna kun ei itsekään ole vielä varsinaisesti aikuinen, kulki pitkin seinänviertä tuon meidän hurjimuksen takia. Mollyyn Daron ei ensin kiinnittänyt mitään huomiota, mutta sitten kun huomasi niin kävi haistamassa eikä jännittänyt yhtään. Tosin Molly kertoi pennulle paikkansa, kun sattumoisin peppua kävi haistamassa.
Tiistaina Daron sai 2-rokotteen, ilman rabiesta. Jätkä oli taas kasvanut, painoa 7.75 kg. Reippaasti hoiti tuonkin käynnin, vaikka kuulemma hampaiden katsominen oli aika yök-homma. Samalla mamma ilmoitti Daronin eläinlääkäriaseman pentukerhoon, joka alkaa tulevan viikon keskiviikkona. Neljänä keskiviikkona on tapaamisia ja eläinlääkäri oli kertonut, että pentuja on tulossa paljon, joten Daronille on leikkiseuraa. Ihan hyvä, saan minä olla rauhassa edes joskus... Tiistaina Daron pääsi myös mukaan meikäpojan myöhäisyön (klo 21-22) agilitytreeneihin ja kakara oli siellä reipas. Uhitteli koutsin pinsereille (ensin, kunnes häkki vastasi kolmen voimalla ja Daron juoksi meidän häkin viereen hakemaan multa tukea), nuuskutteli tekonurmea tyhjällä kentällä ja katseli muutaman koiran treenaamista edellisestä ryhmästä. Sen jälkeen pikku-D veti iltaunia yhteisessä häkissä, välillä olin sen seurana ja sit taas kävin vetään parit radat. Keinu oli harjoituksissa mukana ja kaksi kertaa tein sen kyselemättä mitään. Kolmas kerta hidastelin juuri ennen estettä, mutta tein kuitenkin hitaasti ja neljännen kerran hissuttelin epävarmasti sitten keinun askel askeleelta. Koutsi heitti ilmoille epäilyksen, että keinun suunnallakin voisi olla merkitystä ja sillä miten paljon esteitä keinun jälkeen on näkyvissä. Oli muistellut, että ennenkin keinun ollessa siihen tiettyyn suuntaan olin hidastellut. Ken tietää varmaksi, minä en ainakaan kerro.
Myös kepit olivat radalla ja saimmekin varsinaisten treenien loppuun tehoharjoitusta kepeille, kun paikalla oli eräs koirakerholainen, jolla on hyviä keinoja keppiharjoitteluun. Hän se ehdotti, että keppiongelmani syy voisi olla rytmityksen puute mamman kannustuksessa sekä ne muutamat kerrat, kun olen jättänyt lopussa keppejä välistä mamman kiirehtiessä liikaa seuraavalle esteelle. Hän sanoi, että kepit lähtevät hienosti ja vauhtia olisi, mutta sitten alkaa hiipiminen ja loppua kohti vauhti taas kiihtyy kuin helpotuksesta, että kohta nää on ohi. Kun siinä sitten useampaan kertaan palkan avulla harjoiteltiin kahdessa pätkässä, niin alkoi näyttää meno jo ihan erilaiselta. Mamma oli kiitollinen opastuksesta ja vinkeistä, näillä me jatketaan tuon ongelman purkamista.

Keskiviikon eli loppiaisen vietimme nuuhkien kotona mamman leivontaprojektin tuotoksia. Lisäksi Daronin velipoika Danny kävi viettämässä leikkituokion meillä ja kyllä noi kakarat sitten riehui! Mamma yritti niitä valokuvatakin, mutta sisäkuvista suurin osa on pelkkää valkoisen-ruskeaa heiluvaa massaa, josta ei ota päätä ei häntää selville.

