Leikki on lasten työtä

Tässähän on kirjuri luistanut taas velvollisuuksistaan näemmä, mutta ei tässä nyt kummempia ole tapahtunutkaan. Me koirapojat oltiin toissa viikonloppuna hoitotätin harteilla, kun mamma käväisi pääkaupungin hulinoissa ja ihan kivasti oli kaikilla mennyt. Daron päätti siinä sivussa pudottaa ihan neljä maitohammastakin suustaan, joten nyt niitä piikkejä on yhä vain vähemmän sen suussa! Yläkulmahampaita mamma himoaa irtoavaksi, mutta vielä ei ole mitään edistystä sen suhteen. Molemmat alakulmurit on siis jo poissa ja tilalla isohkolta näyttävät hevosenhampaat vielä mataline kulmahampaan alkuineen. On se pöhkön näköinen...

Eilen oli sitten ihana aurinkoinen päivä ja mamma oli sopinut heti aamusta meille treffit Iris ja Nella kooikkereiden kanssa. Me pojat hieman annettiin autossa ääninäytettä, kun mamma ensin tervehti tyttöset ja sen jälkeen käytiin porukalla heittämässä lenkki. Lenkiltä palattuamme päästiin riehumaan tyttösten aidatulle pihalle ja kylläpä oli lystiä. Tosin meikäpoika keskittyi alkuun vain pelkkään nuuskutteluun ja jalan nostoihin, mutta Daron otti ilon irti vapaudesta sekä seurasta ja yritti saada erityisesti Nellaa mukaan riehuntaan. Iiriksen kanssa eivät olleet samoilla taajuuksilla, mutta onneksi tilaa pihassa oli vaikka vain väistellä tuon riiviön hyökkäyksiä. Siinä kun emännät seurailivat kakaran touhuja, niin Iiris yllättikin kaikki ja tuli haastamaan meikäpoikaa pieneen tanssiin. Voi miten mukava tyttö! Harmi vaan, että Daron tunkesi pian kolmanneksi rattaaksi ja meidän ilonpito hiipui, kun Iiris ei kestänyt sitä. Mutta meikäpojalta meni kyllä hetkeksi pasmat vähän sekaisin, kun harvoin tyttö noin lähestyy... Palkitsin Iiriksen yrityksestä villillä hännänhuiskutuksellani ja olin kyllä aika polleata poikaa.
Kun oltiin jonkin aikaa rallateltu pitkin poikin hankea niin käytiin sitten sisällä talossakin. Tutkittiin tarkkaan Daronin kanssa nurkat ja jostain syystä mamma naureskeli, kun muutamaankin kertaan käväistiin kummatkin vaa´alla punnitsemassa itsemme. Ei meillä paino-ongelmia kai ole, mutta kun se nyt siinä Nellan ja Iiriksen huoneessa oli, niin pitihän sen lukemat kokeilla... Keittiön pöydän ympärillä oli hieman kahviaikaan myös kuhinaa ja innokkaita kuonoja oli valmiina heti jos kädestä meinasi jotain lattialle livetä. Daron välillä riehaantui haukkumaan, etenkin Iirikselle ja meikäpoika säesti vinkumalla ihan noin niinkuin muuten vaan.
Kahvittelun jälkeen me päästiin sitten vielä takaisin pihalle riehumaan ja otettiin viimeiset mehut irti peuhaamisesta. Daron kun pääsi auton takapenkille, niin se oli jo unessa ja meikäpoika simahti sitten lopulta kotisohvalle. Mamma sai nauttia hyvin hyvin rauhallisesta illasta. Kuulemma tytötkin oli aika väsyneitä...
Tässä muutama kuva meidän eilisestä päivästä:

Juostaan!

Daron-riiviö hyökkää, Tristan taustatarkkailijana

Ai miten niin mulla on kivaa!

Iiris ja Nella poseeraa

Kuka on nopein?

Nella istuu rauhaksiin, Daronilla sata lasissa...

Ihana keväinen auringonpaiste, toteaa Tristan

Nella ajaa Daronia takaa

Ryhmäposeeraus; vasemmalta Daron, Tristan, Nella ja Iiris

Tänään mamma ilmoitti meikäpojan agikisoihin Lempäälään ensi sunnuntaina. Kolme rataa kuulemma pitäis pinkoa ja vielä osatakin jotain. Hmm... siitä voi tulla mielenkiintoista, mutta kokeiltavahan se on. Tiistain treenit jää ensi viikolla kuitenkin väliin, kun mammalla on muuta menoa, joten olkoon tuo sitten viikoittainen treenikertamme. Löysin rantein siis mennään vähän fiilisteleen kisatunnelmaa välillä. Seuraavat agikisat olisikin sitten maaliskuun puolivälissä meidän treenihallilla, joten sinne kuulemma kanssa mennään kipaisemaan.
Muita suunnitelmia tässä ei nyt ihmeemmin ole; Daronin kanssa mamma aikoo mennä näyttelytreeneihin ja lähialueen mätsäreihin, koska tuo pikkukaveri on toooooosi järkyttynyt, kun vieras ihminen koskee. Saapa nähdä mitä siitä hommasta tulee, vai tuleeko mitään. Tänään Daron osallistui kolmatta kertaa sellaiseen tottelevaisuuskoulutukseen, rallytoko-tempuilla höystettynä. Kyllä se kuulemma on ihan oppivainen, mutta mamma on taas lipsunut sen kouluttamisesta, niin että vaikkapa makuulla pysyminen ei ole lainkaan varmaa... Mutta kivaa sillä oli koulutuksessa joka tapauksessa ja koulutuksen jälkeen D oli vielä saanut pienesti painia Sasu-kooikkerin kanssakin.

Leikki se on lasten työtä ja onneksi meikäpoikakaan ei ole siihen liian vanha!