perjantai 18. elokuuta 2017

Verisiä hommia ja vähän muutakin

Jaa että onko me touhuttu... No onhan me touhuttu. Hitokseen paljon ja kaikkee kivaa lystiä. Toi Daronin-mies on rallytokoillut ensimmäisen kerran AVO-luokassa (ilman hihnaa) oman kerhon kisoissa ja aika päteväkin oli, kun sai hyväksytyn tuloksen pisteillä 92/100. Ei karannut eikä alkanut öykkäröidä kenellekään tuntemattomalle. Ehkä siitä vielä koira saadaan... Sen lisäksi tuo pikkupiru kehtas mennä ensimmäisissä mejäkokeissaan ihan superhyvin ja jäljesti yhden pisteen paremmin kuin meikäpoika! Me molemmat kuitattiin kooikereiden mejäkokeesta Orivedeltä avoimen luokan ykköstulos; Daron pisteillä 42/50 ja meikäpoika 41/50. Kismittäisi tuo pisteen ero, mutta ei sit kuitenkaan kismitä, koska tuo ykköstulos oli meikäpojalle toinen ja sen ansiosta mamma pääsee seuraavan kerran (ensi vuonna) meikäpojan kanssa voittajaluokan jäljelle! Wuhuuu! Oli se vaan lystiä. Tälle vuodelle asetettu tavoite mejän osalta on siis saavutettu ja Daronin osalta ylitettykin.
Vasemmalta: Tristan, Daron ja kaverimme Junnu
Daron ja mamma odottaa rallytoko-kisassa ratavuoroaan

Seuraava touhotuskohteemme odottaakin viikon päässä, sillä meikäpoika pääsee agilitykisoihin Ahvenanmaalle. Lähdetään koko jengi vahvistettuna tyttökavereillamme Iiriksellä ja Nellalla tuonne kuuluisaan punkkiparatiisiin. Meikäpoika pääsee koohottamaan perjantaina jo yhden radan ja lauantaina sit kolme rataa. Saapas näkee mitä mamman kenkä tekee vai puristaako. Tavoitteena mammalla olisi saada meikäpojan kuumeneminen aisoihin ja onnistua tekemään sujuva rata, edes kerran. Viime maanantain aksatreeneissä olin kyllä sikapätevä, ja aika hyvin toi mammakin veti. Mutta kisatilanne on aina kisatilanne... Kontaktit paukkuu ja kepit ei kiinnosta. Ohjaukset on mitä sattuu ja meikäpoika huutaa kartturille kuola suupielistä roiskuen. Aika osuva mielikuva meidän kisaradoista. Miettikääpä sitä...
Katso kenguru loikkaa...

Mamma on nyt kesälomalla. Hirveen pitkiä lenkkejä tehty, paitsi tänään kun illalla kuulemma saadaan juosta Iiriksen ja Nellan mökillä ihan tarpeeksi. Ihanaa, päästään uimaan! Uiminen on Daronin suosikkijuttu. Se ei halua tulla pois järvestä. Ei vaikka paleltaa ja värisyttää ja väsyttää. Mamma uittaakin meitä nykyään 15m liinalla. Saa kerittyä yhden "affenan" kuivalle maalle ja toisaalta kuulemma pidettyä meikäpojan aisoissa. Meikäpoika kun vähän innostuu noista vesikirpuista. Lohmin niitä uidessa suuhuni, sohellan ja sähellän ja unohdan miten uidaan. Hieman kaaosta tuo meidän yhteisuinti välillä... Järvi on muuten ainoa paikka, jossa Daron uskaltaa uhitella meikäpojalle. Lelusta. Se kerran yritti purra mua nenuunkin siellä uidessa. Maissa sillä ei ole sanansijaa, I am the King of our universe. 

Mutta siis kivaa loppukesää, nauttikaa, uikaa, juoskaa, haukkukaa, syökää ruohoa, kerätkää punkkeja (meillä tilanne tähän mennessä: Daron 7, meikäpoika 36!) ja tehkää kaikkea koohoa ennenkuin talvi lyö lunta tupaan. Jos lyö. Sen näkee sitten. Ehkä me ehditään lomalla kuuluilla vielä uudelleenkin, mutta siihen asti se on moro!