 

Leivontaprojektin tuotteet oli puolestaan tarkoitettu Junnun iskän 50v juhliin perjantaille. Noihin perjantaibileisiin pääsimme mekin mukaan, sillä mamma pummasi meille yösijan Junnun kotoa. Junnun kotona kun on kellaritiloissa yökerho, jossa juhlat pidettiin ja me koirapojat saimme olla rauhassa yläkerrassa. Tai no rauhassa ja rauhassa, mutta kyllähän me nyt kevyesti nukuimme basson jytkeestä huolimatta. Mamma sulki Daronin ja mut samaan kevythäkkiin ja ei meille tuottanut mitään ongelmia olla häkissä yhdessä. Oltiinhan sitä toki jo aksatreeneissäkin harjoiteltu. Ja sit mamma kävi illan ja yön aikana välillä yksin, välillä jonkun vieraan kanssa meitä moikkaamassakin ja tietty käytiin asioilla ulkona. Ihmisjuhlaväki bailasi ankarasti klo 05 asti aamulla ja sen jälkeen meikäpoika pääsi mamman viereen sohvalle nukkumaan. Daron nukkui tyytyväisenä häkissä sohvan vieressä ja Junnu yläkerrassa omistajiensa kanssa. Klo 07 käytiin ulkona ja klo 08 uudelleen ja lopulta klo 10 ihmiset kömpi aamusumpille. Daron päätti ilahduttaa kaikkia kirkkaalla haukunnallaan, kun se yritti uhitella Junnulle. Välillä Junnu haukahti sille takaisin ja otti pari askeltakin Daronin suuntaan, jolloin pikku-D lähti karkuun. Pelkuri-höppänä. Aamukahvin jälkeen matkustimme kotiin kaupungin toiselle laidalle ja oltiin sen jälkeen aika hiljaista porukkaa pitkin sohvaa... Ihan kivasti meni siis Daronin ensimmäinen yökyläily.

Mä olen niin juhlinut viime yönä...

Uusi vuosi, vanhat kujeet

 Vuosi vaihtui kuulemma viime yönä. Enpä osaa sanoa, sillä mamma lenkitti meikäpoikaa sellaiset neljä tuntia kaikkineen ja loppuillan klo 17 jälkeen vietin lähinnä kyljellään kuorsaten. En jaksanut edes tuota makoisaa naudanluuta ruveta järsimään... Tänään olen ottanut sen vahingon takaisin ja tälläkin hetkellä meillä kuuluu tasainen maiskutus ja kolina kun Daron intoilee eteisessä oman luunsa kanssa ja meikäpoika tässä mamman vieressä makkarin lattialla. Onpa hurrrjan hyvää muuten! Mamma oli oikein tyytyväinen kun muisti paikallisen lihakaupan olemassaolon ja kävi siellä ostoksilla; kilohinta luille vain 80 senttiä ja takuusti on tuoretta. Tuolla lemmikkiliikkeissä myytävät putkiluut on yksittäispakattuja ja hinta yhdelle pirun luulle jotain 7 euron huitteissa. Nyt saatiin paljon isompia luita neljä kappaletta ja hinta 3,55 euroa! Jippii!

Daron ei välittänyt raketeista tuon taivaallista, se jopa kävi kolme kertaa takapihalla asioimassa hiljaisimpina hetkinä ja hoiti siis asiansa siistiin tapaan ulos. Klo 21 jälkeen kukaan ei enää päässyt meillä ulos, mutta eipä ollut tarvettakaan. Daron väsytti itsensä tuon saman luun kanssa ja siirtyi tiedottomaan tilaansa puoli yhdeksältä. Niinpä siinä sitten kävi niin, että kun meno oli kovin seesteistä, niin mammakin nukahti ennen puoltayötä... Viisi vaille kaksitoista yöllä mamma havahtui ja vaihdettiin katseita peiton kulmalta. En jaksanut huolestua, joten huokaisin ja painuin syvemmälle peittoihin. Daron kävi kurkkaamassa portin takaa meitä ja mamma kävi sille juttelemassa, varmaan jonkun tosi lyhyen iltasadun, koska alle minuutin sisällä Daronin kopasta kuului jo tasainen tuhina. Paukkukoot raketit, meitä väsyttää. Aamulla klo 05 mamma heräsi ja tuumasi, että voisi olla hetki käydä ulkona ja käytiin hoitamassa aamuasiat kuntoon hiljaisella tienoolla. Sen jälkeen jatkettiin vielä unia seitsemään asti, jolloin Daronin tulee aina nälkä. Ja kyllähän se meikäpojankin vatsa kurisi jo ruokaa. Aamupalan jälkeen meille laskeutui taas rauha ja niin me kaikki torkuttiin yhdessä sohvalla. Mamma väitti lukeneensa kirjaa, mutta minusta se kyllä kuorsasi...

