tag:blogger.com,1999:blog-77367186088985547812024-03-13T18:19:40.733+02:00Tristanin ja Daronin muistiinpanojaBlogissa keskitytään kahden kooikerhondje-pojan elämään ja ihmisiin sekä tapahtumiin.
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.comBlogger65125tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-24470034710465826172018-11-05T11:45:00.000+02:002018-11-05T11:45:01.682+02:00Melkoiset rallaajatMarraskuu, joku kauhean ankea biisi on siitä kuulemma olemassa, joten eipä sit sen enemmälti vuodenajasta. Vaikka ei sillä, Daron aloitti kuukauden ihan hienolla tavalla, nimittäin tekemällä menneenä lauantaina Vantaan rallytoko-kisoissa viimeisen tuloksen voittajaluokasta, RTK3 pisteillä 83 ja nousu Mestari-luokkaan on nyt sillä edessä!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWua418W_BtnpC2DgiVk8F5FX7xvlJO40U_ZRl-aswc-iA3CG-X4wf9_jo73QdsRR09yJEwqfUbTVa6UDTvQtg2z-XkUfMC77iGDvq432uGBHn7cbNPI4f7Wc92LsAyI63Ecc3SED21-0/s1600/20181104_110625.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWua418W_BtnpC2DgiVk8F5FX7xvlJO40U_ZRl-aswc-iA3CG-X4wf9_jo73QdsRR09yJEwqfUbTVa6UDTvQtg2z-XkUfMC77iGDvq432uGBHn7cbNPI4f7Wc92LsAyI63Ecc3SED21-0/s320/20181104_110625.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Hui kauhistus, minusta tuli MEStari-luokkalainen!"</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Meikäpoika puolestaan suoritti oman luokkanousunsa jo pari-kolme viikkoa sitten kun kävin Ylöjärvellä nappaamassa kisan ykkössijan ja RTK2:n eli nousun Voittajaluokkaan.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp2OFW6sLK-4OwynwqfoC83xLIUpYhMb3VD_BpeLXGb-4MOp2YP5TrN8E6NlLs191LiY7W7Ca7nOLZh6EM930F90P6wm_75uECfbtFdAic42UQh-fPK30Q_QQEPGwZ9Gt3ZyPBoeQdTzU/s1600/received_484399955413603.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp2OFW6sLK-4OwynwqfoC83xLIUpYhMb3VD_BpeLXGb-4MOp2YP5TrN8E6NlLs191LiY7W7Ca7nOLZh6EM930F90P6wm_75uECfbtFdAic42UQh-fPK30Q_QQEPGwZ9Gt3ZyPBoeQdTzU/s320/received_484399955413603.jpeg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Trsitan podiumilla, tervemenoa VOIttajaluokkaan!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5fBvbzvTfnBhQh6m10Y8Sc8267JkLR-nA5ui603jh17Cj-qn1A0_Yx61btNgeml4O-w8LnELA27xlff1BoFO411sl6De8y0PoYNbYB-_7DOJUo1KGftqfXU-t_2gZu6in-sSJVIUJopU/s200/20181006_155606.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="150" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naurettavan helppoa!</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Että aikas kivasti ollaan tämä vuosi pikku-Deen kanssa paketoitu ja rallytokon lisenssimaksulle tuli ihan mukavasti vastiketta. Nyt keskitytään kumpikin treenaamaan uusia tehtäviä ja 2019 uusilla säännöilläkin. Meikäpoika on jo aloitellut mamman kanssa harjoittelemaan sivulla peruuttamista, koska se on meikäläiselle vauhtihirmulle vaikeahko liike. Ei se liike (peruutus taaksepäin) niinkään, mutta suunta on hieman liikaa ohjaajan taakse kääntyvä joten tassuni ovat vaarassa (ja mamman hermot)... Hitaasti mutta varmasti etenemme kuitenkin. Daronin osalta treenaaminen tulee vaatimaan paljon käsiapujen häivyttämistä ja itsenäisyyden kasvattamista, joten tovi menee ennenkuin taas kisakentille rallytokon osalta palaamme.<br />
<br />
Onneksi on noita muitakin lajeja, kuten vaikkapa agility. Molemmat käymme viikottaisissa treeneissä ja mamma yrittää siinä sitten oppia ohjaamaan kahta aika erityyppistä koiraa. Alkuun mamma ihaili Daronin äänettömyyttä radalla, meikäpoika kun haukkua paukuttaa alusta loppuun niin että sylki lentää suupielistä. Vaan nytpä on Daronillakin jo suu avautunut ja parin haukahduksen makuun päästyään se taitaa myös ruveta ohjaajalle huutelemaan solvauksia kesken ratasuorituksen. Se on semmoista kun oikein kiihtyy, tiedättehän? Viime viikolla treeneissä Daron sai palata taas ruohonjuuritasolle ja meikäpoika taas teki aivan mahtavan ratasuorituksen, näin saadaan pidettyä ohjaajan elikkäs mamman mieli virkeänä kun ei koskaan tiedä mitä me radalla tehdään. Saatikka että mamma ite tietäisi yhtään koskaan ikinä mitä se siellä radalla oikein soheltaa... Useimmiten sillä on viisi vasenta jalkaa, jotka kuljettaa sitä arvaamattomiin suuntiin käsien heiluessa kuin parhaallakin helikopterilla juuri ennenkuin kopteri osuu kuusenlatvoihin. Got the idea? Onneksi me pojat osataan paikkailla aika hyvin ohjaajan mokia, niin ei nuo meidän koutsit ihan hanskoja tiskiin lyö...<br />
Daronin osalta kontaktiesteiden suoritusvarmuus ei ole vielä sitä luokkaa että hetkeen mihinkään kisoihin olisi aihetta ilmoittautua, meikäpojan osalta kontaktiesteillä alastulojen roiskiminen taas on kisoissa ainainen riesa. Mamma lupasi kuitenkin harkita, jos päästäisi "pirun irti" ja ilmoittaisi meikäpoikaa joulukuussa kisaamaan. Tekisi ihan hyvää mammallekin päästä välillä agikisa-moodiin, jottei ihan unohdu. Meikäpoikahan melkein pääsi lokakuussa kisakentälle, vaan tuolloin mammaan iskenyt äkillinen flunssakuume esti lopulta osallistumisemme. Edellisen kerran ollaan käyty kisoissa maaliskuussa, joten onhan tässä tovi mennyt muissa harrasteissa.<br />
<br />
Koiranäyttelyistäkin pidettiin taukoa kevään Imatran reissun jälkeen, mutta nyt lokakuun lopulla Daronilla oli esiintymisen paikka Seinäjoen kv-näyttelyssä, norjalaisen tuomarimiehen edessä. Ja pojuhan teki mitä pyydettiin, joten meitä on nyt sitten kaksi kansainvälisen muotovalion arvon omaavaa täällä kotona! Daronin arvo on vielä FCIn (kansainvälinen kennelunioni) vahvistusta vailla, mutta Seinäjoella saatu CACIB oli neljäs, joten siltä osin titteli on saavutettu. Norjalainen miestuomari oli erittäin huolellinen ja tarkka, arvosteli koiran maassa tutkien sitä tosi tarkkaan ja liikeradatkin katsoi kyykyssä koiran korkeudelta. Siihen peilaten Daronin arvostelu oli aivan huikea (luettavissa Daronin näyttelyt välilehdeltä), sillä eihän tuo Karvajeesus-Suippokuono nyt mikään virheetön yksilö ole. Ihan sopiva kuitenkin. Näyttelypussukat menee nyt taas tauolle, kunnes mamma ensi vuonna vie meitä ainakin kooikereiden erikoisnäyttelyyn Keski-Suomeen keäskuun lopulla ja ehkäpä Daron pääsee ulkomaan retkellekin, saapa nähdä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD-oJQQiwuJUGLR0R6q-QYtHZJ-QqhaHueFwWn4hM74YeiUogmwUV5B4JcFj59UAFwJeJHvGN-GCjXIYX8FRY1rvaXLXfFxR_gEyGU-vZniI7TAHU9FmblhSO2lTIO4SmRfWsxx9CBr1w/s1600/20181026_104316.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD-oJQQiwuJUGLR0R6q-QYtHZJ-QqhaHueFwWn4hM74YeiUogmwUV5B4JcFj59UAFwJeJHvGN-GCjXIYX8FRY1rvaXLXfFxR_gEyGU-vZniI7TAHU9FmblhSO2lTIO4SmRfWsxx9CBr1w/s400/20181026_104316.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seinäjoella ensilumi maassa</td></tr>
</tbody></table>
Kohta voidaankin sitten odotella joulupukkia - ainakin tonttuja on jo nähty meidän kylillä. Eiku vai oliko se sittenkin yks naapuri joka päivittäin meitä vastaan jolkottelee valkoinen hännänpää paljastaen "rotumääritelmän"...<br /><br /><br /><br />
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-37622085915135270372018-09-11T16:20:00.002+03:002018-09-11T16:20:25.623+03:00Syksyn saapuessaNäin se mennä vierähti koko kesä eikä kukaan ole ehtinyt kirjoittaa yhtään mitään, kun tässä on singahdeltu viikonloput mejäkokeissa ja sitten vielä rallytokokisoissakin kaiken muun päälle. Lopputulemana oli, että tuo Hessuhopotin elikkäs Daron nousi mejässä voittajaluokkaan ja onnen kaupalla hän pääsi myös tuuraamaan meikäpoikaa rotumestaruusmejäkokeessa, joten voittajaluokka on korkattu silkalla nollatuloksella... Eihän tuo torvelo ole siellä mitään tajunnut, mutta kun mamma ei halunnut meikäläistä päästää metsään yksisilmäisenäkään. Sain nimittäin silmätulehduksen sillä aikaa, kun mamma oli jälkeä verettämässä lauantaina...<br />
No ensi kesänä sitten taas uudet kujeet, toivottavasti saadaan yhtä hyvin koepaikkoja kuin on tänä vuonna saatu. Mamma oikein naureskeli, että ilmoitti meitä alkukesän kokeisiin ihan sillä ajatuksella, että ilmat olisi viileämpiä, mutta mitäs kettua, koko kesä oli yhtä hellettä ainakin mitä mejäkokeisiin tuli! Jostain syystä säähaltija vielä päätti, että nimenomaan koepäivänä sunnuntaina lämpötila pitää olla vähintään +23, mutta mielellään paljon ylikin. Niinpä sitä tosissaan on hikoiltu meinaan metsissä, ja mikä pahinta, niin metsät on olleet rutikuivia paahteessa joten jäljestäminen on meinannut verottaa voimat ihan vallan.<br />
Kaikkea jännää mejäreissuilla taas koettiin; Daronilla oli eräässäkin kokeessa karhunsontaa jäljen päällä, sitten oli koppelonpoikuetta aivan verijäljellä, korppeja huutamassa ja ties mitä vielä. Kyykäärmeitä ei sentään nähty. Eikä sitä nallekarhuakaan... Paljon on opittu ja mammastakin on tullut aika taitava jäljentekijä, mikä tuollaiselta kartta-untamolta on jo hyvä saavutus. Ja onneksi me pojat on osattu vähän kuljettaa seuruetta metsässä aina siihen suuntaan missä on sivistystä...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-8eFtOmcS410/W3qRdBSIt7I/AAAAAAAAea4/gvxD-IODeNg3W5-MlE_cHeYxkGQLuIn0ACPcBGAYYCw/s1600/IMG_2352.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-8eFtOmcS410/W3qRdBSIt7I/AAAAAAAAea4/gvxD-IODeNg3W5-MlE_cHeYxkGQLuIn0ACPcBGAYYCw/s320/IMG_2352.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daron AVO1, Etelä-Hämeen Koirakerho ry:n mejä-kiertopalkinnon saaja</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sitten tosiaan mammalle kävi joku ihme aivojuttu, kun se päätti yhtäkkiä ilmoittaa meikäpojan mukaan rallytokokisoihin. Oonhan minä kulkenut tuolla Daronin vapaa treeni -ryhmässä mukana koko talven ja kesällä muutaman kerran, mutta en nyt uskonut tuon akan noin sekoavan. Aiemmin sanoi aina, että meikäpojasta ei ole rallytokoon vielä, kun olen liian vauhdikas radalla. Ja ketunmarjat sanon minä, lopputuloksena kävin kolmesti kokeessa ja tein huikeita pisteitä, jotta luokkanousu alokasluokasta avoimeen luokkaan onnistui kerralla. Kruunasin tuon luokkanousun tekemällä sen Tampereella rallytokon SM-kisoissa ja täysin virheettömällä suorituksella 100/100 pistettä! Mamma oli kieltämättä meikäpojasta ylpeä...<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMElx2jQMiFJH6U6nX3qHtokDVoYcUAwqsCP18Ovjb1N8Hh2lAHdTBXaSEXgJjLFjmNJGk1BZ_M4FqImaqFK4yCujGcigfwUBIiSxxGHmyVZBdbIZcF2sLScHPLx7XAkqnbPBck8Oyvuk/s1600/IMG_8343kp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1383" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMElx2jQMiFJH6U6nX3qHtokDVoYcUAwqsCP18Ovjb1N8Hh2lAHdTBXaSEXgJjLFjmNJGk1BZ_M4FqImaqFK4yCujGcigfwUBIiSxxGHmyVZBdbIZcF2sLScHPLx7XAkqnbPBck8Oyvuk/s320/IMG_8343kp.jpg" width="276" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">SM-kisoissa Tampereella, kohtelias mies kiittää kaikkia... <br />Kuva Sanna Pyykkönen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja ensimmäinen avoimen luokan tuloskin meikällä on jo plakkarissa, Forssasta piirinmestaruuskisoista kun tuli pisteitä 97/100 (3 virhepistettä johtui siitä kun mamma mokas, unohti tehtävän ja uusittiin kyseinen tehtävä).<br />
Daronilla rallytokon voittajaluokan kahlaaminen on ollut vaihtelevaa, välillä tulee nollatulosta, välillä taas niukin naukin hyväksyttyä 70 pisteen suoritusta. Fakta on kuitenkin, että kaverilta puuttuu enää yksi hyväksytty tulos mestariluokkaan pääsemiseksi. Ihan hyvin tolta talkkuna-aivolta...<br />
Seuraavaksi kuonomme vilahtelevat rallytokon parissa Lahdessa 22.9. pidettävissä rotumestaruuskisoissa.<br />
<br />
Harrastusten osalta agility kulkee taustalla mukana, kesän ajan käytiin vaihtelevasti sään mukaan treenaamassa mamman kanssa, mutta ei mamma halua meikäpoikaa kisoihin ilmoittaa. Sanoo että olen aivan liian arvaamaton koohotin niiden kontaktiesteiden suorittamisen kanssa - ja vähän muutenkin välillä... Daron sai syksykaudelle joka toisen viikon tiistaisin pidettävälle agilitykurssille paikan ja ainakin viime viikon ekoissa treeneissä poju oli iloisesti yllättänyt kouluttajan ja myös tuon mamman. On kuulemma pirun nopea ja aika taitavakin. Ehkä siitä joskus vielä saadaan oikein kisakoirakin, saas nähdä.<br />
<br />
Näillä eväillä sitä sitten pakerrellaan kohti tulevaa talvea. Haaveillaan jo vähän takkatulesta, vaikka onneksi vielä on ulkonakin ihan lämmintä. Ja niistä tytöistä on myös kiva haaveilla...........<br />
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-91200972825198434452018-06-24T13:18:00.004+03:002018-06-24T13:18:56.502+03:00Keskikesän juhlaJuhannus on vietetty, leppoisasti kotona, ympäri pihaa juosten, ihmetellen aidan takana laitumellaan käyskenteleviä hevosia, itsekin ruohoa mutustaen. Johan tässä onkin koko kevät menty matalaliitoa joka viikonloppu, kun mejäkokeisiin on tullut peruutuspaikkoja. Meikäpoika on ehtinyt kahlata vaihtelevin tuloksin läpi kolme järkyttävän kuumaa mejäkoetta, Daron on saanut lämmitellä itseään kuivassa metsässä kahdesti. Molemmille on pukannut hukkaa, mutta myös pientä tulostakin, joten sinnikkyys ehkä joskus palkitaan.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx5uKsAsOoOlP5IuJNr5BdT78a2ZK_GVFQkffpshIiS7ZrpBLgrB0um_M0zQLitSm7glrtkqcRNPWc7Wj4SHoC745UY2hytcEq5vhKnsQn073GWPyVKdbyERte5bavoNgCWIUg49BOx2c/s1600/20180603_211746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx5uKsAsOoOlP5IuJNr5BdT78a2ZK_GVFQkffpshIiS7ZrpBLgrB0um_M0zQLitSm7glrtkqcRNPWc7Wj4SHoC745UY2hytcEq5vhKnsQn073GWPyVKdbyERte5bavoNgCWIUg49BOx2c/s320/20180603_211746.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daron AVO3 Tirvan mejäkokeesta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwE9htF9aDCCMRmNqzNt21j3dDABm3SQvT9fMjozSAJ8zV4kZJK-AFX4tCgzG8JU_1mLsMpCyhC1EfouUQKI33j_-4W2qN8xDHulg-fa0o2NHHgPqwvPLpuJ1j0YSHCSOdUnm1vcozJSw/s1600/20180513_214901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwE9htF9aDCCMRmNqzNt21j3dDABm3SQvT9fMjozSAJ8zV4kZJK-AFX4tCgzG8JU_1mLsMpCyhC1EfouUQKI33j_-4W2qN8xDHulg-fa0o2NHHgPqwvPLpuJ1j0YSHCSOdUnm1vcozJSw/s320/20180513_214901.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tristan VOI2 Sauvon mejäkokeesta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tällä hetkellä varmana tietona on, että ainakin kahteen kokeseen haetaan vielä paikkaa, sitten on tämän kesän mejäilyt saatu suoritettua. Metsässä on ollut mukavaa, vaikka toki tuo reissaaminen välillä on aika rankkaakin, etenkin nyt kun on ollut näitä helteitä. Ihan ilolla otimme siis vastaan tämän juhannusviikon sään viilenemisen ja kauan kaivatut sateet. Veikkaan, että aika moni metsäneläinkin on kelin muutoksesta ollut kiitollinen.<br />
<br />