Ennen puoltapäivää lähdimme sitten taas metsälenkille ja tällä kertaa teimmekin aika pitkän lenkin. Mutta kun oli niin kivaa ja Daronkin hippasteli menemään niin ei raaskittu palata heti kotiin. Loppumatkasta sellainen reilun kilometrin verran tultiin kyllä hihnassa, mutta hyvää harjoitusta sekin taas oli. Daron alkaa hiffata, että mammaa ei kannata kietoa hihnoihin, vaan seurailla samaa puolta ja reittiä kuin meikäpoikakin. Välillä näytetään tosi mallikelpoisilta jo. Mitä lähemmäs kotia tullaan, sitä kovemmin Daron intoilee eteenpäin ja loppumetrit se tulee katujyrä-tyylillä... Sitten kun päästään tuohon kotioven eteen, niin Daron aloittaa hippaleikin ja me tohotetaan siinä aina tovi ennenkuin mennään (kaameassa epäjärjestyksessä, kuten mamma sanoo) sisälle.

Tänään ulkoilun jälkeen me söpösteltiin hetki yhdessä olkkarin matolla kuono vasten kuonoa, mutta sit toi pirun pikkukundi alkoi sörkkimään mun kuonoa ja poistuin kauemmas siitä. Sitten Daron jo simahtikin.

Se on kyllä hauska veijari, kun ensin mennään tuhatta sataa (etenkin olkkari-keittiö suora on ihana) ja sit yhtäkkiä sen ajovalot sammuu. Tosin ei ne ajovalot enää kauhean kauaa sammuksissa ole, kun jo taas touhutaan välissä jotain ja sit taas otetaan uudet tirsat. Taitaa kasvaa pirulainen. Mistä tulikin mieleeni, että tänä aamuna ekan kerran merkkasin Daronin pissan päälle, kun aiemmin se on ollut ihan hyi. Ja lenkillä huusin yhdelle uhittelemaan yrittävälle vesikoiralle siansaksaa, kun aattelin että se pian tulee ja syö tuon pienen. Mamma ei oikein tykännyt siitä mun kielillä puhumisesta... ihme nipo, hyväähän minä tarkoitin.

Jouluaattona opetin muuten Daronille yhden tärkeän jutun.

Myyränkaivuutyön. Ei se oikein vielä jaksanut keskittyä, mutta kyllä se vähän hiffasi kuitenkin, että kaivaa pitää ja nuuskia kovasti. Pidetään jatkotreenit sitten keväämmällä, vaikka kyllä tuolla heinäpelloilla on vielä paljon tapahtumia vaikka jäistä alkaa maanpinta olemaankin.
Että nyt sitten uuteen vuoteen, vanhoin kujein ja uusia kujeita keksimään!

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten!

Joulu on taas, joulu on taas, ruokakipot täynnä puuroo!

Meikäpoika on into piukeena, kun havaitsin viikonloppuna, että mamma tekee taas sellaisia paketteja, jotka tuoksui hyvälle. Se on sit taas joulu. Vaikkei meillä kuusta tällä kertaa olekaan. Jostain kumman syystä... Käydään tuolla ulkona nuuhkuttamassa ja maistelemassa kaikki metsän kuuset niin se vallan riittää.
Nyt kun mamma on ollut talvilomalla (mikä talvi, syksy tämä enemmänkin on), niin me ollaan joka päivä käyty pitkä lenkki metsässä ja Daron on saanut hillua vapaana. Se pieni onkin ollut aika rauhallinen iltasella kotona, kun on pari tuntiakin painellut metsässä kuin aropupu. Välillä se singahtelee meikäpojan kimppuun, välillä tassuttelee mamman jaloissa, mutta hauskaa sillä näyttää olevan ja energiaa riittää. Aina kun se syöksyy rinnalle mä yritän sitä vältellä, mutta yleensä kuitenkin se ehtii jostain karvoista tukistella. Tai jos haistelen, niin jo se tulee pökkäämään korvaan tai takamukseen, että let´s hippaa! Pari kertaa olen joutunut ulahtamaan, kun se onkin nipsaissut piikkihampaillaan kiinni ihosta karvojen sijaan, lähinnä kyljet on olleet tulilinjalla ja muutaman kerran tassut. Takakintereistä se tykkää napsia, jos yritän kipittää karkuun. Riiviö.