Muiden harrastusten osalta olemme osallistuneet treeneihin, mutta mitään kisailuja ei ole suunnitelmissa tällä hetkellä. Daron harjoittelee rallytokon voittajaluokan liikkeitä, ollen siinä kyllä jo aika pätevä, mutta mamman rohkeus ei taida vielä riittää kisailmoittautumiseen asti. Meikäpoika on käynyt aksatreeneissä kuumuilemassa, haukkumassa, häsläämässä eikä mamma todellakaan ole suunnitellut meille kisoja lähiaikoihin. Daron on saanut pari kertaa tuurata meikäpoikaa aksassa ja hitot, kaverihan on aivan liian hyvä pujotelemaan keppejä ollakseen noinkin yksinkertainen ;) Daronin osalta ei myöskään ole aksailmoittautumisia suunnitteilla, koska kontaktiesteet ja ylipäätään radan suorittaminen on harjoituksen alla. Nopea tuo pirulainen on, se on huomattu ihan omalla pihalla kisaa otettaessa - meikäpoika ei oikein saa sitä kiinni suoralla juoksussa, hämäyksissä ja kaarteissa olen ketterämpi ja säästän askeleita. Meikäpoika puolestaan on saanut pari kertaa osallistua rallytokotreeneihin ja mistä lie johtuu, mutta olen siellä melko vallaton ja mamma saa aina nauraa tempauksilleni. Onpa tuo miettinyt, että jaksaisiko hetken harjoitella meikäpojan kanssa hihnassa liikkeitä, niin voisi ilmoittaa minut avokkaaksi. Saapa nähdä. Ilman hihnaa osaan liikkeitä paljon paremmin, jotenkin se hihna on meikäpojalle semmoinen ahdistus rallyssa.<br />
<br />
Viikko sitten mamma kävi talkoilemassa spanielien taipumuskokeessa ja kuului tuumivan, että Daron olisi muuten koevalmis, mutta kun se pirulainen ei tule sieltä järvestä pois. Mamma taitaa harkita järvitreenien aloittamista uudelleen, olisihan se muutenkin helpompaa jos Daronin ei tarvitsisi aina liinaan kytkettynä uiskennella... On se kyllä hassu otus, luulee olevansa joku sorsa tai vesimyyrä, kun uiminen on sen mielestä ihan maailman paras juttu. Onhan se kivaa meikäpojastakin, mutta hitot kun sinne kylmään veteen meneminen aina arveluttaa... Uimahousurajan kasteleminen on meikäpojalle herkkä juttu, mutta sitten kun se on kastunut ei ole riemulla määrää eikä rajaa, kun haukkuen juoksen veteen yhä uudelleen ja uudelleen. Bravuurini on loikata järveen ja roiskuttaa vetää mahdollisimman laajalle. Myös uimalassa hyppiminen on kivaa, kuten tuli todettua maaliskuun lopulla viettäessäni 6-vuotissynttäreitäni Daronin ja tyttäreni Neven seurassa. Ne olikin lystit synttärit. Mamma vei meidät ensin sellaiseen "koirien huvipuistoon", jossa oli kaikenlaista esterataa, onkaloa, piiloa, tasapainorataa, heinälato (jossa jyrsijöitä!) ja mikä parasta - koirien pallomeri!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIoWrpjRYmuIJ3s3dHwB0U0UG0xbfM_Qk1xri3lm3wcbVfprIMxg07pLrTR0sfhnf4l0leHaNtd6PqgTVBcgzC0LHU-irOMFgHZBsmaJGaevnsn-DDgm2ovfN97cXuIosBFFMZXLnxJSc/s1600/IMG_2148.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIoWrpjRYmuIJ3s3dHwB0U0UG0xbfM_Qk1xri3lm3wcbVfprIMxg07pLrTR0sfhnf4l0leHaNtd6PqgTVBcgzC0LHU-irOMFgHZBsmaJGaevnsn-DDgm2ovfN97cXuIosBFFMZXLnxJSc/s320/IMG_2148.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Ensin meikäpoikaa arvelutti kolisevien ja pyörivien muovipallojen päälle astuminen, mutta kun mamma piilotti sekaan nameja niin sitten alkoi melkoinen pallojen huiskiminen. Syöksyttiin Daronin kanssa kilpaa aina pallojen sekaan, niin että ne pallot lensi ilmaan ja meidän päälle ja kaikkee. Se oli pojat lystiä se! Paikanpitäjä kun tuli tunnin jälkeen laittamaan paikkoja kiinni, niin meikäpoika lähti hänen seurakseen vielä ja poikkesin kertaalleen pallomeressä yksinkin. Huvipuiston jälkeen meidän koiraseurue jatkoi sitten Hyvinkään koirauimalaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen oltiinkin aikas väsyneitä, mut jaksoin mä silti kotona syödä mun spesiaali-synttäriruuan...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif4bD0ch61BgYzJhsFQWWL2lQvc3gSeublL7rGqAWoxIuhXmTNM6Ofj9gUXGF_-PatdRxLPNe_CHfRkwMtdbCoy_TOE6RgikLs_VAGD2w58cR2TJzP5-zmIBrGA3UN3eL4kj8r-n1m_kQ/s1600/IMG_2188.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif4bD0ch61BgYzJhsFQWWL2lQvc3gSeublL7rGqAWoxIuhXmTNM6Ofj9gUXGF_-PatdRxLPNe_CHfRkwMtdbCoy_TOE6RgikLs_VAGD2w58cR2TJzP5-zmIBrGA3UN3eL4kj8r-n1m_kQ/s320/IMG_2188.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidDbB8xjWKvT6UQ3d0Nle8P3ToeYLph-s7yzt9kErKhSy3Gq3VlDZQYi8nvfL-r2cQoRS-_7cWG5zCF_wRVxRo8ZapzuMxUweGTb-C9ik0XuDjyiVtHUKzS3-mPkmocbkQFgJOOtpcwhc/s1600/20180327_164510.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidDbB8xjWKvT6UQ3d0Nle8P3ToeYLph-s7yzt9kErKhSy3Gq3VlDZQYi8nvfL-r2cQoRS-_7cWG5zCF_wRVxRo8ZapzuMxUweGTb-C9ik0XuDjyiVtHUKzS3-mPkmocbkQFgJOOtpcwhc/s320/20180327_164510.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Näyttelyrintama on myös nyt ollut hiljainen; Daron kävi pääsiäisenä Imatran kv-näyttelyssä ja seuraava tiedossa oleva näyttely onkin Seinäjoen kv lokakuun lopulla. Spanieliliiton erikoisnäyttely osui tänä vuonna päällekäin oman kerhon mejäkokeen kanssa, joten arvannette kumpi laji voitti... Ulkomaille ei olla ehditty ja mamman kesälomaankin on vielä paljon aikaa. Ehtiihän sitä vähemmälläkin ja tänä kesänä mejä on ollut se päälaji kuitenkin. Metsässä ei tartte olla niin nätti, vaikka toki välillä itseään voi lenkilläkin koristaa kukkasin...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWJn5jllBZTmOyGRgzP-4cZpXG4cNyTshtxvJQ9FJ2ECgr1H8fIe_PJb2BD2S7s0r3cZPCkqv4Xnr251qJLPqHpN3AUdek8KI9eJ3i0yKnQnegyfjKcHFDW2w1SuvltkiCkXCeXxvX8rM/s1600/20180606_175925.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWJn5jllBZTmOyGRgzP-4cZpXG4cNyTshtxvJQ9FJ2ECgr1H8fIe_PJb2BD2S7s0r3cZPCkqv4Xnr251qJLPqHpN3AUdek8KI9eJ3i0yKnQnegyfjKcHFDW2w1SuvltkiCkXCeXxvX8rM/s320/20180606_175925.jpg" width="240" /></a></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-60468703360251125832018-02-03T17:51:00.000+02:002018-02-03T17:51:31.912+02:00Huijatuksi tulemisen tuoksuJahas. Viimeksi meikäpoika mietiskeli jotta tokkopa tuosta Daronista mihinkään on. En siitä tiedä vieläkään, mutta ilmeisesti meikäpoikaa on vedetty kirsusta ja oikein kunnolla. Mamma ja Daron eivät kerro, mutta tarkka kuononpääni on löytänyt kotoa ja pihasta merkkejä jonkinlaisesta huijauksesta, jonka seurauksena meikäpoika vietti reilu viikko sitten yhden torstai-perjantai välisen yön rakkaan kummitätini perheen hoivissa. Daron välttelee aihetta, mutta olen täysin varma, että sillä on käynyt täällä tyttö. Hämmentävintä näissä tuoksuissa on toki se ihanainen tyttöjen hajuste, mutta sen lisäksi tuoksussa on jotain tuttua... Aivan kuin oma rakas Iitani olisi käynyt, mutta sitten ei kuitenkaan. Kun tulin hoitopaikastani kotiin tein tiukan nuuskuttelukierroksen ympäriinsä, sen jälkeen yritin painostaa katseellani mammalta tietoa, vaan eivät nuo kerro suoraan. Tai no, mamma sanoi jotain niin pöyristyttävää, että melkein pyörryin. Sanoi, että minusta voisi tulla VAARI! Kautta karvaisten varvasvälieni, meikäpoika on nuori salskea mies, eikä mikään vaari! Toki rintakarvoitustani on joulupukin parraksikin nimitetty, mutta täytyyhän sitä tosimiehellä kunnon röyhelöt tyttöjen hurmaamiseksi... Tarkoittikohan mamma sittenkin vaarilla sitä, että tuo pirun hunsvotti joka kanssani asuu, olisi muka hurmannut ihanan viattoman tyttäreni - aivan pöyristyttävä ajatus! Lupaa ei ole meikäpojalta kysynyt ja vaikka olisikin, niin lupaa ei olisi saanut. Kyllä tässä pienen koirapojan pää on ymmyrkäisenä vallan, mutta ehkä se ajan kanssa selviää tämäkin mysteeri.<br />
<br />
Onneksi lähipäiviin on mahtunut muitakin tapahtumia, niin ei tarvitse päätä vaivata liian hankalilla asioilla. Ihanan Iiriksen ja Nellan omistajat kävivät luonamme ennen paluutaan pohjoisen hangille ja ilmeisesti säähaltija päätti sen vuoksi pudottaa iloksemme muutamat kymmenet sentit lunta. On ollut ihanaa pärskytellä pehmoista lunta kuononrei´istä lenkillä ja Daron on tietysti myös harrastanut syvänlumensukeltelua. Suureksi iloksemme myös peurat ovat taas metsästysajan päätyttyä rohkaistuneet avoimempiin maastoihin ja olemme tehneet parin päivän sisällä jo useita näköhavaintoja. Viime sunnuntaina saimme nautiskella siitä ihan omalta kotisohvalta ja sekös vallan kiihdyttävää olikin. Jostain syystä mamma ei pyynnöistämme huolimatta laskenut meitä takapihalle; väitti että aidan yli olisimme menneet kiihkoissamme. Ehkäpä niin, joten tyydyimme sitten vaan laulelemaan ikkunaruudun takaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4Mi_bJRyAd_g70JaaAiWIoif7X90eOhUJIvrlB2xkbvylCXaXf1KnHdEIwAcNb12KfZV96imtZJMavgc4vkdPwLhzlAJuSY7GhlDRu8UvZcOXdRpXrKaSCNU47DvEEQZbMH48mqe1BZM/s1600/20180127_163645.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4Mi_bJRyAd_g70JaaAiWIoif7X90eOhUJIvrlB2xkbvylCXaXf1KnHdEIwAcNb12KfZV96imtZJMavgc4vkdPwLhzlAJuSY7GhlDRu8UvZcOXdRpXrKaSCNU47DvEEQZbMH48mqe1BZM/s320/20180127_163645.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCW_2h-02ovDRKvoZ9pK6cd-LefZHmv1bym9V0vdQyNcPG3Nbp40LH6Mx26MxchpLUXfaXuw76Fk-pxXQwJV3gVSwgHSmOy8CLhOPhhv8XPHxRtHtGwctYjLkf0EgsYTatseEPox_AzGU/s1600/20180127_164701.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCW_2h-02ovDRKvoZ9pK6cd-LefZHmv1bym9V0vdQyNcPG3Nbp40LH6Mx26MxchpLUXfaXuw76Fk-pxXQwJV3gVSwgHSmOy8CLhOPhhv8XPHxRtHtGwctYjLkf0EgsYTatseEPox_AzGU/s320/20180127_164701.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voihan videlma, peuroja pellolla!!!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Maanantaina pääsin mukaan Daronin rallytokoharjoituksiin ja olipas meikäpojalla lystiä hassutellessani aivan omia liikkeitä mamman kanssa. Mamma on sitä mieltä, että osaisin kyllä, mutta kun en malta, niin siksipä ei meikäpoikaa ole tuonne rallytokokisoihin lainkaan ilmoiteltu. Onneksi hauskaa voi pitää tuollaisessa epävirallisessa ryhmässäkin. Ennen rallytokoa mamma kokeili kanssani parit kepit sekä kontaktit ja annoin sille taas vähän toivoa, jotta rohkaistuisi kanssani agikisoihin... Pidetäänpä peukkuja. Intoa kyllä meikäpojalla olisi...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBsX9yXB68J2yrNJMqYjIEF80sJcCv3amJTPCU6xjk-Q0ixUt6hidicVLacLhKYlDgrM0CzpzjetoyIPCX9hy89JGuWO4zc9iwBTMDKsesRuqxhr57SDIGbIm_cx4F0ocJ5j_5H6eQUas/s1600/IMG_2020.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBsX9yXB68J2yrNJMqYjIEF80sJcCv3amJTPCU6xjk-Q0ixUt6hidicVLacLhKYlDgrM0CzpzjetoyIPCX9hy89JGuWO4zc9iwBTMDKsesRuqxhr57SDIGbIm_cx4F0ocJ5j_5H6eQUas/s320/IMG_2020.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Daron tässä hei! </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhow_Ksmw502bM50ybQNcig1fjf56Vs7xsHBus8WsPz_JO9ldNXBdZV8eggJ-ir9s4O0WgHgn5WHVO5Z1GTWjZVhrxcDF3ejmFCfqnWRrP6mDddm2Y51bK6fYJTn9pdWV7BGTcE0DwmjHU/s1600/IMG-20180125-WA0002.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhow_Ksmw502bM50ybQNcig1fjf56Vs7xsHBus8WsPz_JO9ldNXBdZV8eggJ-ir9s4O0WgHgn5WHVO5Z1GTWjZVhrxcDF3ejmFCfqnWRrP6mDddm2Y51bK6fYJTn9pdWV7BGTcE0DwmjHU/s200/IMG-20180125-WA0002.jpeg" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tuo "valvova isoveli" Tristan nukahti, niin uskaltaudun ehkä nyt kertomaan... Ei tuo ihan väärässä kuonoineen ole ollut, sillä luonani todellakin kävi tyttönen. Olen tässä nyt viikon verran miettinyt milloin uskallan kertoa Tristanille, että tyttönen oli kuin olikin hänen omaa vertaan. Turpiinhan siitä tulee, tiedän. Olisi pitänyt etukäteen pyytää kai tassua, mutta kun tilanne tuli niin äkkiä etten ehtinyt. Rosi oli ihana. Turha sitä kai on sanoa, mutta sanon kuitenkin. Vietimme yhteisen hetken hangella (onneksi ei satanut!) ja jos hyvin käy niin pääsiäisenä voisi tulla pieniä hessuhopoja... En kyllä oikein itse vielä asiaa ymmärrä, mutta on niin monia asioita joita en muutenkaan aina käsitä. Kuten sitä miksi ruokaa saa aina vain kaksi kertaa päivässä. Tai miksi ei koko päivää voi viettää juosten ympyrää pihalla, välillä lelua ilmaan viskoen. Tai miksi Tristan välillä niin kovasti hermostuu, kun vain rrrrakastan sitä. On se rrrrakas, mutta enpä vieläkään kerro sille mitä tapahtui viime viikolla ;)</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWG4Y58aX-VSvdg_h4U8evazw_HvT3T_UxrRfzqiM82Lk_0OxiYYz7FufEFCvuAWFlTzfcT_KsdkBN7EXKPzXgEoHaX1DyoZEJe6FoEsoNbNNVF7se8wWHDMD9Oydg9LQqo4ZTqRj6Avs/s1600/20180125_163532.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWG4Y58aX-VSvdg_h4U8evazw_HvT3T_UxrRfzqiM82Lk_0OxiYYz7FufEFCvuAWFlTzfcT_KsdkBN7EXKPzXgEoHaX1DyoZEJe6FoEsoNbNNVF7se8wWHDMD9Oydg9LQqo4ZTqRj6Avs/s320/20180125_163532.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rosi ja Daron 💘</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-68991907180283745392018-01-21T18:03:00.001+02:002018-01-21T18:03:34.153+02:00Sydäntalven rauhaaSydäntalven rauhaa; takassa loimuaa lämmin tuli, ulkona pakkasta -10 astetta ja maassa oleva puuterilumi sulaa kuononpäähän... Sitä ei sitten loppuvuonna enää kuulumisia ehdittykään kertoa, kun meikäpoika ja muu seurakunta teki muuttoa, asettui taloksi ja vietti joulun ja uuden vuoden. Arki on asettunut jo uomiinsa ja nyt voi jo suunnitella kevättä sekä kesää, eikö niin? No, olihan tuossa loppuvuonna vielä vähän yritystä, kun tuo Daron saavutti kuin saavuttikin rallytokossa avoimen luokan viimeisen hyväksytyn tuloksensa, RTK2 napsahti ja menolippu voittajaluokkaan. Eikä yhtään sen aiemmin tai myöhemmin kuin 30.12. kisoista. Rallytokon osalta pikkukundi saa nyt viettää harjoitteluvuoden, treenata vasurikäännökset tiukemmiksi, opetella voittajaluokan liikkeet ja muutenkin valmistautua korkeampiin kilpailuodotuksiin. Meikäpoika ei ole oikein treenaillut sitten mitään. Ollut vaan. Nauttinut isosta aidatusta pihasta jossa saa kirmata vapaana mielinmäärin, nuuskutellut lähialueen runsasta peurakantaa sekä muutamaa hirveäkin, ihmetellyt aamulenkillä seuraamme pyrkinyttä kettua ja kaikkea sellaista rennon mukavaa. Maalaistouhua voisi melkein sanoa. Mamma ei ole vieläkään innostunut viemään meikäpoikaa agikisoihin, vaan eiköhän se into sieltä kesää kohti ala nousta. Näin on ihan hyvä nyt.<div>
<br /></div>
<div>
Daron puolestaan vaihtoi kevätkaudelle agilityn treeniryhmää ja yrittää opetella hallittuja kontakteja sekä keppejä ilman ohjureita. Tarkoituksena on kuulemma, että pikkukaveri saisi korkattua ekat kisansa tämän vuoden aikana. Daronin osalta on mittaustulos aika varmasti jotain 41-42 cm välillä, joten toiveissa on saada siitä selkeä medi. Meikäpojan osalta mamma on päättänyt lykätä uusintamittausta vielä, jos tässä nyt edes joskus kisaamaan ilmoittaudutaankaan. Daron muuten kävi tuossa viime viikolla virallisissa terveystarkastuksissa ja sai lausunnokseen terveet silmät, 0-polvet (ei siis mitään vikaa polvissa) sekä B/B-lonkat, joka sekin on mainiota. Nyt tuo pikkukundi taitaa sitten odotella saavansa joskus treffiseuraa... Saapa nähdä, olen sille sanonut kyllä, että näinköhän susta on vielä isojen miesten maailmaan. Väittää olevansa valmis, joten toivotin onnea yritykseen. Mammalle vingahtelin viestiksi, että ei sitten yritäkään haaveilla enemmistä koirista meidän talouteen - ei ainakaan tuollaisten hessuhopojen jälkeläisiä, luoja varjelkoon, kun yhdessäkin on hieman liikaa meikäpojan psyykeelle... Meikäpoika on pitänyt Daronia välillä kurissa ja nuhteessa, sitten taas on jaksoja kun olemme erottamattomat leikkikaverit. Muutto isoon taloon auttoi yhteentörmäysten osalta kun molemmilla on yllin kyllin tilaa. Samoin mamma on huomannut, että rutiinit pitää yllä järjestystä. Jatkamme siis tyytyväisinä "talviuniamme"...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCpSeFEEFXwy8Slvt7BuGaWq8Jz9yoxNGory6PIwRtUpmR1ZJtrJnZeqycu8THTc4EbOpyXvwFzQoXVuttPObcX3_z4Mz_dmi6bULy1s2L8Ei0K7TfftUSz_h7eoy2tk26LwoePMIhAhg/s1600/IMG_2033.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCpSeFEEFXwy8Slvt7BuGaWq8Jz9yoxNGory6PIwRtUpmR1ZJtrJnZeqycu8THTc4EbOpyXvwFzQoXVuttPObcX3_z4Mz_dmi6bULy1s2L8Ei0K7TfftUSz_h7eoy2tk26LwoePMIhAhg/s320/IMG_2033.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj04f0FNosRIYJGkiT-kzsTcwGb3UlG5eoS0R0HGDbiEnvr86s4TEC8isRKGwFnVAgmS0nTbW-INjz1im1ySh7WBO5fXkS8rmlVmASCLVtD_Y0_nkDF9QEEwI-z5elRxUMKGw2hSC3A63I/s1600/IMG_2035.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj04f0FNosRIYJGkiT-kzsTcwGb3UlG5eoS0R0HGDbiEnvr86s4TEC8isRKGwFnVAgmS0nTbW-INjz1im1ySh7WBO5fXkS8rmlVmASCLVtD_Y0_nkDF9QEEwI-z5elRxUMKGw2hSC3A63I/s320/IMG_2035.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUahWUVJykUfWLSBAYKnJIaQQb9Jsw8gKFeJzrCNq7li-fxrkynhPhsr69dTDT-vFU7v00EdQBFRrrWnXkiFouMxpcWMWjxKbAVI7-9aUi0gm8TdiAot5D_7LutkJ86I6qTgpM12CDya4/s1600/IMG_2050.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUahWUVJykUfWLSBAYKnJIaQQb9Jsw8gKFeJzrCNq7li-fxrkynhPhsr69dTDT-vFU7v00EdQBFRrrWnXkiFouMxpcWMWjxKbAVI7-9aUi0gm8TdiAot5D_7LutkJ86I6qTgpM12CDya4/s320/IMG_2050.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimJl5n2irOpwoi2ctQ3FX8NoGO-jU5MwPE6BVYy4yBC9EejVDqZX7LT7BK70nW35_eUvZtxv0uGQJnrVsx4NsPoQY4QTDMASw4VcvTgCKQa1gxG_AUbAgq6hS3vaMDUWqoTykJiLjIv8Q/s1600/IMG_1963.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimJl5n2irOpwoi2ctQ3FX8NoGO-jU5MwPE6BVYy4yBC9EejVDqZX7LT7BK70nW35_eUvZtxv0uGQJnrVsx4NsPoQY4QTDMASw4VcvTgCKQa1gxG_AUbAgq6hS3vaMDUWqoTykJiLjIv8Q/s320/IMG_1963.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgiGQ6IsUQ7TwH7uh6GpQtGhoKsbz4Lbtlgl-0MxHw7Y7PjbZ7LyCc1IEMkjsJDkgAn2zLmjnIBSy-DCThVrxUlA0NrIE4as7_rHOEoBfGzroFKYgUQ-f5emFn2m-qsSvVK1zb3ac17iA/s1600/IMG_2020.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgiGQ6IsUQ7TwH7uh6GpQtGhoKsbz4Lbtlgl-0MxHw7Y7PjbZ7LyCc1IEMkjsJDkgAn2zLmjnIBSy-DCThVrxUlA0NrIE4as7_rHOEoBfGzroFKYgUQ-f5emFn2m-qsSvVK1zb3ac17iA/s320/IMG_2020.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoT7lsaFUceRyc3oAmMdJWI8sA6N6vlwd0-l4mCbp4Z22sb_Nes13PPdkW35s35bDYInTTa0t1qyriv_j-yRgZsilQ1lkt3RQn0zaR4NKhIdB42gGG6Tpp7MDriVNzcRPJSCc8XnY2yvA/s1600/IMG_2027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoT7lsaFUceRyc3oAmMdJWI8sA6N6vlwd0-l4mCbp4Z22sb_Nes13PPdkW35s35bDYInTTa0t1qyriv_j-yRgZsilQ1lkt3RQn0zaR4NKhIdB42gGG6Tpp7MDriVNzcRPJSCc8XnY2yvA/s320/IMG_2027.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-83392546561989163792017-10-15T20:09:00.002+03:002017-10-15T20:09:47.589+03:00Kaikenlaiset koohotuksetKesä meni, syksy tuli. Ollaan saatu nauttia taivaalta loiskuavasta vedestä ihan yltäkylläisesti, melkein jo varpaat sulaneet pois kun tassut on koko ajan märkänä... Ei sillä, että sadekelillä lenkkeily muuten haittaisi, mutta kotiintullessa mammalta pääsee muutamia rumia sanoja, kun ollaan kuulemma Daronin kanssa kaksi kuraluuraa... Siinä pyyhe viuhuu ja suihkuhana huutaa. Punkitkaan ei muuten ole vielä kuolleet, paitsi jos ovat hukkuneet. Meikäpojan ja Dartsanin yhteissaldo 30.9. asti oli sitten 54 punkkia. Suurin osa meikäpojassa. Kaikki ei suinkaan onneksi olleet kiinni asti, vaan osa oli turkissa kävelleitä yksilöitä, jotka mamma ansiokkaasti päästi päiviltään ennenkuin aiheuttivat enempää mieliharmia ja terveysvaaraa. Mamma sanoikin, että on tosi iloinen, kun meikäpoika on tämmöinen vaaleavoittoinen, niin tummat punkit erottuu helposti turkista. Muuten se ei ollut tietenkään punkeista yhtään iloinen. Se tässä punkkijutussa oli kuitenkin omituisinta, että punkkiparatiisi Ahvenanmaalta meikäpoika sai VAIN 5 punkkia, joista kaksi ehti kiinni asti ennenkuin ne havaittiin. Viisi on tosi vähän, kun se oli normaalimäärä täällä ihan kotikonnuilla kulkiessakin. Kaikki nuo viisi hyppäsivät matkaani Eckerön agikisojen läheiseltä tienpientareelta. <div>
<br /></div>
<div>
Eckerön agikisoissa meni muuten kovaa. Siis meikäpoika. Tein järkyttävän rumia loikkia kontakteilta, mutta olin pirun nopea ja niinpä onnistuin pääsemään palkintopallille joka hitsin kisasta siellä. Ensin kolmossija, sitten kakkossija ja lopulta ykkössijakin. Vaan aina oli vähintään vitonen alla, niin ei ollut toiveita luvasta. Mutta sitten yllätykseksemme meikäpoika meni ja voitti järjestävän seuran 10-vuotisjuhlacupin medi-luokan yhteistulosten parhaana. Kerrassaan hassua. Tuomari kuului mammalle naureskelevan mun kontaktiloikkiani ja olihan ne kieltämättä melkoisia suorituksia. Ei mamma kuitenkaan voinut olla niistä mulle kovin kireänä, koska tein ihan supereita keppejä ja muutoin meillä oli todella todella huikeeta menoa radalla. Tunnelma Eckerön kisoissa oli muutoinkin oikein hauskan leppoisa ja säätilakin suosi. Yövyttiin semmoisessa retkeilymaja-rivarissa josta oli lyhyt matka merenrantaan. Ihmeteltiin aamulenkeillä kettua, peuroja (wau!) ja hanhia sekä upeita auringonnousuja. Tytöt Iiris ja Nella oli oikein hyviä matkakavereita ja Daronkin pääosin osasi käyttäytyä laivassa. Mitä nyt joi paluumatkalla liikaa ja sammui...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiajytVPHvLAoPRPK_R18nyRwtdsFFlI2F3zpIkj7qlaKBMnSpZDrp8k5_zCtBOp3vs7ywz-l0OjLkuFKFEsxUqOCQOJ6FxQhSlZtPQTpJ02eKdLIewdTZhXtsHxMgbw0dcsFs53rmlzao/s1600/20170827_181406.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiajytVPHvLAoPRPK_R18nyRwtdsFFlI2F3zpIkj7qlaKBMnSpZDrp8k5_zCtBOp3vs7ywz-l0OjLkuFKFEsxUqOCQOJ6FxQhSlZtPQTpJ02eKdLIewdTZhXtsHxMgbw0dcsFs53rmlzao/s320/20170827_181406.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRvmd2P1tDjniiZwLWdmWcKEC-9ur2LEdtS5YcwZDOQgpbzrUX11SdoTgIF2C48-Ij9N0yhjL84Mc4dF2fknlrWQgzhuIOoIMR8_SLgEWNsgk_a91f5WRzXnQAkUCifedyBfsA1YxJRX4/s1600/20170824_185221.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRvmd2P1tDjniiZwLWdmWcKEC-9ur2LEdtS5YcwZDOQgpbzrUX11SdoTgIF2C48-Ij9N0yhjL84Mc4dF2fknlrWQgzhuIOoIMR8_SLgEWNsgk_a91f5WRzXnQAkUCifedyBfsA1YxJRX4/s320/20170824_185221.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasemmalta: Tristan, Daron, Nella ja Iiris</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Ahvenanmaan jälkeen vietettiin kotona päivä ja sitten mamma suuntasi autonnokan kohti Pohjanmaata. Vietimme Seinäjoella sukuloimassa muutaman päivän, kunnes auto taas lastattiin ja edessämme olikin valtavan pitkä matka, jonka päämääräksi osoittautui Levi ja lomaseuraksemme Iiris ja Nella. Voi, miten lystiä meillä tuntureilla olikaan! Poroja!! Poroja!!! POROJA!!!! Siis ihanaa! Mamma lenkitti meitä lähes puolikuoliaksi ja viikon kävelyseikkailusaldoksi tuli jotain 90 kilometriä, tosin meillä koirilla varmasti vielä enemmänkin. Kaiken kukkuraksi suurin osa vastaantulijoista (ihmisistä siis) sanoivat meitä perheeksi ja tytöt olivat aina pentuja. Sillä perusteella, että meikäpoika isoimpana oli aina isä, niin Daronista leivottiinkin sitten yhtäkkiä äiti... pieniä henkisiä kolhuja, joiden terapiaistuntoihin meneekin sitten loppuvuosi...</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv2LpLCh75dq86zwAZ7YDKvQZWdDt4RqEC9dAED91QLe55Or6jsLn2WwWIXpNYjA-2CD6JkaO4DF9Hb-aodXWhQfj5ASnsUYAIoOc-7sk7WKgJDMuv65NWA__bJjDOKqeVNPbMj8088MU/s1600/20170904_132148.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv2LpLCh75dq86zwAZ7YDKvQZWdDt4RqEC9dAED91QLe55Or6jsLn2WwWIXpNYjA-2CD6JkaO4DF9Hb-aodXWhQfj5ASnsUYAIoOc-7sk7WKgJDMuv65NWA__bJjDOKqeVNPbMj8088MU/s320/20170904_132148.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siis meinaatko, että vielä jaksaa ja enää 10km jäljellä?!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMW4iBzDrltAk4VCQU8VerFaLMuCBDneuDid0HVjC76Au9p3Haclck0ZKrQwmKQ595Ja0ntvGzh2zvvBhCMnneVt_x3BoNoR7YKmnu6x0oS4laYaXSsWWeoHlLILI1NHLGA2-zDKi-Cxo/s1600/20170907_111328.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMW4iBzDrltAk4VCQU8VerFaLMuCBDneuDid0HVjC76Au9p3Haclck0ZKrQwmKQ595Ja0ntvGzh2zvvBhCMnneVt_x3BoNoR7YKmnu6x0oS4laYaXSsWWeoHlLILI1NHLGA2-zDKi-Cxo/s320/20170907_111328.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vastaantulijoiden mielestä Perhe: pentu-Nella, äiti-Daron, pentu-Iiris ja isä-Tristan ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Y575YsoapVRA1Kw8vXMiHZN4Kc718m2AtrAT9gfBW7JJtXFL_0oYu_GpDJAl4nrPlMKqdoRITPSFc2k0VG70QiFNGx3_qLYeLqRnb4l0JIrz5C8w08VCG9wDlQAXxvL4Aovim9UYNXM/s1600/20170907_154244.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Y575YsoapVRA1Kw8vXMiHZN4Kc718m2AtrAT9gfBW7JJtXFL_0oYu_GpDJAl4nrPlMKqdoRITPSFc2k0VG70QiFNGx3_qLYeLqRnb4l0JIrz5C8w08VCG9wDlQAXxvL4Aovim9UYNXM/s320/20170907_154244.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tunturin valloittajat</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMQMNpUFEFf3RwAmy7IDWgru5FSkLc740V-rB12T7aZGE3tQmA5gundQbOmvcNYHtf_hsaBGZnccWRRXAIgihhUI6dU5PchHClJfF5iKg7eZL-Mze68jdlyLX8n3XrFndi35-gJf5kvHw/s1600/20170907_154829.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1201" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMQMNpUFEFf3RwAmy7IDWgru5FSkLc740V-rB12T7aZGE3tQmA5gundQbOmvcNYHtf_hsaBGZnccWRRXAIgihhUI6dU5PchHClJfF5iKg7eZL-Mze68jdlyLX8n3XrFndi35-gJf5kvHw/s320/20170907_154829.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kotiin oli mukava palata, vaan eipä aikaakaan, kun Daronille koitti taas lähdön hetki. Tällä kertaa pikku-D pääsikin mäyräkoiraseurassa Tanskaan asti. Kävivät valloittamassa Ballerup´n näyttelyn ja Daron palasi kotiin kaulassaan Tanskan serti sekä tittelinä Kööpenhaminan Voittaja 2017, sillä kaveri oli mennyt voittamaan urosten luokan ja oli rodun VSP (vastakkaisen sukupuolen paras). Melkoinen jätkä, kateeksi käy. Tanskan matkan ajan meikäpoika tosin vietti laatuaikaa tyttöjen hoivassa, niin että ei se mullakaan ihan surkeata ollut. </div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGRJm-xVjx09bJzjWbCth0PMlXUpl9faF7gflr9w2Fr20_L2iq8IZhBN5ji8vOYLPeO-D40d7_EWbEQqPM_L1JIXBaggGxnhNwiGR9YbHRm45EPChvfWyFqkUavI6EmBf5QLNSUI6t5XY/s1600/20170923_144544.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGRJm-xVjx09bJzjWbCth0PMlXUpl9faF7gflr9w2Fr20_L2iq8IZhBN5ji8vOYLPeO-D40d7_EWbEQqPM_L1JIXBaggGxnhNwiGR9YbHRm45EPChvfWyFqkUavI6EmBf5QLNSUI6t5XY/s320/20170923_144544.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kööpenhaminan Voittaja 2017</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Jo sitä luulisi, että reissaaminen olisi riittänyt, vaan mitä vielä. Seuraavana perjantaina meikäpoika huomasi päätyneensä Junnu-kaverille yökylään ja mamma Daronin kera lähtivät TAAS laivalle. Tällä kertaa päämääränä kesälomalta tuttu Ahvenanmaan Eckerö, jossa oli vuosittainen koiranäyttely. Tavoite matkalle oli selvä, Daronille Suomen muotovalion arvo, koska pikkujätkä ehti 19.9. täyttää kaksi vuotta ja aiemmin plakkarissa oli jo kaksi sertiä kolmesta muotovalion arvoon vaadittavasta. Eckerön näyttelyssä oli vain yksi ruotsalainen uros kilpakumppanina, etäisesti muuten sukua meikäpojalle. Tällä kertaa onni oli Daronille myötä, sillä tuomarin mielestä Daron oli ansainnut voiton ja niinpä tuo hessuhopomainen pikkueläin on nyt sitten virallisesti valio. Voi jestas. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeOSFKCSLitraf4OleOFgj34Jxxf7Fd-fsPafTJzB4CmZwoKZPMK4OkBuXlLbp687YBPkpcFfJSrwkoNPb-tKLgldUCNY6gt-2uz1NHf4KnoKJmQu36KQI3hG1mUDgM7xmIiZ7VnWe8p4/s1600/20171001_102116.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeOSFKCSLitraf4OleOFgj34Jxxf7Fd-fsPafTJzB4CmZwoKZPMK4OkBuXlLbp687YBPkpcFfJSrwkoNPb-tKLgldUCNY6gt-2uz1NHf4KnoKJmQu36KQI3hG1mUDgM7xmIiZ7VnWe8p4/s320/20171001_102116.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän vuoden viimeinen (mamma lupasi) näyttelyreissu oli sitten edessä 7.10. Hyvinkäällä, Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä. Tuohon kyseiseen näyttelyyn mamma oli hepulispäissään tai muuten vaan aivojen oikusta ilmoittanut meidät molemmat. Tuomarina toimi hollantilainen rouva Tuus van Adrichem Boogaert-Kwint, jonka meikäpoika on tavannut aikanaan nuorena poikasena Ruotsin Jönköpingin näyttelyssä. Ja koska mammalla ei ollut minkäänlaisia odotuksia eikä suorituspaineita enää tuonne Hyvinkäälle menimme sinne erityisesti tapaamaan tuttuja. Voi miten ihanaa olikaan nähdä kaikkia ihania ihmisiä ja muutamia koiriakin. Tyttäreni Rosikin oli paikalla ja ihana äitinsä Iita... Daron tunnisti kasvattajansa ja jälleennäkeminen oli suorastaan liikuttava. No, näyttelykehässä Daron oli hieno, mutta tällä kertaa pienen miehen vaatimaton alaleuka sekä kapoinen kuono (suippokuono) pudotti muutoin erinomaisen arvostelun arvosanalle Hyvä. Sitten pääsi meikäpoika vuorostaan kehään. Ja se olikin menoa, sillä mamma oli jo havainnut, että meikäpojan nenä oli poiminut juoksunartun tuoksun ja olin melkoisen tulessa. Kehässä olin lähes pitelemätön ulostulvivassa riemussani, jopa siinä määrin että mamma päätyi vaihtamaan hentoisen näyttelyhihnani toiseen, hieman paksumpaan. Olin superiloinen ja sen huomasi kyllä. Mammasta oli hauskaa olla kanssani kehässä, koska selvästi nautin olostani ja olisin halunnut rrrrakastaa vähän kaikkia. Ennen varsinaista arvostelua mamma tuskailikin, että millä saa pidettyä meikäpojan pöydällä, koska luultavasti yritän hypätä tuomarin syliin... Tuomari oli ihana, melkein pussasin häntä, kun hän tutki minua ja jutteli jotakin hellää hollanniksi. Ja niinpä oli iloinen esiintymisenikin tuomarin mieleen, että sain Erinomaisen ja pääsin jatkoon kilpailemaan paras uros-luokkaan. Siellä olin edelleen mielentilassa, jota mamma nimitti "Great balls on fire"-tilaksi. Tuomari hymyili minulle ja mamman yllätykseksi meikäpoika sijoitettiin lopulta parhaaksi urokseksi, kaikkiaan 28 samanrotuisen uroskoiran joukosta. Olipahan melkoista ja päivä huipentui siihen, että pääsin aika suloiselta tuoksuneen Alman kanssa kisaamaan rodun parhaan tittelistä. Koska olen herrasmies oli vain ja ainoastaan oikeudenmukaista antaa Alman voittaa, sitä paitsi nätimpi se on kuin meikäpoika. Meikäpojalle napsahti kuitenkin VSP, kiertopalkinto ja mammalle sateli kovasti paljon onnitteluja. Olinpahan showmies paikallani kerrankin!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipmimtEjk-YvOUCsvHVDvU9SZ2ZQx-hzers_PTZzj95tm7nJXVAMN5xvSNtV39bZh5rXJxJUFQt9vI8IPwQdQEXi1NuW9xFTbezKJIRMmczz-puFErBEQJ010cYfUUpx7ITy9MmJxyOTI/s1600/20171007_164856.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipmimtEjk-YvOUCsvHVDvU9SZ2ZQx-hzers_PTZzj95tm7nJXVAMN5xvSNtV39bZh5rXJxJUFQt9vI8IPwQdQEXi1NuW9xFTbezKJIRMmczz-puFErBEQJ010cYfUUpx7ITy9MmJxyOTI/s320/20171007_164856.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt asettaudumme taas rauhalliseen kotiarkeen, muutama rallytokokisa ehkä pyritään Daronille järjestämään vielä loppuvuoteen, mutta meikäpoika taukoilee aksasta ja odottelee ensi vuodelle tulevaa mittaustilaisuutta. Josko pysyn medinä tai sitten määrätään pikkumaksiksi; se on vähän jännän paikka kun olen aika rajatapaus... Daronin osalta agitreenit jatkuu jollakin tapaa loppuvuoden ja katsotaan jos mamma sen kanssa uskaltautuisi jossain vaiheessa kokeilemaan epiksiä. Kaverilla on vauhtia ja intoa, mutta taidot ei ole ihan vielä kohdillaan, niin viralliset kisat saa odotella rauhassa. Ja meikäpojan osalta agitreenit on nyt omatoimisen harjoittelun varassa, katsotaan saadaanko kontakteihin tauolla mitään tolkkua vai hajoaako pakka ihan lopullisesti pelkästään intoilusta. Se on taas tätä Great balls on fire-tilaa, you know...</div>
<div>