Se alkaisi kohta olla tämä vuosi taputeltu. Paljon on ehtinyt tapahtua; on aloitettu aksakisat, tultu kv.muotovalioksi, on reissailtu, päästy naisiin ja sen seurauksena saatu pentusia, on käyty ekat mejäkokeet, on haettu Daron the Great kaveriksi... Mitähän mahtaa ensi vuosi tuodakaan tullessaan, ihan jo jännittää. No ainakin neljännet syntymäpäivät mulle ja mammallakin tais olla joku merkkivuosi, sit tietty Daronilla on ihka ensimmäiset synttärit. Ja kuulemma mamma meinaa Daronia kuljettaa näyttelyihin, mua puolestaan aksaamaan ja mejäämään, joten kuulostaa aika kivalta jo tuokin.

Näillä askelmerkeillä toivotamme kaikille lukijoille Hyvää ja Rauhallista Joulua! Muistakaa nautiskella ja rentoutua, kerätä voimia ensi vuoteen.

Laulakaa, kuten meikäpoika metsässä tuossa yhtenä päivänä...

Joululoma lähenee

Se on ihan kohta mammalla joululoma, ruhtinaalliset kaksi viikkoa se meinaa jaksaa paimentaa vain meitä karvakuonolaisia. No joo, osuuhan siihen väliin semmoinenkin jännä ajankohta kuin uusi vuosi. Meikäpoika ei sitten enää yhtään tykkää tuosta rakettien paukkeesta, joten mamma kai jo vähän miettii, että kuinkahan Daron ottaa mallia. Muutoinhan se on vielä niin pieni ja pöpi ettei oikein mitään välillä tajua. Kuten eilen, kun Daronin veli Danny tuli käymään ja pikkuviikarit riehuivat ulkona täysin tolkuttomina. Kumpikaan ei oikein kuunnellut kutsuja ja välillä niitä rupes toistensa kuonot (ja ne hampaat) rasittamaan niin paljon, että siinä ihan oli semmoisia vihaisempia yhteenottojakin. Pääasiassa ne kuitenkin riekkuivat juuri niinkuin tuon ikäiset nyt riekkuukin. Meikäpoika seuras tilannetta sivusta ja mua kyllä kovasti itkutti, kun en päässyt mukaan. Jossain vaiheessa jouduin sitten komentamaan Dannya, kun alkoi ihan suuhun tunkea, mutta muutoin ne pikkuvesselit ei oikein musta piitanneet.

Sitten pentutreffien jälkeen me lähdettiin mamman kanssa kolmisin vielä kunnon metsälenkille, jossa Daron juosta riekutti vielä tunnin verran. Sen jälkeen se pääsi reppuun ja lenkin loppukohteena mentiin vielä Musti&Mirri-liikkeeseen pienille ostoksille. Daron valloitti myyjän reppureissarina ja siitä otettiin kuva muistoksi. Mä onneksi sain myös huomiota ja myyjä antoi mulle pari namustakin. Lisäksi saatiin molemmat jotkut näytepuruluut maisteltavaksi kotiin. Kiva kauppa, mun suosikki :-)

Perjantaina Daron kävi muuten ekassa rokotuksessaan. Mä jouduin jäämään kotiin ja olin siitä kamalan suruissani kyllä... Oli tuo pikkukaveri kuulemma ollut reipas, painoa 5.6 kiloa ja terveeksi todettiin. Ei se ollut yhtään ees huomannut kun sitä pistettiin, mutta pahinhan sillä on vielä edessä - se kammottava kirvelevä rabies, josta meikäpoika piti kunnon teatteriesityksen viimeksi. Daron sai eläinlääkäristä semmoisen kansion omille papereilleen, rokotuskortin ja sit jotain Hill´sin ruokanäytettäkin pussillisen.