<br /></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-19234559248225418292017-08-18T10:23:00.002+03:002017-08-18T10:23:23.698+03:00Verisiä hommia ja vähän muutakinJaa että onko me touhuttu... No onhan me touhuttu. Hitokseen paljon ja kaikkee kivaa lystiä. Toi Daronin-mies on rallytokoillut ensimmäisen kerran AVO-luokassa (ilman hihnaa) oman kerhon kisoissa ja aika päteväkin oli, kun sai hyväksytyn tuloksen pisteillä 92/100. Ei karannut eikä alkanut öykkäröidä kenellekään tuntemattomalle. Ehkä siitä vielä koira saadaan... Sen lisäksi tuo pikkupiru kehtas mennä ensimmäisissä mejäkokeissaan ihan superhyvin ja jäljesti yhden pisteen paremmin kuin meikäpoika! Me molemmat kuitattiin kooikereiden mejäkokeesta Orivedeltä avoimen luokan ykköstulos; Daron pisteillä 42/50 ja meikäpoika 41/50. Kismittäisi tuo pisteen ero, mutta ei sit kuitenkaan kismitä, koska tuo ykköstulos oli meikäpojalle toinen ja sen ansiosta mamma pääsee seuraavan kerran (ensi vuonna) meikäpojan kanssa voittajaluokan jäljelle! Wuhuuu! Oli se vaan lystiä. Tälle vuodelle asetettu tavoite mejän osalta on siis saavutettu ja Daronin osalta ylitettykin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPoief3aeCmOIRubnhnIJPSrcrP-aVwG7eYUiuCx79v18y0RuRhsl1Dohc5lRyMGSvgL9s-hU_LIfTzs9s0yTVvtBHfRC0sJygMypvw9Vx4vggJOq5U9qwA65bDzNlTeD32h2IJiLuAe8/s1600/20170722_151728.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPoief3aeCmOIRubnhnIJPSrcrP-aVwG7eYUiuCx79v18y0RuRhsl1Dohc5lRyMGSvgL9s-hU_LIfTzs9s0yTVvtBHfRC0sJygMypvw9Vx4vggJOq5U9qwA65bDzNlTeD32h2IJiLuAe8/s320/20170722_151728.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasemmalta: Tristan, Daron ja kaverimme Junnu</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikySMrTwNiiHAyC_8d5SbdJ59N_c4ZKObAC3J3DVr2bz6Q5o4swy-YpJfiA0gx4tw435mTRU-JigTWSmLENeNgDVsAODdgLUaNfefhXLMXqtlxMHmUcWK-Cnw3sZlXKk9BUcltDA2YR54/s1600/IMG_1683.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikySMrTwNiiHAyC_8d5SbdJ59N_c4ZKObAC3J3DVr2bz6Q5o4swy-YpJfiA0gx4tw435mTRU-JigTWSmLENeNgDVsAODdgLUaNfefhXLMXqtlxMHmUcWK-Cnw3sZlXKk9BUcltDA2YR54/s320/IMG_1683.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daron ja mamma odottaa rallytoko-kisassa ratavuoroaan</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraava touhotuskohteemme odottaakin viikon päässä, sillä meikäpoika pääsee agilitykisoihin Ahvenanmaalle. Lähdetään koko jengi vahvistettuna tyttökavereillamme Iiriksellä ja Nellalla tuonne kuuluisaan punkkiparatiisiin. Meikäpoika pääsee koohottamaan perjantaina jo yhden radan ja lauantaina sit kolme rataa. Saapas näkee mitä mamman kenkä tekee vai puristaako. Tavoitteena mammalla olisi saada meikäpojan kuumeneminen aisoihin ja onnistua tekemään sujuva rata, edes kerran. Viime maanantain aksatreeneissä olin kyllä sikapätevä, ja aika hyvin toi mammakin veti. Mutta kisatilanne on aina kisatilanne... Kontaktit paukkuu ja kepit ei kiinnosta. Ohjaukset on mitä sattuu ja meikäpoika huutaa kartturille kuola suupielistä roiskuen. Aika osuva mielikuva meidän kisaradoista. Miettikääpä sitä...<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxGXlXueaWGK7zWYyKX0GUqKAdu04lEUGvygnvDe0xLa-kYGDoQrrnIAPJvxDmaTVFvaTfzE8T2A8V44Whid_lVG3EJweTNGdldxe19uUoRg-gRCd2Jj3P-2P6YBJtqYBW-ur0-nuhqAE/s1600/FB_IMG_1501496849650.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="479" data-original-width="720" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxGXlXueaWGK7zWYyKX0GUqKAdu04lEUGvygnvDe0xLa-kYGDoQrrnIAPJvxDmaTVFvaTfzE8T2A8V44Whid_lVG3EJweTNGdldxe19uUoRg-gRCd2Jj3P-2P6YBJtqYBW-ur0-nuhqAE/s320/FB_IMG_1501496849650.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katso kenguru loikkaa...</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mamma on nyt kesälomalla. Hirveen pitkiä lenkkejä tehty, paitsi tänään kun illalla kuulemma saadaan juosta Iiriksen ja Nellan mökillä ihan tarpeeksi. Ihanaa, päästään uimaan! Uiminen on Daronin suosikkijuttu. Se ei halua tulla pois järvestä. Ei vaikka paleltaa ja värisyttää ja väsyttää. Mamma uittaakin meitä nykyään 15m liinalla. Saa kerittyä yhden "affenan" kuivalle maalle ja toisaalta kuulemma pidettyä meikäpojan aisoissa. Meikäpoika kun vähän innostuu noista vesikirpuista. Lohmin niitä uidessa suuhuni, sohellan ja sähellän ja unohdan miten uidaan. Hieman kaaosta tuo meidän yhteisuinti välillä... Järvi on muuten ainoa paikka, jossa Daron uskaltaa uhitella meikäpojalle. Lelusta. Se kerran yritti purra mua nenuunkin siellä uidessa. Maissa sillä ei ole sanansijaa, I am the King of our universe. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta siis kivaa loppukesää, nauttikaa, uikaa, juoskaa, haukkukaa, syökää ruohoa, kerätkää punkkeja (meillä tilanne tähän mennessä: Daron 7, meikäpoika 36!) ja tehkää kaikkea koohoa ennenkuin talvi lyö lunta tupaan. Jos lyö. Sen näkee sitten. Ehkä me ehditään lomalla kuuluilla vielä uudelleenkin, mutta siihen asti se on moro!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisuqHKGsPPICFIJbbwWBPAWUB3B_CqOCMoWTUaQhyphenhyphenI9hLxf74XG0PUt07tu3kfe9NR5EuG9nsgJKbNgGFZra_hNT4IPslRKo62Ew5NkpgIvcKPMKg3frwmlBImYNnzWEEbNfxsjWKWgbI/s1600/20170812_055605.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisuqHKGsPPICFIJbbwWBPAWUB3B_CqOCMoWTUaQhyphenhyphenI9hLxf74XG0PUt07tu3kfe9NR5EuG9nsgJKbNgGFZra_hNT4IPslRKo62Ew5NkpgIvcKPMKg3frwmlBImYNnzWEEbNfxsjWKWgbI/s320/20170812_055605.jpg" width="320" /></a></div>
</div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-22023278286486398612017-05-14T17:33:00.001+03:002017-05-14T17:33:17.860+03:00Oi ihana(n kylmä) toukokuuMeillä koirilla on ollut ihan kivat kevätkelit, kun on ollut sopivan viileää, mutta nuo ihmiset kuulemma jo kaipailee lämpöisempiä kelejä. No, kyllähän tässä on jo useampi viikko tuota talvipomppaa pudoteltu ympäri kämppää, niin kohta ois sit kiva olla uimahousukelit. Tosin Daron, tuo ikuinen hopo-veijari, mennä paineli uimaan toissapäivänä, kun lämpötila oli suunnilleen +8 astetta ja mammalla pipa, hanskat sekä välikalsarit... Meikäpoikakaan ei piitannut hyisestä vedestä, kastoin vaan varpaat juodessani ja yritin väistellä Daronin roiskimia kylmiä pisaroita. Onneksi sentään aurinko pilkotti, vaikkei se nyt enään silloin iltasella mitään lämpöä tuonut. Lyhyen uinnin jälkeen Daron saikin aikasmoiset hepulit, kun ravisteli vettä turkistaan. Mamma siinä jotain huokaili, kun hepulin jälkeen yritti irrottaa kiinnijääneitä risuja, havunneulasia ja kuivuneita lehtiä kosteasta turkista...<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbuNPL45b_8U___jLJGRDG7DNvDYZBsuY1KG2qlCCq3miH5Vd4ghoZxbRypKJYc-kKoxxxSFhBitA9_BHTrP7krSILN6KqExtDNOcT3Qu-DZmVjg1xB-r2a9NNEDyjevM2-djW357XNls/s1600/20170512_174711.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbuNPL45b_8U___jLJGRDG7DNvDYZBsuY1KG2qlCCq3miH5Vd4ghoZxbRypKJYc-kKoxxxSFhBitA9_BHTrP7krSILN6KqExtDNOcT3Qu-DZmVjg1xB-r2a9NNEDyjevM2-djW357XNls/s320/20170512_174711.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei oo yhtään kylmää!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMkVvBFltdOPsc2nq0A403bsBs4JLkIxUYt5cqcKvJSXJeqGxvmCVKWV-Otkuym4InyneTvXkCaUZKl32AkScmmdfo82geX5qSsEBp9rnaUr6r6xSYfblhs55oJnOuJM31Tfu0O19LxDY/s1600/20170414_083352.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMkVvBFltdOPsc2nq0A403bsBs4JLkIxUYt5cqcKvJSXJeqGxvmCVKWV-Otkuym4InyneTvXkCaUZKl32AkScmmdfo82geX5qSsEBp9rnaUr6r6xSYfblhs55oJnOuJM31Tfu0O19LxDY/s320/20170414_083352.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikä karvanlähtöaika?</td></tr>
</tbody></table>
Maanantaina alkoi meikäpojalla kesäkauden ulkotreenit ja ilmahan näytti silloinkin parhaat puolensa, kun noin 45min ennen treenejä taivaalta tuli lunta tupruamalla. Se ei onneksi meikäpojan menoa aksaradalla suinkaan haitannut; oli ihan sikakivaa juosta kovaa ja mammakin sanoi, että tein superhienosti kontaktitkin! Tosin semmoinen ikävä puoli hiekkakentässä on, että mun leluni - kaninkarvapallo - on ihan hiekkainen ja mutaisen limainen hetkessä... Mut silti se on MAAILMAN PARAS LELU (mamma sanoo yök)! Tänään mamma kertoi ilmonneensa mut ensi viikonlopuksi aksakisoihinkin, saapas näkee mitä siitä sit tulee.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsOFG2vv4lDy-9nbeS1NzLbOF5sHxJQjOyjg9XR4KuXSYRgayVRvC_S3KeYLloxB67yBeLfyyYbkl3MpDvyB82PtwuqtZ0oqZQSBBVdQqh37TgwfBDqUVKDYD2K_VPw81i_ugBpT91zjs/s1600/20170508_162850.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsOFG2vv4lDy-9nbeS1NzLbOF5sHxJQjOyjg9XR4KuXSYRgayVRvC_S3KeYLloxB67yBeLfyyYbkl3MpDvyB82PtwuqtZ0oqZQSBBVdQqh37TgwfBDqUVKDYD2K_VPw81i_ugBpT91zjs/s320/20170508_162850.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siis hei oikeesti, KESÄN ekat ulkotreenit vai?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDHn2Ku7UcGzjCjw6Zfov1dBOR85-8FAUgfwW47-BGQ1pmzFp6C2VTIWISf1EELizY1u2C7mSa3jVyUirJdry1XfYIiDerzlrBURK4quXSh4dwFMqBFdLj7JVlHGsOtdUP6Fiw0tOTMrQ/s1600/20170508_163155.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDHn2Ku7UcGzjCjw6Zfov1dBOR85-8FAUgfwW47-BGQ1pmzFp6C2VTIWISf1EELizY1u2C7mSa3jVyUirJdry1XfYIiDerzlrBURK4quXSh4dwFMqBFdLj7JVlHGsOtdUP6Fiw0tOTMrQ/s320/20170508_163155.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Jos mä syön kaikki hiutaleet, niin maahan ei jää yhtään!"</td></tr>
</tbody></table>
<br />Myös Daronilla alkoi viime viikolla kesäkauden treenit, mutta ilmojen suhteen sillä oli himppasen parempi tuuri. Keskiviikkona oli rallytokotreenit viileässä, mutta aurinkoisessa kelissä. Daronin pitäisi nyt sitten harjoitella AVO-luokan liikkeitä ilman hihnaa. Eka kerralla mamma piti sen vielä hihnassa, kun oli ihan uusi kenttä ja pari aivan uutta koiraakin (uroksia, voi jee...) Ensi viikolla on sitten tiukka paikka, kun hihna lähtee ja pikkukaverin on syytä keskittyä tekemiseen tai kuulemma mamma laittaa sen jäähylle autoon. <div>
Onneksi torstain agilityn alkeet antoi hyviä viitteitä sille, että Daronin keskittymiskyky on erinomainen. Meikäpoika sai autosta seurata aitiopaikalta, miten etevä ja NOPEA tuo hessuhopotin onkaan. Siellä se mennä viiletti tuhatta sataa ja teki mamman kanssa pientä radanpätkää ilman, että kertaakaan mietti muita odottavia koiria. Mitään aitojahan meidän treenipaikoilla ei ole, niin että vaihtoehdot on lähteä livohkaan metsäretkelle tai sitten toisten treenaajien luokse. Meikäpoikaa vähän harmitti katella sitä Daronin menoa, joten kannustin sitten kaveria ulvomalla surumielisesti autosta. Tämäkään ei kyllä menoa haitannut, pikku-D meni vaan aivan uusiin ohjauksiin kuin turboraketti ja sekös mua kismitti vielä vähän enempi... Kaikenkukkuraksi tuo pikkuluopio rrrrrr-rrrakastaa lelulla palkkaamista siellä kentällä, ihan tyhmillä leluilla siis, kuten narupallo tai fleecenaru. Meikäpoika ei koskaan alentunut nuorempana tuollaiseen, namipalkka oli ainoa oikea, kunnes viime talvena mamma löysi mulle sen jo mainitun kanipallon...ihanaihanaihana...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kanipallosta tulikin mieleeni; ootteks maistaneet miten hyviä pupun papanat on?! Daron niitä on tässä maiskutellut hieman mielipuolisenakin ja eilen illalla meikäpoika päätti kokeilla uutta kulinaristista elämystä. Ja voihan jöhnä, miten hyviä ne olikaan! Me Daronin kanssa imuroitiin lähipuisto puhtaaksi niistä ja ihan meinas tulla jopa kinaa mehevimmillä paikoilla. Mamma sitä touhua katteli päätään pudistellen...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUbGzk7_edeSpiwazzkapomUbsRT_D9whWx-9u3Jql-Brtq-YIXTNvFxVLpBS69-QwqSzYKE43FatJOf-11fbco83eNItq1WQrFa_sjJpQN8jCW01tnzqBy-8GdX4c-X7fkEqgDY7zPP0/s1600/20170506_071615.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUbGzk7_edeSpiwazzkapomUbsRT_D9whWx-9u3Jql-Brtq-YIXTNvFxVLpBS69-QwqSzYKE43FatJOf-11fbco83eNItq1WQrFa_sjJpQN8jCW01tnzqBy-8GdX4c-X7fkEqgDY7zPP0/s320/20170506_071615.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-8691789760112968832017-05-01T21:37:00.000+03:002017-05-01T21:37:05.906+03:00Viron näytelmät ja muita talvilomakujeitaKirjuri saa ilmeisesti aika huonon korvauksen työstään, koska viimeisin teksti näytti olevan kuukauden takaa... Siinä välissä on ehditty kaikenlaista pientä;<br />
<br />
Daron nousi rallytokossa avoimeen luokkaan,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIRksMpOClGu1E2op0NVXd17BQQsn2fUCcwyMO7xK-BBvxMJFPsADsKhe2UZK67Khd7Axy66d3rTWVbGNESY-XkTfqRfIJqdEvsccQlTXlEgv3VGlet2t8p0oNwkmBblfk8SHC3HS4l30/s1600/20170325_142145.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIRksMpOClGu1E2op0NVXd17BQQsn2fUCcwyMO7xK-BBvxMJFPsADsKhe2UZK67Khd7Axy66d3rTWVbGNESY-XkTfqRfIJqdEvsccQlTXlEgv3VGlet2t8p0oNwkmBblfk8SHC3HS4l30/s320/20170325_142145.jpg" width="192" /></a></div>
mamma kokousteli ja meikäpoika pokkaili vuosipalkintoja,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp7s02CL1-gjx1MFeWaQmmXIYlkH6TLdM7WdmCoGrVohyphenhyphenZIOTQ6zAIf1eHe4l5jLzJPR0LGcvdqtRsJiqL8OL9QqGdsofv49oUADsLY2qKGfJ0uxAxsXO7fMiWv_v8Ebyj4fWS6rdtX-E/s1600/20170326_174950.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp7s02CL1-gjx1MFeWaQmmXIYlkH6TLdM7WdmCoGrVohyphenhyphenZIOTQ6zAIf1eHe4l5jLzJPR0LGcvdqtRsJiqL8OL9QqGdsofv49oUADsLY2qKGfJ0uxAxsXO7fMiWv_v8Ebyj4fWS6rdtX-E/s320/20170326_174950.jpg" width="192" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjATyvrmlE3Jfv0SID9LwrRgJusUq7rMvFTUhhmlFvL6ZFRW9MiiOhQurViC8_bcFaSEQi3dZAx5UzMVRT5Q6ueVCFxl_2UV9RLXNwl_T8_AJY2Y0f_t71e5VYyLVdJkj-e2BlYdBTnzu0/s1600/20170330_203458-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjATyvrmlE3Jfv0SID9LwrRgJusUq7rMvFTUhhmlFvL6ZFRW9MiiOhQurViC8_bcFaSEQi3dZAx5UzMVRT5Q6ueVCFxl_2UV9RLXNwl_T8_AJY2Y0f_t71e5VYyLVdJkj-e2BlYdBTnzu0/s320/20170330_203458-1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
meikäpoika saavutti viiden ikävuoden virstanpylvään ja sain herkkuja,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP7cEVqMj_XwDwKG1zSVuMlrEwUOtOFpDkCCrzNMXJAT4Dm60Ih21cgzR4Xzh5d-Sd8WJbRncBl4kfmziXyIEiAg7wVJghIarl7dr7H5BIbLTgVY1eD0IicaT1TP7DzMsJaSK_bMAZQYw/s1600/20170327_065719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP7cEVqMj_XwDwKG1zSVuMlrEwUOtOFpDkCCrzNMXJAT4Dm60Ih21cgzR4Xzh5d-Sd8WJbRncBl4kfmziXyIEiAg7wVJghIarl7dr7H5BIbLTgVY1eD0IicaT1TP7DzMsJaSK_bMAZQYw/s320/20170327_065719.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
käytiin Juha Kareksen vetämässä näyttelykoulutuksessa,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbp5vqwWhgKS-6nh6RmNVTRC4mT4VdrYxQ71B_roxHfxc3V-xFgoQOnMxxqpYwqUFojGPUW0mNoyCDl3XNWYvuU_Q5Ed7uGt9GpuPfrqvEsztXWhH0nQ7QEiQGavL574io_hpMJRdGReE/s1600/Pariesittelyss%25C3%25A4+cockeri+Siru+ja+kooijkeri+Daron.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbp5vqwWhgKS-6nh6RmNVTRC4mT4VdrYxQ71B_roxHfxc3V-xFgoQOnMxxqpYwqUFojGPUW0mNoyCDl3XNWYvuU_Q5Ed7uGt9GpuPfrqvEsztXWhH0nQ7QEiQGavL574io_hpMJRdGReE/s320/Pariesittelyss%25C3%25A4+cockeri+Siru+ja+kooijkeri+Daron.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
talvikauden harrastukset päättyi,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVkuMLRcGTtg9vnt6HDXj8wSGnTZcVvvSRYDElW3aanlFFttFvY_hyDit3P_NJNQy7zOgj0s17jDPQn-b5MxLBBg8ZZbdxisX25kxxunUdAf5lpfIfyaOquSYZM6QC3E7eIwFpb-1YEOI/s1600/20170404_193047.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVkuMLRcGTtg9vnt6HDXj8wSGnTZcVvvSRYDElW3aanlFFttFvY_hyDit3P_NJNQy7zOgj0s17jDPQn-b5MxLBBg8ZZbdxisX25kxxunUdAf5lpfIfyaOquSYZM6QC3E7eIwFpb-1YEOI/s320/20170404_193047.jpg" width="192" /></a></div>
<br />
ja vietettiin pääsiäistä vaihtelevassa säässä,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinsfXRmnOMAPnSTRLoszTVweYWeBJjHcC050w1-owO-GQctIwVGtd85C6tISb7ZK2zIQW8pdhtwwHhAQD_IVUBirJJ6NncmsTQtSUGavl960X6oCFTnLckUfrutsskfXswa6fXzSmNIZ0/s1600/IMG_1209.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinsfXRmnOMAPnSTRLoszTVweYWeBJjHcC050w1-owO-GQctIwVGtd85C6tISb7ZK2zIQW8pdhtwwHhAQD_IVUBirJJ6NncmsTQtSUGavl960X6oCFTnLckUfrutsskfXswa6fXzSmNIZ0/s320/IMG_1209.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEsQgCZY8RhudlcowlMce4En8ST1nJyWpGnTbfexZ8_GixZ2dqpd1_nIwnXS6XXErDl8kgBMf4tzNmgyTMlTbQLnoYxuBizxRXSD9g8ELY4Pehyphenhyphenj_hWcEJv-K8RAlLmt1p9bjs764aAoA/s1600/IMG_1273.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEsQgCZY8RhudlcowlMce4En8ST1nJyWpGnTbfexZ8_GixZ2dqpd1_nIwnXS6XXErDl8kgBMf4tzNmgyTMlTbQLnoYxuBizxRXSD9g8ELY4Pehyphenhyphenj_hWcEJv-K8RAlLmt1p9bjs764aAoA/s320/IMG_1273.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
kunnes viime viikolla mamman toinen talvilomajakso alkoi.<br />
Heti loman alkuun viikonlopuksi muutimme itsemme ja aika ison määrän tavaraa Marttilan suuntaan, jossa meikäpoika pääsi tämän vuoden ekaan mejäkokeeseen nuuskuttelemaan verijälkeä. Yhdellä hukalla selvisin jäljestyksestä, joten tulostaululle kirjaantui AVO2 38 pisteellä. Ja seuraava mejäkoe odottaakin sitten jo viikon kuluttua, joten saapas näkee mitä tästä kaudesta kokonaisuutena tassuun jää. Marttilassa Daron pääsi mamman kanssa purkamaan meikäpojan ajaman jäljen ja pikkumiehellä oli ollut melkoista sutinaa tassuissaan, kun se innosta pinkeänä oli kiskonut mammaa perässään. Kuulemma ihan pätevästi oli nuuskutellut ja löytänyt kaadolta oman rakkaan fasaanilelunsa. Ehkä pikkumies vielä jonain päivänä pääsee itsekin oikein viralliseen kokeeseen osallistujaksi eikä vain takapenkin terroristiksi...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEtWQXCRTVDhjDgdHs-dQy-eYbD1QTnXLAnCAEeXSc6Yh6vtQW6nhBCTBVuE2LnsORu8fMol4J8u1p1qUcihO5Yq7pAIb5oMlGIievU6H71YeinjQiMTTmcrqwZBzhycTSTnypT7nBJuQ/s1600/20170421_211652.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEtWQXCRTVDhjDgdHs-dQy-eYbD1QTnXLAnCAEeXSc6Yh6vtQW6nhBCTBVuE2LnsORu8fMol4J8u1p1qUcihO5Yq7pAIb5oMlGIievU6H71YeinjQiMTTmcrqwZBzhycTSTnypT7nBJuQ/s320/20170421_211652.jpg" width="192" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTbdxwT1Fik8VWJvMCslsZpjBq92pZr7dGr6CSgj3Sm4BREk88e7BejoqiehQvFIED8ST43bOzJ2rQ9G30Eao_Fj0YzjNcB2kFfxUMPvcQeV-p2ykGKNgwRKSana214w1KNkp6afWS720/s1600/20170423_134019.jpg" imageanchor="1" style="display: inline !important; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTbdxwT1Fik8VWJvMCslsZpjBq92pZr7dGr6CSgj3Sm4BREk88e7BejoqiehQvFIED8ST43bOzJ2rQ9G30Eao_Fj0YzjNcB2kFfxUMPvcQeV-p2ykGKNgwRKSana214w1KNkp6afWS720/s320/20170423_134019.jpg" width="192" /></a></div>
<br />
Marttilasta palattuamme mamma vaihtoi kamat kassiin ja siirryimme neljäksi yöksi hoitamaan tyttöystäviämme Nellaa ja Iiristä, joiden vakituinen palveluskunta matkusti Saksaan. Mamma sai hyvin järjestyksen pysymään neljän koiran laumassa, vaikka toki asiaa auttoi omakotitalo ja iso aidattu takapiha.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOf4iH5og1Z-VSoITVDgzqq2p5n1cJE-q7lC6XO82oa94gyPj77_s4793IAK-cVys65M0ra0-V935lcxuiSZm5gZGf-9CdhXSkM8oWZmjE-ail9IsxYpl1QqGND6F8C3onYx7rcuPQIPE/s1600/20170425_071152.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOf4iH5og1Z-VSoITVDgzqq2p5n1cJE-q7lC6XO82oa94gyPj77_s4793IAK-cVys65M0ra0-V935lcxuiSZm5gZGf-9CdhXSkM8oWZmjE-ail9IsxYpl1QqGND6F8C3onYx7rcuPQIPE/s320/20170425_071152.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Toisena päivänä sisällä meikäpoika otti kyllä vähän ohjausvastuuta hetkeksi ja kerroin ensin Daronille mitä sen ei pidä tekemän (juosta päättömästi päin kylkeäni), sen jälkeen huomautin Nellalle mamman olevan vain ja ainoastaan minun palveluksessani (antamassa juustosiivua nälkäiseen kitaani) ja lopulta Iiris sai vielä kuulla kuinka uniani ei saa häiritä (juoksemalla haukkuen sängyn vieressä ollutta häkkiäni kohti). Tytöt olivat kyllä käytöksestäni hieman hämillään, mutta auktoriteettiani lauman johtavana uroksena ei kyseenalaistettu enää sen jälkeen. Ja meillä oli kerrassaan lystiä aikaa!<br />
Ensimmäisenä aamuna saimme jopa ihastella lähipellolla toikkaroivaa, komeaturkkista herra Repolaista, joka ilmeisesti oli aamupalamyyräjahdissa eikä häiriintynyt meidän toljotuksestamme lainkaan. Sama herra Repolainen päätti vielä lenkin lopuksi kulkea reittimme poikki ja meikäpoika sille ulvahteli perään kutsua liittyä seuraan. Eipä tuo piitannut meistä sittenkään, sellainen lonesome rider oli herra Repolainen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAtz3H3sdNTvc9vPRU3oWiStPqUSs0wPhsZGlHQZXD5eDm7gmY7tNSDhdsr7k0F4ZIvHtiyb4Sa7110uEelSipcn1-CBzjCQIgrXKnqwmU1S1PsHXLmUXvbFAFZSip8WvEf_AxfzG2JFo/s1600/20170425_070247.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAtz3H3sdNTvc9vPRU3oWiStPqUSs0wPhsZGlHQZXD5eDm7gmY7tNSDhdsr7k0F4ZIvHtiyb4Sa7110uEelSipcn1-CBzjCQIgrXKnqwmU1S1PsHXLmUXvbFAFZSip8WvEf_AxfzG2JFo/s320/20170425_070247.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSIey8NY0AMT6wo9GrarIQRL1Dhch_s0hDiE8SYHViscLDgbCzPsMJ_IiolLEYwYHr5Jb-6ekgN2b9MCwWU0U9oyAdQDQwpaTj2jrTTNxZ-inUO8zmosC2XGmJHI7w0yNtVL50gZo1zpg/s1600/20170425_070302.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSIey8NY0AMT6wo9GrarIQRL1Dhch_s0hDiE8SYHViscLDgbCzPsMJ_IiolLEYwYHr5Jb-6ekgN2b9MCwWU0U9oyAdQDQwpaTj2jrTTNxZ-inUO8zmosC2XGmJHI7w0yNtVL50gZo1zpg/s320/20170425_070302.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Päivälenkillä mamma järjesti meidät asetelmaan ja otti oikein ryhmäkuvan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYWN1IxdGns-zJcWu2KmTsexIzELlem-kGesZyRdnlGB5fySSwqDXrDZa78t2DRWNCFRHZRx8tJ83VGcwyA5exvxryukf9U27yrv2fAQCVDGkAlMWalFxh_p_PZcGNCheu1qQXa93ODlM/s1600/20170425_132659.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYWN1IxdGns-zJcWu2KmTsexIzELlem-kGesZyRdnlGB5fySSwqDXrDZa78t2DRWNCFRHZRx8tJ83VGcwyA5exvxryukf9U27yrv2fAQCVDGkAlMWalFxh_p_PZcGNCheu1qQXa93ODlM/s320/20170425_132659.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Seuraavana aamuna ihmetyksemme olikin sitten suuri - maahan oli satanut lunta ja oikein kunnolla!</span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXMOceVgF3Q9SUEc3xzftCIe04UnAhHLaKplAxtMygAf_3DBzXkl5F48ddlGruTBIfdNNObLfAWS1pjXZvxEQ6HFqwT2TQhdxn8bCJC9XbsqWZh3QvNMYgbQHJHFW3gY-i9P7y5mKy4wE/s1600/20170426_071533.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXMOceVgF3Q9SUEc3xzftCIe04UnAhHLaKplAxtMygAf_3DBzXkl5F48ddlGruTBIfdNNObLfAWS1pjXZvxEQ6HFqwT2TQhdxn8bCJC9XbsqWZh3QvNMYgbQHJHFW3gY-i9P7y5mKy4wE/s320/20170426_071533.jpg" width="192" /></a></div>
Lumi suli kyllä pois sitten päivän aikana, mutta kyllä siinä monta raekuuroakin ehti väliin sopia, joten keli oli sanoisinko jännittävä. Mutta se ei meidän takapihalla koohottamistamme onneksi haitannut!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXN0SfhDzBIKm39IJBJ41SjuS_BaqQcbp8-SLvGtxTJemrpl-Ob3EfbH3UoeI7CZij7yvJ_6JNk533DhtecBxRznib45SsUy7it94gAzAqmaW2zPFEq2DfNSHMhKdV_7jGjEbtzlEP0to/s1600/IMG_1310.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXN0SfhDzBIKm39IJBJ41SjuS_BaqQcbp8-SLvGtxTJemrpl-Ob3EfbH3UoeI7CZij7yvJ_6JNk533DhtecBxRznib45SsUy7it94gAzAqmaW2zPFEq2DfNSHMhKdV_7jGjEbtzlEP0to/s320/IMG_1310.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeWTu-3WF6mlTWCpVvhpZuuylSU3XxeucakSHWqmu6LnOIg9pPM8MgPW59G_3hWERIagWbO6cObSMDFTxXSkChwiE8Yqfud8YoFI2I__C1zC0IClX5F8OyQVhaIM1Gu3EQW-hP_S9MS_k/s1600/IMG_1328.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeWTu-3WF6mlTWCpVvhpZuuylSU3XxeucakSHWqmu6LnOIg9pPM8MgPW59G_3hWERIagWbO6cObSMDFTxXSkChwiE8Yqfud8YoFI2I__C1zC0IClX5F8OyQVhaIM1Gu3EQW-hP_S9MS_k/s320/IMG_1328.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMLNIerp2ctUwkahIkpAaAwprg1iLszcOEK9PHmC3FHdj6E8spIEeriFc7MrQDALZBJ36hiwL5HZ8Q9WSyPJg7y9W0GtCOymOZnT6JyB-g8XdpTFeJESqJC1Wq6HrzwtsHe7uEXZ0uc0/s1600/IMG_1353.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMLNIerp2ctUwkahIkpAaAwprg1iLszcOEK9PHmC3FHdj6E8spIEeriFc7MrQDALZBJ36hiwL5HZ8Q9WSyPJg7y9W0GtCOymOZnT6JyB-g8XdpTFeJESqJC1Wq6HrzwtsHe7uEXZ0uc0/s320/IMG_1353.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLGDTIBdEn0P3D1VSxjG4ZLIEZyUZjFYpjitWcYSkLXYwXHad_VHkeKlizroSVswrAyQrV-gPiMG2P1JAF7RJHZZC37lqvf4rZAqGoDV3uyMc6hpL9BF2tU6_rkA7FboWhutqkVnUYF40/s1600/IMG_1365.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLGDTIBdEn0P3D1VSxjG4ZLIEZyUZjFYpjitWcYSkLXYwXHad_VHkeKlizroSVswrAyQrV-gPiMG2P1JAF7RJHZZC37lqvf4rZAqGoDV3uyMc6hpL9BF2tU6_rkA7FboWhutqkVnUYF40/s320/IMG_1365.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Kaikki kivakin loppuu aikanaan ja perjantaiaamuna mamma sitten jo pakkasi autoa sen merkiksi, että poistumme "lomatalostamme". Vaan yllätykseni oli suuri, kun emme palanneetkaan kotiin. Meikäpoika sai nimittäin luvan "vaihtaa hiippakuntaa" ja jäin kaverini Junnun luokse yökyläilemään pariksi yöksi, kun mamma ja Daron lähtivät näyttelyreissuun Viron puolelle. Daron esiintyi Rakveren kansallisessa näyttelyssä kahtena päivänä ja tuomisinaan hänellä oli takataskussa Viron serti. Höpsökorva oli pyörähtänyt myös ryhmäkehässä ROP-tittelinsä johdosta, mutta valitettavasti ryhmämenestystä ei tälläkään kertaa rodullemme suotu. Daron kertoi, että Rakveressa oli tapahtunut sama ilmiö sään osalta eli taivaalta oli saatu paistetta, tuulta, räntää, rakeita ja vettä, mutta muutoin reissu oli ollut kiva.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiWF8Y0vx65DCfKS6aKu2LSW4IB4mCr93Bxx0HTfGwIlFO2O5bKdtgcXLlEf8F_8pwZz-2nCW-Iem560spuyG1sVVpC7JjL3CTI-h3nl1AWPKDDPV5_LDSmPJAhaiBxKouRkuKtJoGSh4/s1600/20170429_071832.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiWF8Y0vx65DCfKS6aKu2LSW4IB4mCr93Bxx0HTfGwIlFO2O5bKdtgcXLlEf8F_8pwZz-2nCW-Iem560spuyG1sVVpC7JjL3CTI-h3nl1AWPKDDPV5_LDSmPJAhaiBxKouRkuKtJoGSh4/s320/20170429_071832.jpg" width="192" /></a></div>
Matkakumppaneina olleet mäyräkoirat Heikki ja Myy eivät olleet Daronista leikkikaveria saaneet, mutta sentään ulkosalla olivat sietäneet toistensa läsnäolon. Ja arvatkaapas mitä... No tuo mamma toi taas ulkomaan tuliaisena flunssan. Pidän peukkuja, että Daron pysyy taas kerran terveenä.<br />
<br />
Tänään oli sitten vappupäivä ja ilmakin lämpeni kerrasta +12 asteeseen. Me pojat taluteltiin mammaa vähän tuossa lähimaastossa ja nautittiin lintujen laulusta. Huomenna koittaa taas tylsä arki ja rauhalliset työpäivien ajanvietot, kunnes viikonloppuna mejämetsä taas kutsuu.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFPqpuKeFS6O56SQvICb31OSg9y1r3XGCEEbySCYP4ZH6TzrcOhldqruJPWQmrYlUEP5jqwvUzvehCMLEJ9tHHgVSNYBa8kDEUG_lqLXy4DoPDO359ChC9XwtOBIRiHVlj0lNNfuLUoTw/s1600/20170501_122450.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFPqpuKeFS6O56SQvICb31OSg9y1r3XGCEEbySCYP4ZH6TzrcOhldqruJPWQmrYlUEP5jqwvUzvehCMLEJ9tHHgVSNYBa8kDEUG_lqLXy4DoPDO359ChC9XwtOBIRiHVlj0lNNfuLUoTw/s320/20170501_122450.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-51072820196008070162017-03-23T13:05:00.001+02:002017-03-23T13:05:24.466+02:00Lomamatka LatviaanMamman loman aloituksena viime viikolla käytiin yllättämässä kaverimme Junnu ja haettiin hänet lenkkiseuraksi aurinkoisena aamupäivänä. Junnu oli aivan unenpöpperössä alkuun, mutta innostui sitten meidän kanssa riemuitsemaan kevään tuoksuista metsässä. Daronin kanssa Junnu sai vähän kirmailla vapaana, kunnes yhtäkkiä Daron bongasi jonkin eläimen metsikössä ja meinasi ottaa vallan ritolat. Onneksi Junnu uskoi mamman käskyä ja löntysti takaisin meidän luo ja sitten me kolmikkona lähdettiin juoksemaan Daronilta karkuun. Jo tuli vipinää pieniin kinttuihin, kun Daron tajusi jäävänsä ihan yksin metsästysretkelleen... Tämän episodin jälkeen mamma katsoi parhaimmaksi kytkeä kaikki hihnoihinsa ja jatkoimme hieman liukastellen jäisellä ulkoilureitillä. Oli kiva lenkkipäivä ja mamma nappasi meistä kaveruksista kuvankin, kun patsasteltiin isolla kivellä (mamma joutui Junnua tuuppaamaan persuksista, että sai sen kivelle, mutta meikäpoika ja Daron hypättiin sinne ihan itse)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA1MzYeQ5f7ITWaBKba87RqGlvOPUtLltXSOd9WuZgSciHOQnReyTROhyKWKdC8GWQgpziWto7vBj2mCbbW6frNC36jKDBi0UKZXvibd14MF9wkR9GtAyn_UTtZMlDrte0tpmAekyDcd4/s1600/20170316_104944.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA1MzYeQ5f7ITWaBKba87RqGlvOPUtLltXSOd9WuZgSciHOQnReyTROhyKWKdC8GWQgpziWto7vBj2mCbbW6frNC36jKDBi0UKZXvibd14MF9wkR9GtAyn_UTtZMlDrte0tpmAekyDcd4/s400/20170316_104944.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: left;">
No sitten perjantaiaamusta, tai yötä se kyllä oli klo 04:30, mamma pakkasi meidät autoon ja lähdettiin ensin Helsinkiin, josta 7;30 lähtevällä lautalla keinahtelimme Tallinnaan. Ja todellakin laiva keinahteli hieman matkalla, sillä aivan hillittömän kova tuuli vesisateineen riepoi meitä jo Helsingin satamassa. Me pojat taidettiin kyllä nukkua sikeästi koko lauttamatka, sillä emme ihan ole tottuneita heräämään 03:50 aamuyöllä... Mamma nautti laivassa runsaan aamiaisen ja kun saavuimme Tallinnaan, lähdimme heti ajamaan kohti Pärnua. Vesisade ja tuuli jatkoivat kanssamme koko matkan. Pärnussa mamma piti pienen ajopaussin ja me pojatkin päästiin vähän kävelemään. Vaan ei se mitään kivaa ollut, kun tuuli puhalsi takalistoon niin että korvissa suhisi ja kakanhaju tulvi omaan kuonoon... Niinpä jatkoimme aika pikaisesti matkaamme kohti Latvian rajaa ja sieltä edelleen Riikaan. Noin nelisenkymmentä kilometriä ennen Riikaa mamma löysi kivan taukopaikan, jossa sattumoisin oli muitakin suomalaisia koiraihmisiä. Kävimme pidemmällä kävelyllä mukavassa mäntymetsikössä ja verryttelimme ajomatkasta puutuneita jäseniämme. Sadekin malttoi loppua lenkin ajaksi, alkaakseen taas uudelleen kun lähdimme jatkamaan kohti Riikan hotellia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgijm0fL22OYiOvjDKtnUZo2PCDxV4bJ8Ty9iLC-84DK4b_o2QDqQv594nzikNWxSX2aXM5nyHpDL2NcXD6dp_TGwZ-4RKgINsi_gMj9JqkB368_Kuxgi2qApROfixt_ffKeySGVfK8X3c/s1600/20170317_145921.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgijm0fL22OYiOvjDKtnUZo2PCDxV4bJ8Ty9iLC-84DK4b_o2QDqQv594nzikNWxSX2aXM5nyHpDL2NcXD6dp_TGwZ-4RKgINsi_gMj9JqkB368_Kuxgi2qApROfixt_ffKeySGVfK8X3c/s320/20170317_145921.jpg" width="192" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hotellille saavuttuamme mamma kanniskeli ensin tavaramäärän huoneeseen, jonka jälkeen me pojat päästiin katsomaan, että millaiseen paikkaan sitä ollaan nyt tultu. Daronia jännitti jo pelkkä hissimatka parkkihallista toiseen kerrokseen, etenkin kun hississä oli peili, josta tuijotteli kaksi perin samannäköistä kaveria kuin me... Meikäpoika nyt on ennenkin peilejä nähnyt ja tsekkasinkin vaan onko turkkini kuosissa, jos käytävällä sattuisi tulemaan hemaisevia koiraneitoja vastaan. Harmikseni ei tullut. Daron puolestaan päätti ilmoittaa käytävällä kaikille, että olemme saapuneet ja haukahteli pari kertaa uhitellen muiden huoneiden oville. Ovien takaa vastailtiin kyllä, kuka vähän kimakammin, kuka kumeammalla haukahduksella. Lopulta mamma sai meidät epäjärjestyksessä sisälle omaan huoneeseemme ja pääsimme nuuskuttelemaan nurkkia. Oli tosi kiva havaita, että meillä oli koko seinän kokoinen ikkuna, josta saattoi tarkkailla viereisen bensiksen tapahtumia sekä kadulla ohikulkijoita.</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5PDG1YFWKAm83q1eDp5wpoEyGEBIEHMSpWWGcxu2KX9aDMSTeVE4fJwHJwplCG5lSHOiDdOTTN8So6iHcEPgbGEKSR_42_cTtcopv4dOVYdHpnUROiZlKI_d0311el_g9efIMuLKOjvw/s1600/20170317_172008.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5PDG1YFWKAm83q1eDp5wpoEyGEBIEHMSpWWGcxu2KX9aDMSTeVE4fJwHJwplCG5lSHOiDdOTTN8So6iHcEPgbGEKSR_42_cTtcopv4dOVYdHpnUROiZlKI_d0311el_g9efIMuLKOjvw/s320/20170317_172008.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Näitkö, tuolla meni joku!? - Joo! Pitääkö sille haukkua? - Ei! Ole ny kerrankin hiljaa tai mamma suuttuu."</td></tr>