Meidän yhteiselo on alkanut hitsautua lisää, nykyisin me jo painitaan tuolla ulkosalla puistossa ja etenkin kotioven edustalla. Lisäksi kotona on uusi ohjelmanumero, kun Daron kurottelee (vielä) sohvanreunalta meikäläistä sohvalla ja sit siinä heilutaan kidat avoimina ja nyhjäillään päät yhdessä. Mamma uhkas mua, että kohta Daron jo hyppää sohvalle mun perässä ja aika oikeessa tuo taitaa olla. Lienee Daronin joulutavoite ja sit mulla ei oo enää mitään turvapaikkaa noilta piikkihampailta... Vaikka kyllä mä komennan, jos ruvetaan mua niin puremaan, että sattuu tai jos hypätään yhtäkkiä selkää vasten. Puhumattakaan siitä komennuksesta, jos tilanteeseen liittyy jollain tapaa jotain ruokaa tai herkkua. Siinä on leikki kaukana ja multa ihan räkä lentää suusta kun huudan pienelle että menetkös huutiin siitä. Mamma sanoo, että mä ylireagoin, mutta mulle ruoka on vaan tärkeä asia ja mun kuonon alta ei syötävää oteta. Arvaattekin varmaan, että me siis todellakin Daronin kanssa syödään eri tiloissa eikä todellakaan vierekkäin. Tuo pikkukaveri kun on kamalan intomielinen myös ruuan kanssa (kuka jaksaa pomppia jatkuvasti sillä tavalla ihan tavallisten nappuloiden perään?) niin sillä ei muisti kantaisi niin pitkälle että se ei tunkisi mun ruokakupilleni. Silti jos namia tulee mamman käsistä, niin me voidaan istua nätisti vierekkäin (kunhan Daronkin vaan muistaa olla nätisti paikoillaan) ja ruoskuttaa siinä ne omat suupalat. Mutta sit jos lattialle putoaa suusta jotain, niin siinä onkin jo tulisemmat paikat... Mä olen myös varovasti kertonut halukkuudestani auttaa Daronin ruokakipon tyhjentämisessä, mutta mamma kieltää ja Daron pirulainen syö itse kaiken. Tänäkin aamuna näyttelin niin kivasti oravaa mamman selän takana kun se pyysi Daronia istumaan ja ottamaan katsekontaktia... Onneksi sentään jokaviikkoinen kynsienleikkuuhetki tuottaa namia suuhun jokaisen tassun valmistumisesta.

Torstaina kävimme kylässä, ensin Junnun luona ja sitten menimme mamman työkaverin ja sen miehen kotiin. Junnun kanssa otettiin vähän yhteenkin... Meikäläinen huolestui kun Junnu oli niin innosta piukeena, kun se iskä tuli kotiin töistä ja sit se iskä tais mua siinä silittääkin juuri, kun mä sit tuumasin, että nyt on liikaa toimintaa ja ettei tuo Junnu nyt vaan talloisi mun pikkuveikkaani. Se oli semmoinen suoraan päälle ja kohti kuonoa hyökkäys, johon Junnukin jo vastasi. Mutta koska mamma on auktoriteetti, niin sen karjaisu lopetti meidän yhteenoton alle 15 sekuntiin ja sit mä vaan kyräilin. No Daronhan sai pienen halvauksen tuosta kohtauksesta, hyvä ettei allensa pissinyt. Silti se tuli heti sit tsekkaan, että oonko mä ookoo ja varmuuden varalta tietty heittäytyi selälleen eteeni. Sen episodin jälkeen me sit ihan kohta lähdettiinkin toiseen kyläpaikkaan. Daronista se oli kiva paikka kanssa, iso omakotitalo, jossa oli monta huonetta mitä tutkia ja löysi se aarteenkin yhden huoneen lattialta. Salmiakkikarkin, jonka mamma tosin kaivoi sen suusta heti. Sit se lähinnä leikki leluillaan ja höntsäili eestaas sekä tietysti ihmetteli televisiota, koska meillähän ei kotona sellaista ole. Jääkiekkoa se sieltä katseli yhdessä talon isännän kannustuksella. Jossain vaiheessa Daronille kyllä vähän naurettiinkin kun se lähti juoksemaan pakoon televiissiosta kohti luistelevaa kiekkoilijaa... Taisivathan nuo muistella meikäpojan ekaa kokemusta telkkarista, myös samaisessa taloudessa vuonna 2012. Meikäpoika kun käveli reippaasti olohuoneeseen ja hyppäsin melkein metrin ilmaan, kun yhtäkkiä joku nainen puhui seinältä mun vasemmalta puolen jotain... Uutiset ne kuulemma oli ja se nainen oli uutisankkuri, mamma sit sivisti mua, kun herkesivät nauramasta. Maailma on ihmeellinen paikka, etten sano.