</tbody></table>
Kun hotellihuone oli otettu haltuun ja myös vessan kulmat nuuskuteltu, Daron rentoutui ja alkoi leikkiä. Meikäpoika vetäytyi lepäämään, kun tuo matkustaminen on niin rankkaa. Mamma ei kuitenkaan kauaa antanut meidän levätä, kun se havaitsi, että meidän on pakko käydä ostamassa juomavettä. Onneksi lähistöllä oli isohko kauppakeskus, jonne mamma sujuvasti meidät kuljetti. Ostosreissun jälkeen käytiin sitten vielä vesisateesta märillä lähikaduilla lenkillä ja tietysti herätettiin pahennusta asuintalojen pihoja vartioivissa koirissa. Useampaan kertaan kaikkien kolmen sydän hyppäsi kurkkuun, kun tiheän lauta-aidan takaa alkoi ison koiran haukku tai murina. Daron tietysti yritti vastata kaikkiin... Hieman kaaottinen lenkki siis. Ja loppupelissä me kaksi valkovoittoista kaverusta oltiin aika mustia... Hotellille päästyämme tulikin komennus suihkuun. Hienosti mahduttiin kaikki kolme suihkukaappiin ja saatiin liat pestyä viemäriin. Sen jälkeen oli hyvä pukeutua kylpytakkeihin ja valmistautua yöunille.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEids3X_wvIvcv1RdqgsQBwljXhC1VRmwmk4IvauohDgtRAa1sNw4Q5STKNj17Zd23oY9xv_H5iAeVTFSQpi2gnJt3mG-G3yvjyCGlMIymWA653f2AczwRebv8G2xZDxAD4uipPiJMlEf7E/s1600/20170317_193735.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEids3X_wvIvcv1RdqgsQBwljXhC1VRmwmk4IvauohDgtRAa1sNw4Q5STKNj17Zd23oY9xv_H5iAeVTFSQpi2gnJt3mG-G3yvjyCGlMIymWA653f2AczwRebv8G2xZDxAD4uipPiJMlEf7E/s320/20170317_193735.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Yöunet ei olleet kovin rauhaisat, kun Daronia jännitti outo paikka ja oudot äänet. Useampaan kertaan se kävi tuhahtelemassa ovella käytävässä kulkijoille ja vinkumassa mamman sängyn vieressä. Meikäpoika yritti kopassa painaa korvia tyynyyn, mutta kyllähän tuollainen ramppaaminen alkaa risomaan. Ja sitten mamma vielä yritti saada Daronin rauhoittumaan kainaloonsa! Se oli viimeinen pisara ja tein valtavan loikan samaan sänkyyn. Mamma yritti kyllä häätää, mutta en luovuttanut. Daronin osalta sekään ei kuitenkaan ollut rauhoittava ratkaisu, joten vartin kuluttua mamma kantoi pikkukaverin sinne koppaan ja laittoi vielä vetoketjunkin kiinni. Väsyksissä mamma ei sitten huomannut enää komentaa meikäpoikaa alas sängystä ja niinpä me lopulta saatiin nukkua... Ja klo 06:00 päätin herättää mamman läppäisemällä tassulla hellästi naamalle. Siinä vaiheessa tuli sitten meikäpojallekin lähtö alas sängyltä, mutta eipä mammakaan sinne enää jäänyt vaan alkoi valmistautua näyttelypäivään nro 1. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ajelimme hyvissä ajoin messukeskukselle ja saimme parkkipaikan suomalaisten pakettiauton vierestä. Sitten alkoi osuus, jota mamma jännitti ainakin toiseksi eniten koko reissussa, eli millä saada meidät kaksi, kevythäkki ja kassi sujuvasti sisälle messuhalliin ilman että me kaksi karvapäätä aletaan uhoamaan kenellekään isommalle tai häijymmälle koiralle kapeassa oviaukossa. Vaan hyvin kävi siinäkin kun ajoissa oltiin. Vain noin viiden minuutin odottelun jälkeen messuhallin ovet avattiin ja mamma singahti meidän kanssa ensimmäisinä sisälle. Saatiin rauhassa valkata häkille paikka kehän laidalta ja sitten vaan odoteltiin näyttelyn avautumista. Aika kului lopulta kuin siivillä ja tuli meidän rotumme vuoro astella arvosteltavaksi. Lauantaina tuomarinamme toimi portugalilainen Jose Homem de Mello. Ensimmäisenä estradille töpötteli nuorten luokkaa edustava Daron, saaden arvosanaksi Erinomainen ja Sertifikaatin arvoinen. Sitten meikäpoika ja kilpakumppaninani toiminut Kossi olimme vuorossa ja siinä kävi kuten mamma oli epäillytkin, eli meikäpoikaa rokotettiin jälleen kerran koosta ja sain Erinomaisen ilman oikeutta osallistua jatkokisaan. Daron ja Kossi hoitivat sitten kahdestaan loppukilpailun ja tuloksena Daronille kakkossija ja vara-CACIB. Kossi oli RotunsaParas, sai neljännen CACIB´nsa ja lisäksi Latvian sertin. Hienosti hoidettu, kaverit!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kehäkettuilun jälkeen odottelimme vielä hetken, jotta mamma sai hankittua eläinlääkärin leimat madotuksesta meidän passeihin ja sen jälkeen poistuimme näyttelypaikalta. Tosin väkeä messuhallissa oli niin turkasen paljon, että mamma joutui kantamaan meidät pojat yksitellen ulos hallista ja sen jälkeen vielä hakemaan häkin ja muut tavarat. Tällä reissulla mamma käväisi myös viereisessä hallissa katsomassa lemmikkimessuja ja siellähän olikin kuulemma kissa- ja kaninäyttelyt! Lisäksi oli paikalla ollut pari poniakin. Se ois ollut jännä nähdä, mutta meitä koiria ei saanut sinne toiseen halliin viedä lainkaan... Mamma onneksi kertoi miten paljon siellä olisi ollut ihunia pupuja haisteltavaksi, vaikka tosin pari niistä näytti aika kummallisilta... </div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivyFrWXbFXvUq5s5rrDMQmypWiYF3TrHPwA72bP2egZcahS9S_9lE1HQVkmQKgVxyun00XzAXapmCiIZoe_US1ruofFfLxRnEVyCPzu3rFAcXLun1HtOFn2Bz72FkEVAcphtIXlT5grHk/s1600/20170318_125229.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivyFrWXbFXvUq5s5rrDMQmypWiYF3TrHPwA72bP2egZcahS9S_9lE1HQVkmQKgVxyun00XzAXapmCiIZoe_US1ruofFfLxRnEVyCPzu3rFAcXLun1HtOFn2Bz72FkEVAcphtIXlT5grHk/s320/20170318_125229.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Late-Lammas? Ei vaan kani lampaan vaatteissa...</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kävimme näyttelyn jälkeen vielä pienellä kävelylenkillä Kipsalan alueella ennenkuin lähdimme kaupan kautta kurvaten takaisin hotellille. Hotellihuoneessa oli aika väsynyttä porukkaa ja nukkumatti valloittikin meidät ajoissa lauantai-iltana. Yö meni jo paljon rauhallisemmin kuin edellinen, vaikkakin aamuneljältä meikäpojalle iski hirveä pätemisen tarve ja komensin Daronin kopan perälle itse sängyllä machoillen... Mamma ei ihan tykännyt siitä ja sain itse hatkat sängyltä. Sunnuntain näyttelypäivään lähdettiin sitten sateettomassa kuivassa kelissä ja taas olimme ajoissa pelipaikalla. Sunnuntain tuomarina toimi latvialainen Natalija Borodajenko ja tällä kertaa kisassa olivat mukana vain Kossi ja Daron, koska mamma ei ilmoittanut meikäpoikaa lainkaan toiselle näyttelypäivälle. Olin kuitenkin seurakoirana ja Daronin turvana häkissä. Daron suoritti oman esiintymisensä jälleen mallikkaasti, päästen loppukisaan. Jälleen kerran Daron joutui tyytymään toiseen sijaan, Kossin viedessä ROP-tittelin, mutta tällä kertaa Daronille tuli Latvian serti. Myös Daronin sunnuntain vara-CACIB tullaan vahvistamaan varsinaiseksi CACIB´ksi koska Kossi oli lauantain perusteella oikeutettu hakemaan itselleen kansainvälisen muotovalion-tittelin. Varsinaiset tavoitteet siis näyttelyn osalta saavutettiin puolin ja toisin, kivaa! Sekä lauantain että sunnuntain näyttelyarvostelut löytyvät blogista erillisiltä sivuilta; Tristanin näyttelyt ja Daronin näyttelyt.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Näyttelyn jälkeen nautimme auringonpaisteisesta loppupäivästä kävellen hotellin lähialueella ja bongaillen kivoja rakennuksia, hajuja, ääniä yms.</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1Z8EmhfxEIYM2swr8Xla_1s8eh_bdS9x_PnJuzeazSiRgJgEKYJ46nMLZ31PmQtacCj0iwUdrk8mBCYCAkcT-Py7sLXJJcPu7sUCHLACYHO3bJfQ7AjT-nvb8tM1Irk1u1UxVdfYH9sQ/s1600/20170319_142411.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1Z8EmhfxEIYM2swr8Xla_1s8eh_bdS9x_PnJuzeazSiRgJgEKYJ46nMLZ31PmQtacCj0iwUdrk8mBCYCAkcT-Py7sLXJJcPu7sUCHLACYHO3bJfQ7AjT-nvb8tM1Irk1u1UxVdfYH9sQ/s320/20170319_142411.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Tuon talon pihassa on muuten koira! - Joo, niin on, anna nyt olla taas..."</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdqtZ6mv9k6uD6HNDXUOu3butzTfYqwobBgdhrHR7e9EwCcFhb5tZAsaBMeBACzZmhPw9RAVWIMlnMM1TGkVpqv2nJEO0r8ll1WBOzxXm9kRAuILJsnOCbqizf2CanLkaxwrpqEbpcs2g/s1600/20170319_140800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdqtZ6mv9k6uD6HNDXUOu3butzTfYqwobBgdhrHR7e9EwCcFhb5tZAsaBMeBACzZmhPw9RAVWIMlnMM1TGkVpqv2nJEO0r8ll1WBOzxXm9kRAuILJsnOCbqizf2CanLkaxwrpqEbpcs2g/s320/20170319_140800.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotini on linnani</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Maanantai koitti aika pian ja niin oli sitten kotimatkan aika. Lähdimme sujuvasti aamulla vesisateessa (taas) liikkeelle hotellista ja jonkin matkaa ennen Latvian ja Viron rajavyöhykettä pysähdyimme haistelemaan merta. Olikin huikeen upee biitsi, harmi vaan että mamma ei päästänyt meitä uimaan, kun väitti että vesi on vielä liian kylmää...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXGW7s1yKamTq4jog44PWyRP59T9vDhiwW9lthxXQcnQ3A-L7axdLcQMxKLvaicP_PpgQ36wFKNYCkHZaC69peIk2hvQanqrcpizYrWg0H57qXNJLaDsDpqm_zaywrnUKWT2NvIK1jg7s/s1600/20170320_095410.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXGW7s1yKamTq4jog44PWyRP59T9vDhiwW9lthxXQcnQ3A-L7axdLcQMxKLvaicP_PpgQ36wFKNYCkHZaC69peIk2hvQanqrcpizYrWg0H57qXNJLaDsDpqm_zaywrnUKWT2NvIK1jg7s/s320/20170320_095410.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Ajomatka sujui hyvin, Pärnussa pidettiin taas pidempi tauko ja sen jälkeen mennä köröteltiin rauhassa Tallinnan satamaan asti. Ekana autojonossa jälleen ja lopulta päästiin autokannellekin sateelta suojaan. Paluun laivamatka oli tasaista menoa, mutta kun mamma palasi Helsingissä autolle, tajusi hän että meidän laivamatka ei ollut rauhallinen. Viereisen uudenkarhean virolaisen Audin hälyttimet olivat pitäneet meidän korvamme skarppeina koko matkan ja olimme ihan valmiit saapumaan kotikontujen rauhaan. Kotiovelle pääsimme iltakymmenen maissa ja kyllä me niin nautittiin nukkumisesta vielä seuraavakin päivä! Matkustaminen on ihan kivaa, mutta aikasteen rankkaa... Kaiken kukkuraksi mamma sai Latvian tuliaisena vielä flunssan, jota se nyt sitten yrittää parannella parhaansa mukaan. Toivotaan, että meille pojille ei tullut mitään ylimääräisiä tuliaisia, sillä aina on mahdollista joku vatsatauti reissusta saada. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tulevana viikonloppuna olisi sitten taas vähän automatkailua luvassa, tällä kertaa kyllä vain Lahteen, kun ensin lauantaina olisi Daronin rallytokokisat ja sitten sunnuntaina mamma käy jossain kevätkokouksessakin vielä. Sitten tiedättekös mitä! Maanantaina meikäpoika täyttää 5 vuotta! Ihan odotan jo innolla lahjakasoja...kenties herkkujakin on luvassa...</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
</div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-36596544429968488702017-03-12T21:40:00.000+02:002017-03-12T21:40:15.782+02:00Rallateltu sunnuntaiMeikäpoika jäi kotiin nukkumaan, kun Daron lähti aamupäivällä mamman kanssa elämänsä toiseen rallytokokisaan tuohon naapurikuntaan, vartin ajomatkan päähän. Näin muuten tosi ihania unia, suloisia kooikertyttöjä vilisi niissä kerrassaan ja tietysti olin tosiuros unessakin... kevättä rinnuksissa, joo...<br />
No mutta, sillä aikaa kun meikäpoika uneksui, nuo kaksi hoitivat homman kotiin elikkäs kotiintuomisina oli kaksi hymyilevää tyyppiä, joista karvaisempi sai ALO-luokasta toisen hyväksytyn tuloksensa. Eikä mitään rimaa hipoen tulosta tehnyt, vaan Daron päätti jälleen kerätä pisteitä 95/100! On se melkoinen epeli! Kaiken kukkuraksi mamma väitti, että Daron ei ollut ihan niin mukana kuin ekassa kisassaan, mutta en mä kyllä sitä usko. Kylttejä pikku hessuhoopotin oli koskenut kahteenkin otteeseen, joka tietysti oli uusi piirre, koska aiemmin mitkään kylttitelineet tai tötsät ei ole kiinnostaneet. Noiden kahden kylttivirheen lisäksi pisteitä vähensi yksi uusiminen, jonka mamma ihan itse taas sössi, kun oli jotenkin kättään vatkannut eikä Daron ollut varma halusiko mamma että istutaan viereen vai eteen. Muutoin tarkkaa suorittamista ja hyvää yhteispeliä.<br />
Videomateriaalia kisaradasta löytyy myös:<br /><a href="https://youtu.be/gCv0ezKu-XU" target="_blank">https://youtu.be/gCv0ezKu-XU</a><br />
<br />
Iltapäivästä oli sitten hyvä tehdä kolmisin palautteleva, mutta erittäin liukas harjulenkki. Siinä kaipas pehmoiset anturat välillä nastoja alleen kun jouduttiin tuota mammaakin perässä ylämäkiä kiskomaan. Mamma kun on meinaan potkinut ilmeisesti kaikki omat nastansa asfalttiin, eikä sen aiemmin paljon kiitellyt icebugit enää antaneet pitoa, vaan enemmänkin luistoa... Toivottavasti tuo jää sulaa nopeasti pois, niin saadaan kulkea puhtaassa metsässä pelkäämättä nyrjähtäneitä raajalihaksia tai murtuneita luita. Tuolla tienvierillä kun on ihan älyttömän likaista tälläisille valkomassuisille kavereille. Ensi viikonlopun näyttelyitä varten mamma pesikin meidän massukarvat tänään sekä alkoi pakata ja kaivella esiin kaikkia mukaan tarvittavia varusteita sekä papereita. Me pojat katseltiin sitä touhua kylpytakit päällä kunnes mamma ratkesi nauramaan meille. Näytettiin kuulemma siinä makkarin ovensuussa kahdelta hughhefneriltä kylpytakeissamme... Meikäpoika on ennenkin kuullut tuosta hughhefneristä, mutta silloin kesällä Agirodussa mulla oli kyllä kimalletta viitassani ;)<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiU4uKFYWLWK2g2i0RDG0Fi9oPpFhuc8yhQQNNiR1AjAeXdtQXf1e70tHbGrQ0KMWZK9rcySmZvqwoA1Yc93ODfCiNazeAhtNxzaMW2jnEC4NfhBVJlBHGOyBoqe6s1_9UkzX8IbX7OO8/s1600/20170312_141718.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiU4uKFYWLWK2g2i0RDG0Fi9oPpFhuc8yhQQNNiR1AjAeXdtQXf1e70tHbGrQ0KMWZK9rcySmZvqwoA1Yc93ODfCiNazeAhtNxzaMW2jnEC4NfhBVJlBHGOyBoqe6s1_9UkzX8IbX7OO8/s320/20170312_141718.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liukasta ja tuulista, mutta aurinkoista menoa</td></tr>
</tbody></table>
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzyGBtiP9-3_Pc_nMClGOjHOUHmZTGJOb03_vnRGosOtnlEowqVI7_RmkzLDTHuDiyVHBrl0XwiCmggarrIwxbvckTY_d1zuGp1Qxn_MwadzHZYDvmTCqOalXOjIZ8Cuvpj6buWgwXmVQ/s1600/20170312_140057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzyGBtiP9-3_Pc_nMClGOjHOUHmZTGJOb03_vnRGosOtnlEowqVI7_RmkzLDTHuDiyVHBrl0XwiCmggarrIwxbvckTY_d1zuGp1Qxn_MwadzHZYDvmTCqOalXOjIZ8Cuvpj6buWgwXmVQ/s320/20170312_140057.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän satumetsä tuhansine peuranjälkineen...</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-69511764654208923262017-03-05T09:35:00.001+02:002017-03-05T09:36:34.951+02:00Liidellen kohti kevättäHei, mihin se helmikuu hävisi? Ei huomattukaan ja nyt on jo maaliskuu lähtenyt käyntiin, aurinko paistaa ja linnut huutaa mielipuolisina. Mekin välillä Daronin kanssa huudetaan mielipuolisina - lähinnä hälytysajoneuvoille, mutta joskus kotonakin yksin ollessa. Mamma on nauhoittanut meitä, siitä se tietää mitä on touhuttu sen työpäivän aikana. Ei me kauaa huudella, minuutti aika tarkalleen. Eikä suinkaan joka päivä, eikä edes joka toinen päivä. Silloin tällöin, niin pysyy mieli virkeänä naapureillakin.... Mamman mielestä typerää käytöstä, mutta eipä ole täällä kotona estämässäkään.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Mitäs tässä on sitten viime kuuleman tehty... Niin joo, Daron kävi silloin tammikuun lopussa ekassa rallytoko-kokeessaan ja hitto vie, kaveri tempas pistemäärän 95/100! Se oli ollut aivan huikeana radalla ja sattuneet virheet oli niin pieniä. Mammakin aiheutti yhden ihan itse, kun oli unohtanut pysähtyä ennen liikkeellelähtöä yhden tehtävän suorituksessa. Daron antoi sen mammalle anteeksi, jännittihän niitä molempia eka kisarata. Mutta siitä innostuneena Daronia odottaa toinen rallytoko-koe tuossa tasan tarkalleen viikon kuluttua. Saapas nähdä mitä siitä sit tulee... Daronilla on nyt päällä joku epävarmuuskausi ja joka ikinen koira pitää haukkua pataluhaksi ja aloittaa homma tekemällä syöksähtävä hyökkäys kohti. Mamma tuossa jo murehtii, että millä ihmeellä saa kakaran asettumaan kisamoodiin, kun hallissa on tosi ahdasta (sattuu siis olemaan meidän käyttämä treenihalli joten tiedetään kuinka rajalliset tilat siellä on) eikä siinä kentän vieressä pysty yhtään ottamaan harjoitusta ennen kisaan menoa. Mä pidän peukkuja, mutta voi olla että tällä kertaa ei tulosta kotiin tuoda. No, harjoituksen kannalta sitten vaan, tuleehan noita kisoja myöhemminkin.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkFvizpY0s35BePpJWB_FppedZ-2i-JwCti9q7CUlaFcW3D_rDoi6u6HZPTpUeCusOIEYCDDIOWeLI35avULDtTBJgZjELSuYCErCMW5UE3Q-VEB4j-OIZhxGd6wGUfU2ECNAIK3vlf5A/s1600/20170128_110955.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkFvizpY0s35BePpJWB_FppedZ-2i-JwCti9q7CUlaFcW3D_rDoi6u6HZPTpUeCusOIEYCDDIOWeLI35avULDtTBJgZjELSuYCErCMW5UE3Q-VEB4j-OIZhxGd6wGUfU2ECNAIK3vlf5A/s320/20170128_110955.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daronin ekan rallytoko-kokeen ratapiirros</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Meikäpoika sen sijaan on petrannut agikisoissa siellä kakkosluokassa; useamman hyllykisan jälkeen aloitin viime viikonloppuna vihdoin tekemään tulosta, vaikkakin 3 sekunnin yliaikanollalla, mutta hei nolla ku nolla. Sillä yliaikanollalla päästiin kuitenkin palkintopallille kolmossijalle, niin että ei ihan turhaan juostu. Muutenkin viime viikonlopun kisat tuntui jo tosi hyviltä ja eka ratakin olis luultavasti saatu puhtaana maaliin, mutta mamman tumpelo kaatoi kuulkaa yhden aitasiiveekkeen mun edestäni! Se on kyllä kanssa semmoinen käsistäpideltävä ohjaaja - huitoo kuin heinänteossa, vaikka vois vaan ihan pienesti vinkata mitä haluaa mun tekevän. Pitänee siis ruveta sitomaan sen kädet kylkiin tai jotain... No, mutta mehän ei lannistuttu pienistä, vaan mamma ilmoitti mut sitten tämän viikonlopun kisoihin Tampereelle mentaliteetilla "rautaa pitää takoa kun se on kuuma". Ja kyllä me taottiinkin! Neljä rataa ja kolme tulosta! Kaksi agirataa noin 2 sekunnin yliaikanollalla ja hyppyradalta napsahti nollarata -3,85 sekunnin alituksella ihanneaikaan, jolla saatiin kolmossija ja hitto vieköön, eka LUVA kakkosista. Kolmantena suoritettu agirata me hyllytettiin kepeiltä, mutta muutoin sekin oli hienoa menoa. Neljäs ja viimeinen rata oli jo pientä taistelua, koska mamma ei keskittynyt kunnolla ja pari kertaa se meinas unohtaa radan ja teki viime hetken pelastusliikkeitä. Sen lisäksi meikäpoika temppuili kontakteilla joka radalla ja no, ne kepit meni ja ei mennyt, vähän vuorotellen. Siitä huolimatta aivan upeat tulokset, etten sano. Tulosjärjestelmä ja palkintojenjako oli sen verran sekava informaatioltaan, että vieläkään emme tiedä mitkä radat oikeuttivat mihinkin sijoitukseen, mutta lopputulemana kävimme kolmeen kertaan noutamassa palkintoja 3., 2. ja 1.sijoilta. Mamma oli muikeena ja niin olin minäkin. </div>
<div>
Tässä vielä viideokuvaa parista radasta:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Agirata <a href="https://youtu.be/9PQYq7xdkG8" target="_blank">https://youtu.be/9PQYq7xdkG8</a></div>
<div>
Hyppyrata <a href="https://youtu.be/Crp7gTIKMOk" target="_blank">https://youtu.be/Crp7gTIKMOk</a></div>
<div>
<u><br /></u>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixOUhp3cJnaRVdR731WVoof8gdfol5Zem7Tf2MuHDZdQOreoIeH1t-5SFBakUDFn1tnsdDXV4qN8Vvq6gyaKFGzB9jLdubYi4vnkf4PcJfJhXuXozpd0EsVeUWN5OU6huofuCUMF5iSrQ/s1600/20170304_162330.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixOUhp3cJnaRVdR731WVoof8gdfol5Zem7Tf2MuHDZdQOreoIeH1t-5SFBakUDFn1tnsdDXV4qN8Vvq6gyaKFGzB9jLdubYi4vnkf4PcJfJhXuXozpd0EsVeUWN5OU6huofuCUMF5iSrQ/s320/20170304_162330.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmen radan palkintosaalis</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Posti toi viime viikolla kotiin kirjekuoren Latviasta. Riikan näyttely on ihan kohta, siis kahden viikon kuluttua ja kooikereita edustaa lauantaina kolme yksilöä ja sunnuntaina kaksi. Pieni, mutta sitäkin jykevämpi urosedustus Suomesta lähtee Latvian valloitukseen, sillä tosiaankin lauantaina Daronin ja meikäpojan lisäksi sinivalkoista laatua kehään astelee esittämään Kossi-niminen uros ja sunnuntaina meikäpojan tyytyessä turistikoiran rooliin, saavat Kossi ja Daron hoitaa kehähommat kaksin. </div>
<div>
Mamma tuossa jo eilen illalla alkoi tuskailla ajomatkaa Tallinnasta Riikaan; jostain syystä se on ihan varma, että eksyy tuhannensata kertaa matkalla tai ainakin viimeistään ajaessa Riikan hotellilta näyttelypaikalle... Saas nähdä kuinka meidän lopulta käy. Mutta kiva lähtee pikku lomareissuun porukalla, Daronille täytyy vaan painottaa noita käytöstapoja vielä. Turha ruveta haistattelemaan muukalaisille, siinä voi tulla vaikka venäjän vinttikoiramafia ja pistää meitä pataan... ;-)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maaliskuukin taitaa siis vilahtaa hetkessä, kun joka viikonlopulle on jotain rientoa. Meikäpoika täyttää kaiken kukkuraksi 5 vuotta 27.3. ja mamma ei oo vielä kertonut saanko pitää bileet. Voi tosin olla, että mamma suunnittelee mulle jotain yllätystä, mutta ei vaan kerro. Daron sentään saa viettää epäviralliset 1v 6kk synttärinsä Riikassa 19.3., niin että tässä elätellään toivoa josko me saatais jotain hyväskää silloin... Toivossa on kuulemma hyvä elää.</div>
<div>
<br /></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-42763415687989620902017-01-22T15:28:00.004+02:002017-01-22T15:28:48.840+02:00Uudet haasteetIhan kohta on helmikuu! Hurjaa vauhtia menee tämä aika, kun on niin kivaa. Jaa-a, mitäs kaikkea tässä on touhuttu sitten viime kertaisten muistiinpanojen... No, joulu ja uusivuosi lusittiin kotona ja ei niistä mitään mainittavaa. Sitten tammikuun toisella viikolla alkoi taas treenikausi ja Daronilla keskiviikkoisin agilityn alkeet. Niillä on vasta kaksi kertaa takana ja lähinnä ovat harjoitelleet kiertämistä. Treenipaikassa (vanha tanssilava) on keskellä kaksi tukipylvästä ja niitä ovat kurssilaiset sitten päässeet kiertämään palkkaa saadakseen. Ihan hyvin toi kakara on kai sitä tehnyt, mamma vaan on ollut (kuten aina) niin tumpelo, että sillä on kaksi vasenta kättä, joista kumpikaan ei tee niinkuin aivot sanoo... Mutta joo, on Daronilla ollut kivaa kuitenkin. Viime kerralla kokeilivat lyhyesti myös hyppyesteiden läpi kulkemista (ilman hyppyä) tarjoamisen kautta ja siinä Daronin aivot olivat olleet hyvin säpäkkänä, niin että ei se mikään tyhmä ole, vaikkakin jonkin verran rasittava...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI43r6gZtEN8s_1LfQWpjjN2wO1iNWOvOa0qiPxgRx1_uvXmMXUccsysMUVDv8GRRrhfKbKIeHeb_HWBH53ccsraITFB5vLW-E-99HytY4jDyPBpy510bae42ocMExiqbsH9uD_rGwRgA/s1600/20170114_153625.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI43r6gZtEN8s_1LfQWpjjN2wO1iNWOvOa0qiPxgRx1_uvXmMXUccsysMUVDv8GRRrhfKbKIeHeb_HWBH53ccsraITFB5vLW-E-99HytY4jDyPBpy510bae42ocMExiqbsH9uD_rGwRgA/s400/20170114_153625.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /><div>
Meikäpoika käväisi myös tuossa taas agikisoissakin, kun omalla treenihallilla sellaiset järjestettiin. Eka rata oli hyppäri ja arvatkaapas mitä meikäpoika teki? No, karkasin lähdöstä kuin tuhat tulimmaista hännäntyvessä ja arvaahan sen, että mamma jäi kuin tatti metsään. Kolme estettä oli suoraan ja jotenkin jopa neljäs, kääntävä este suoritettiin mutta sen jälkeen paukautin väärään päähän putkea, kun mamma tosiaan oli ohjauksineen jäljessä. Siitä rata loppuun menikin sitten jo paremmin, mutta hylly mikä hylly. Toisella radalla pysyin tiukan komennon alla lähdössä, joten alku meni hyvin kepeille asti. Kepeillä tuli kiire ja jätin suorittamatta sekä ekan että viimeisen välin ja koska kepit on meikäpojalle arka paikka, mamma ei halunnut yrittää korjauksia kepeillä. Mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä kolmannella radalla suoritin kepit täysin mateluvauhtia, vaikkakin tyylipuhtaasti. Keinulle nousua tuumailin sekunnin, mutta koska se ei enää pelota, niin suoritin sen sitten reippaasti kuitenkin. Sen jälkeen rata sujui hyvin, kunnes neljänneksi viimeisellä esteellä mamma unohti haltuunoton ja valitsin putken puomin sijaan. Tuloksena siis kolme hyllyä jälleen, mutta ekoihin kakkosluokan kisoihini verrattuna nyt poistuimme radalta hyvillä mielin. Radat olivat kaikki ihan suoritettavissa olevia, sopivasti haastavia ja ihanan soljuvia. Tällä kertaa neljän viikon treenitauko toi meikäpoikaan ylimääräistä virtaa, vieläpä omassa tutussa treenihallissa ja mammallakin oli vähän ohjaukset lomaterässä, niin että ihan ansaitut kolme hyvänmielen hylkyä. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
Viikko sitten käytiin muuten sukuloimassa meikäpojan tyttären, Neven luona. Niillä oli kiva aidattu ja iso piha jossa me koiruudet saatiin juosta lumi pöllyten ja haukkua paukuttaen. Sisällä me piiritettiin Nevee kaksissa miehin, mutta Neve osasi olla hyvin kipakka ja topakka tyttö. Daron ja Neve löysivät vuodentakaisen leikkikaveruuden uudelleen ja kyllä ne painikin, suunnilleen kolme tuntia sekä sisällä että ulkona. Meikäpoika pääsi sit myös välillä mukaan juoksu- ja lähikontaktileikkeihin, mutta ajatukseni saattoivat harhautua vanhemmuuden tieltä ihan johonkin toisaalle ajoittain ja mamma otti mua vähän jäähylle... No, minkä sille sit voi, kun on noin ihana tyttö... silmätkin kuin äidillään Iitalla... voih ja huoh. Sydämeni lähes särkyi, kun useamman tunnin kooikkerikohellusten jälkeen lähdimme kotimatkalle ja Neve jäi kotiportailleen vilkuttamaan.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjokZA9gyw5t7v7jX2_MoAPzzvfg6PMthMlz7_dxfsK_gdHyZwFO0FmMWlZh9cbSWarX7RRQdj8V6sVQtRFvSruPpMhrbp3NEWzawc3UeHk6l2fY9qKyGheVKnN1p8Sb3bu_I1HXDTA4rU/s1600/15937283_953152821481426_6779714959757830824_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjokZA9gyw5t7v7jX2_MoAPzzvfg6PMthMlz7_dxfsK_gdHyZwFO0FmMWlZh9cbSWarX7RRQdj8V6sVQtRFvSruPpMhrbp3NEWzawc3UeHk6l2fY9qKyGheVKnN1p8Sb3bu_I1HXDTA4rU/s320/15937283_953152821481426_6779714959757830824_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasemmalta: Daron, Neve ja Tristan<br />kuvat Eija Tienhaara</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOhrEtzJU8N59x16MUwiH5KAskGs_jz8-uL4k60vYrzNb1P3tNV3Nd4-2-Kd2kOR_4fefbE2XcEfy_piXxspRz7uSyIv7LnFXZUbc2bh1jFq2_9d35xz1Rsz6T7oxbI-TjUyDWU8eY698/s1600/16113266_953153004814741_9208415514317665311_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOhrEtzJU8N59x16MUwiH5KAskGs_jz8-uL4k60vYrzNb1P3tNV3Nd4-2-Kd2kOR_4fefbE2XcEfy_piXxspRz7uSyIv7LnFXZUbc2bh1jFq2_9d35xz1Rsz6T7oxbI-TjUyDWU8eY698/s320/16113266_953153004814741_9208415514317665311_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tristan naureskelee nuorisolle.<br />kuva Eija Tienhaara</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Daronilla onkin muuten sitten viikon kuluttua lauantaina jännät paikat, kun se menee mamman kanssa ensimmäisiin virallisiin rally-tokokisoihinsa Vantaalle. Ne on treenanneet pikkuisen kotonakin, mutta koska Daron on niin reaktioherkkä, niin kotiolosuhteet ei ole lähelläkään sitä painetta mitä sitten kisahallissa tulee olemaan. Mamma lähinnä miettii, että miten pikkukaveri toipuu säkäkorkeuden mittaamisesta ja sitten niistä useista muista koirista samassa hallissa... Itse ratasuoritus on sitten lopulta osittain onnenkauppaa, että sattuuko noilla kahdella olemaan hyvä yhteistyöpäivä vai alkaako Daron esittää kaikkia muitakin temppujaan kuin ne mitä pyydetään. Tällä hetkellä haastavin yksittäinen liike on maahanmeno liikkeestä, mutta onneksi alokasluokassa saa vielä saatella koiraa alas. Daronin osalta ongelma avustaessa onkin se, että kaveri tuppaa ponkaisemaan sieltä ylös omin luvin tai pienestäkin vihjeestä. Toinen vähemmän harjoiteltu liike on sivuaskel oikealle, mutta tänä aamuna mamma tais kokea jonkun valaistumisen sen kanssa ja toivotaan, että se kikka riittää kertomaan Daronille mistä liikkeestä on kyse. Ainakin kotitreenissä homma sujui. Huomenna on onneksi vielä mahdollisuus yhteistreeniin, niin saavat häiriöharjoittelun mukaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maaliskuussa me lähdetäänkin sitten loma-/näyttelyreissulle Riikaan. Mamma on ilmoittanut meikäpojankin jopa ekalle näyttelypäivälle, Daron esiintyy sitten molempina päivinä. Jännäähän tuo on; kaikki laiva- ja automatkat, hotelliyöpymiset ja vielä näyttelykin. Mamma voi olla sen reissun jälkeen lisäloman tarpeessa... Daronille matka on ensimmäinen ulkomaille ja sen vatsa taitaa jo nyt heittää volttia. Onneksi meikäpoika on tottunut matkustaja ja näyttelykonkari, niin mammalla on vähän helpompaa kun ei tarvitse molempia ihan kapaloida. Vaikka haastavia paikkoja voi tulla, aina kun me kaksi ollaan yhdessä liikkeellä... Meille on kehittynyt semmoinen yhteinen kieli, että mä niinku hämään mamman huomion toisaalle (vaikkapa nuuskuttelemalla tai tekemällä täysstopin tien laitaan) ja Daron tekee sitten kaikki valehyökkäykset, uhittelut yms. vastaantulijoita kohtaan jonka jälkeen mamma ei tiedä enää mikä on sen oikea ja mikä vasen käsi. Kuulemma raivostuttavaa... mutta hei, eihän me sille voida mitään, jos mamma raivostuu... vai voidaanko muka?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4drekLW9OD4Vv_0hXOKhJgMeDfw6OuEWrjebhff9PrLBiBgdmTg1VvssvWpD2nbbR0azk1NGqJcBL7T1cC6mvv7jRlsOYUHWrChxHECaAabsR4pZwDMIr5TB7IdWBHwnA90cw-VpP9eY/s1600/20170121_112006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4drekLW9OD4Vv_0hXOKhJgMeDfw6OuEWrjebhff9PrLBiBgdmTg1VvssvWpD2nbbR0azk1NGqJcBL7T1cC6mvv7jRlsOYUHWrChxHECaAabsR4pZwDMIr5TB7IdWBHwnA90cw-VpP9eY/s320/20170121_112006.jpg" width="320" /></a></div>
</div>
</div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-49016573227049954082016-12-11T17:29:00.000+02:002016-12-11T17:29:03.261+02:00Joulua odotellessaHupsista. Hiljaiseloa blogissa lokakuusta alkaen. Nyt on kyllä harrastukset vieneet niin mennessään, että ei ole kirjurikaan ehtinyt laakereillaan levätä. Maanantaisin mamma on ollut vetämässä arkitottisryhmäänsä, sen jälkeen pääasiassa Daron, välillä myös meikäpoika, on päässyt rallytokoilemaan. Tiistaisin on meikäpojan aksatreenit ja keskiviikkoisin Daronilla on ollut harrastuskoiran perusteet-kurssinsa. Viikonloput on vilahtaneet hujauksessa ja mamma on ehtinyt kolmet pikkujoulutkin humputella menemään. Lokakuun lopussa mamma ja Daron kävivät Lahdessa näytelmissä (arvostelu on sentään päivitetty tuonne Daronin näyttelyt -sivulle jo tuoreeltaan); tuloksena sieltä ROP-juniori ja kävivät pyörähtämässä myös sitten ryhmäkehässä, josta tokikaan ei tullut sitten enää sijoitusta.<br />
<br />
Eilen Daron pääsi sitten todelliseen hulinaan, Helsingin Messukeskuksen Koiramessuille ja Winner-näyttelyyn. Myös ihanainen tyttäreni Rosi ja rakkaani Iita olivat olleet näyttelyssä. Rosille tuloksena Erinomainen (isäänsä tullut ;) ja nuorten narttujen toinen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhva82gQECCnqZswuU59XurnkOMPHM_wu3-_eGaD7YpX7P13LIlW7eFhjpEM7L4__u1PbUq38jkiOecUAbBGfwIo52_h6Y5jZ7EHFJZaXscs_rdouOY-sntMBP85mUwi9GBV0mtlb03ims/s1600/20161210_101544.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhva82gQECCnqZswuU59XurnkOMPHM_wu3-_eGaD7YpX7P13LIlW7eFhjpEM7L4__u1PbUq38jkiOecUAbBGfwIo52_h6Y5jZ7EHFJZaXscs_rdouOY-sntMBP85mUwi9GBV0mtlb03ims/s320/20161210_101544.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suloinen Rosi-tyttäreni (Roosnell Fritillaria)</td></tr>
</tbody></table>
Daronin tuloksena ErittäinHyvä ja junioriurosten neljäs sija. Ihan ok siis, kovassa seurassa ja tarkan suomalaistuomarin alla, tarkempi arvostelu löytyy Daronin näyttelyt-välilehdeltä. Mamma kyllä kehui, että Daron oli ollut kehässä tosi hienosti ja kestänyt muut junnu-urokset, tuomarin kopeloinnin ja jännittävän ympäristönkin. Tosin kuulemma Daronin Messukeskukseen sisääntulo oli ollut äänekästä... Pikkukaveria niin kovasti jännittää uudet ympäristöt ja etenkin oudot koirat, että sillä sitten äänihanat aukeaa samantien. Onneksi se kuitenkin uskoo useimmiten, kun mamma käskee sen olla hiljaa, mutta aina se ehtii ainakin sen yhden hau-haun huutaa. Menneenä perjantaina kun oltiin aamulenkillä, niin tavattiin eräs, meikäpojasta aivan hurmaava, tanskandoggi-rouva ja Daron päätti yrittää haukkua ison koiran kumoon. Samalla meikäpoika flirttaili minkä ehti ja tuloksena oli hämmentyneenä ympärilleen katseleva doggi, joka ei ollut ihan varma, että pitäisikö pistää leikiksi ja vaan seistä stoalaisen rauhallisena hullujen hollantilaisten keskellä. Lopulta Daron uskaltautui takakintereet äärimmilleen venytettyinä varovasti haistamaan dogin jalkoja ja heti kun doggi liikautti pienesti silmäluomiaan Daron singahti jo etäämmälle, jottei sen kokoinen vuori vain häntä jyräisi alleen. Lopulta kun erosimme tienristeyksessä meikäpoika oli vähän sitä mieltä, että jatkaisin mieluummin tuon ihanan rouvan kanssa kuin tuollaisen mielipuolen "pikkuveljen".<br />
<br />
Marraskuussa ehdittiin myös käväisemään Pohjanmaan lakeuksilla, vaikkakaan syy ei ollut mikään mieltäylentävä, sillä mamma kävi hautajaisissa jo toista kertaa tänä vuonna. Oli silti mukava nuuskutella tuttuja lakeuksia ja vähän, ihan pikkuisen vaan, jahdata tutussa pihassa typeriä kaakattavia fasaaneja. Marraskuussa käytiin mamman kanssa myös aksakisoissa, mutta niistä ei todellakaan ole mitään kerrottavaa. Aivan liian kimuranttia ja pitkää rataa, aivan liian korkeassa vireessä ja kolme masentavaa hyllyä. Sen jälkeen ollaan yritetty treeneissä vaan nostaa yhdessä tekemisen fiilistä entiselle tasolle. Ja itse asiassa viime viikon tiistaina se onnistuikin oikein mainiosti. Kepit ontuu jälleen mutta kontaktit ei treeneissä pauku, kisatunnelma onkin sitten asia erikseen... Silti aiomme mennä tammikuun alussa treenihalliin kisoihin, niin että ehkä me vielä joskus onnistutaankin.<br />
<br />
Daron on tosiaan omatoimisessa rallytokon treeniryhmässä nyt syksyn ajan käynyt tekemässä pari rataa maanantai-iltaisin ja nyt sillä on jo kisakirjakin, tosin vahvistamaton vielä. Aikomuksena olisi kai, että ne yrittävät mamman kanssa saada ensi vuoden alkuun koepaikkaa suorittaakseen debyyttinsä. Daron on kuulemma osoittanut lahjakkuutta rallytokoon, vaikka tokikaan sen kaiken kaikkinen osaaminen ei ole mitenkään taattua vielä. Mutta alokasluokassa on hyvä kokeilla, kun siellä ollaan vielä hihnassakin. Meinaan, että jos pikkukaveri alkaakin jännätä paikkaa ja muita koiria, niin hihnasta mamma ei irrota ennenkuin luottamus tilanteen hallintaan on kunnossa.<br />
Harrastuskoiran perusteet-kurssilla Daron on sitten opiskellut kaikkea hassua. Viimeksi sen lelu kiinnitettiin ratsupiiskaan ja tehtävän tarkoituksena oli luopuminen piiska-lelun takaa-ajosta ja luopumisen tapahtuessa palkinnoksi lelun saikin sitten pyydystää. Ihmettelin hiukan, kun pikkukaveri tuli reilun kymmenen minuutin harjoituksen jälkeen takaisin autoon luokseni ja läähätti kuin mielipuolinen. Kun se siitä vähän tokeni, kertoi se tehtävästä ja että oli tietysti ajanut lelua takaa tosi pitkään, ennenkuin oli alkanut tajuta mikä on tehtävän oikea suoritustapa. Mamman piiskakäsi oli jo lähes krampissa ja välillä ne olivat vaihtaneet ympäripyörimiseenkin, niin että molemmat olivat ihan päästään sekaisin. Mutta Daronilla, kas kummaa, oli ollut hitsin hauskaa! Tuollaisten tempausten lisäksi ovat kuulemma harjoitelleet kuonokosketusta, paikalle jäämistä liikeärsykkeistä huolimatta, erilaisia kolinoita ja keinahtelevia lautoja. Kaikki siis tähtää siihen, että tammikuussa alkaa agilityn alkeet, johon harrasteperusteet kurssilla olleet ovat etusijalla. Saapa siis nähdä, että viekö aksa myös pikkumiestä vielä mennessään...<br />
<br />
Se olisi joulu ihan kohta. En odota joulupukkia, mutta joku pikku lahja olisi kiva saada. Mielellään joku minkä voisin syödä. Leluista kun en enää oikein piittaa, sen homman olen luovuttanut lelumaestro-Daronille. Mamma meinasi kyllä, että meillä ei tänä vuonna ole joulua, koska vuosi on ollut vähän rankka monella tapaa. Eikä mammalla oikein noita lomapäiviäkään ole kuin normaali viikonlopun verran. Eipä me mitään joulukuusta kaivata, mukavampaa lähteä ulkoilemaan metsään ja nuuskia siellä kuusenoksia, peuranpolkuja, pupun jälkiä ja välillä nostaa kuono ilmaan ja tuhauttaa koko maailmalle. Toivotaan vaan, että lähialueen yhdeksän sielun susilauma tajuaa pysyä poissa meidän peurametsistä tai mamma ei enää uskalla lähteä meidän kanssa pitkille metsälenkeillekään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOHKBuwnt6t7WUZANlOfA2f42N6ubPjG55_VcXjkfyNp4KxqcVAOh2NXQ1wTXnNI0JnFRUxIZyUKRwOwh2oL0YbVeV7K9ujLt5GTMjBurDlz0zbC12vMouE_u_u6B6WpKm-5yQ63pn3fw/s1600/20161204_123231.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOHKBuwnt6t7WUZANlOfA2f42N6ubPjG55_VcXjkfyNp4KxqcVAOh2NXQ1wTXnNI0JnFRUxIZyUKRwOwh2oL0YbVeV7K9ujLt5GTMjBurDlz0zbC12vMouE_u_u6B6WpKm-5yQ63pn3fw/s320/20161204_123231.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-12321072238707252112016-10-08T20:41:00.001+03:002016-10-08T20:41:36.008+03:00Lisää näyttelyitäTässä ei ole taas mamma lainkaan ehtinyt kirjoitella kuulumisiamme, mutta sanotaanko nyt heti alkuun, että hyvin menee mutta menköön! Tänään meikäpoika pääsi turistiksi Spanieliliiton erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle ja tapasin siellä monia tuttuja ja pari aivan ihanaa tyttöäkin, eli kivaa oli. Kaiken kukkuraksi tuo Daron-kakara oli kehäkettu ja voitti junioriluokan urokset (jättäen veljensä Delvinin kakkoseksi), jonka jälkeen kakara sijoittui vielä Paras Uros-kisan kolmanneksi varasertillä (Delvin-veli tuli sijalle neljä). Eikä siinä vielä kaikki, vaan Daron oli yksi neljästä kasvattajansa koirasta, jotka pokkasivat rodun parhaan kasvattajan palkinnon. Kasvattajaryhmän osallistujat olivat veljespari Daronin ja Delvinin lisäksi heidän serkkunsa Emir ja Eris - kaikki siis juniori-ikäisiä juuri 1-vuotisiaan juhlineita! Sama joukko kävi siis tietysti myös isossa kehässä BIS-kasvattaja-kisassa, mutta harmiksi tuomari ei tällä kertaa valinnut neljän parhaan joukkoon kooikkereita. Hyvin nuo kakarat kuitenkin vetivät, ei voi muuta sanoa!<br />
<br />
Ja jos palaamme viikon takaisinpäin, niin viime sunnuntaina Daron kävi mamman kanssa kaksistaan näyttelemässä komeaa myös Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Sieltä kotiintuomisia oli Daronille toinen serti sekä hitto soikoon, toisen kerran rotunsa paras-titteli! Kakara toisti siten meikäpojan viitoittamia askelia, sillä niin se meikäkin veti kahdesta peräkkäisestä näyttelystään ne kaksi ekaa sertiään vähän jälkeen 1-vuotissynttäreiden. Tuuloksessa mamma jätti sitten ryhmäkehän väliin, koska Daronilla alkoi vähän kattila keittää yli kaikuvassa parkkihallissa ja oli parempi tulla kotiin lepäilemään.<br />
Sekä viime sunnuntain että tämän päivän näyttelyarvostelut on luettavissa Daronin näyttelyt-välilehdellä.<br />
<br />
Muissa harrasteissa syyskausi on sitten viime viikolla startattu ja meikäpoika veti tiistain treeneissä kahden viikon luppoilun jälkeen sellaista rataa, että huhhahhei! Jopa ne perhanan kepukat mennä sujauttelin tuosta noin vaan - ja vielä kaksi kertaa. Oli kyllä niin kivaa taas päästä aksakentälle! Daron puolestaan on nyt suorittanut loppuun viiden kerran rallytokon tutustumiskurssin ja mamma on löytänyt siitä heille sopivan yhteisen harrasteen. Tästä eteenpäin Daron jatkaa rallytokoiluaan omatoimitreeniryhmässä, jossa osallistujat vuoroviikoin tekevät harjoitusradan, jota sitten tehdään. Meikäpoikakin pääsi viime maanantaina kokeilemaan rallytokoa pitkästä pitkästä aikaa ja mamma saattoi todeta, että turhan säpäkkä tapaus olen. Sattumoisin tarjosin P-muotoisessa käännöksessä (vasemmalle) todella nopeassa tahdissa erilaisia vaihtoehtoja istumisesta, maahanmenoon, tassuläpyyn ja haukkumiseen...... Lisäksi meikäpoikaa haittasivat kovasti harjoitustilassa säilytettävät aksaesteet ja melkein väkisin tarjosin ohimennen A:n alastulokontaktiakin. No, mutta lajinsa kullakin, toteamme ja katsotaan tällä aksa + meikä ja rallytoko + Daron pariutuksella nyt tätä syksyä. Lisäksi keskiviikkoisin Daron osallistuu Harrastuskoiran perustaidot-pienryhmään ja saa nähdä mitä kaikkea hupsua se siellä sitten oppii. Pienryhmä kokoontuu vain joulukuuhun asti, jonka jälkeen voi hakea etusijalla paikkaa kevätkauden aksan alkeisiin.<br />
<br />
Nyt sitten vaan vähän treenaillaan kaikkee ja jossain vaiheessa mamma sitten ilmoittelee meikäpoikaa aksakisoihinkin, kun saadaan hieman lisää varmuutta kontakteille ainakin. Daronin seuraava näyttely häämöttää tämän kuun lopulla Lahdessa, joten aika harrastuspainotteisesti tässä nyt mennään kohti pimeää talvikautta. Nautiskellaan kivoista syyspäivistä niin kauan kuin niitä nyt kestää!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ1vM9tB19ani9FzMU2zsJPhOjwSWOj7x5wY6_L2DMpz36GxAPp-KPR6tQ980UFQSFqRGHiLVrHnrlYyG4HvCr-OjGW7pq_shYQEUXYJ-YVZ0QnV-dGff_PFB31qtu8xg3Qot4UzxGHVM/s1600/20160927_175717.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ1vM9tB19ani9FzMU2zsJPhOjwSWOj7x5wY6_L2DMpz36GxAPp-KPR6tQ980UFQSFqRGHiLVrHnrlYyG4HvCr-OjGW7pq_shYQEUXYJ-YVZ0QnV-dGff_PFB31qtu8xg3Qot4UzxGHVM/s320/20160927_175717.jpg" width="192" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjma8Cl7abvAzLdfZzDM3hp0JOvxvCjDIPFDLWneZSn2-w7pcKW0gByBuMoUI_OeZpgm0X-z6SQBBH1YxDaAZY4H6nmXsekYdHJyzM2_dvyhrX1eQx7REqIilqoz0FeeexrkxtB64stDrs/s1600/20160927_181332.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjma8Cl7abvAzLdfZzDM3hp0JOvxvCjDIPFDLWneZSn2-w7pcKW0gByBuMoUI_OeZpgm0X-z6SQBBH1YxDaAZY4H6nmXsekYdHJyzM2_dvyhrX1eQx7REqIilqoz0FeeexrkxtB64stDrs/s320/20160927_181332.jpg" width="192" /></a></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-77362527841122400322016-09-18T19:26:00.001+03:002016-09-18T19:26:25.950+03:00Sertien arvoinen viikonloppuMe pojat sitten päätettiin mamman lomanlopettajaisiksi laittaa sertit jakoon ja hankkia pokaalihyllylle täytettä. Eilen meikäpoika pääsi starttamaan Tampereella aksakisoissa ja tuomari Anne Savioja oli sitten tehnyt niin meille sopivaa rataa, että kuittasin ekalta radalta 1.sijan puhtaalla nollalla ja siitä hyvästä sain agilitysertin! Niinpä toiselle radalle startattiin sitten ekaa kertaa kakkosissa. Toinen rata oli myös kivaa kamaa, mutta päätettiin laittaa se ihan ranttaliksi ja pidettiin vaan niin maanperusteellisen hauskaa. Tuloksena siis hassutteluhylly ja poistuimme tyytyväisinä kotimatkalle hieman jälkeen puolenpäivän. Matkalla mamma halus sit napata musta virallisen posen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9j54qTGH5IQzCZujH4vVMeRlvTAFuues2l5xUjd9xQIdaPHF8aW6fYs-qqNRjjsFsZF2sPN725mtEdVFaBgQhi-MRa_OpwAVZbcLfM0I85DZ0eb9YL1a5DAhoKZW4LWaIOrxwWMW5s6k/s1600/20160917_135636.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9j54qTGH5IQzCZujH4vVMeRlvTAFuues2l5xUjd9xQIdaPHF8aW6fYs-qqNRjjsFsZF2sPN725mtEdVFaBgQhi-MRa_OpwAVZbcLfM0I85DZ0eb9YL1a5DAhoKZW4LWaIOrxwWMW5s6k/s320/20160917_135636.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
No tänään oli sitten meikäpojan lepopäivä ja sain jäädä kotiin, kun mamma lähti viemään Daronia Hyvinkäälle koiranäyttelyyn. Kyllä mä niin nautin yksinolosta! Eikä Daronillakaan mitenkään huono reissu ollut, sillä jätkällä oli tuliaisina kaksikin pokaalia ja ruusukkeet... Pikkukundi oli vetänyt ekan sertinsä ja kaiken kukkuraksi siitä tuli ROP! Mamman kans jäivät sitten ryhmäkehään, vaikka ei sieltä sijoitusta lopulta tullutkaan, kokemushan sekin. Tässä sitten pikkukaverin pose.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik__4iJR0a8iA1RInf7abljL2pIv0IF6UESajZJHJFbmtH9Il7B5QYXziPswb4yFkKcCjL_SdlM_XJtBG2w3aHePBD9OmZxGtE3WrquPseLWNpGF5Ld5NfBTWuy3rFKo8b9YSW5m8-8BY/s1600/20160918_121244.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik__4iJR0a8iA1RInf7abljL2pIv0IF6UESajZJHJFbmtH9Il7B5QYXziPswb4yFkKcCjL_SdlM_XJtBG2w3aHePBD9OmZxGtE3WrquPseLWNpGF5Ld5NfBTWuy3rFKo8b9YSW5m8-8BY/s320/20160918_121244.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-60071998068260911512016-09-12T20:36:00.000+03:002016-09-12T20:50:01.654+03:00Syksy on tullutNiin se on sitten mamman kesäloma vetelemässä viimeisiä henkosiaan - tai no syyslomaksi tätä kai olisi voinut kutsua, mutta kelit on kyllä olleet ihan kesäiset. Ja kyllä me ollaan nautittu ulkoilusta sitten oikein kunnolla. Mammahan aloitti lomansa ihan ilman meitä koohottajiaan, kun lähti Vierumäelle kuntoilemaan viikonlopuksi. Mutta me pojatpa päästiinkin maailman parhaaseen hoitopaikkaan, nimittäin Nellan ja Iiriksen seuraksi niiden mökille! Ja kyllä meillä oli lystiä!! Tosin ihmiset oli meidän lystinpidosta hieman eri mieltä, kun meikäpoika sai mökillä päähänsä, että Nella se vasta onkin ihana... Lopulta Daronkin lähti samaan leikkiin ja ihmiset sai sitten meitä irrotella Nellan kimpusta. Nellalla oli siis ollut juoksu ohi jo jonkin aikaa, mutta ne hajut oli vielä tallella ja me pojat vähän seottiin. Ei uskottu vaikka Nellalta tuli kipakasti hammastakin... Kun mamma sitten tuli sunnuntaina illalla paikalle, alettiin mekin toentua ja lopulta maanantai-iltana Iiriskin sai meikäpojalta kauan odottamaansa huomiota. Iiris-reppana oli jäänyt siihen asti ihan osattomaksi huomiostani. Mamma vietti mökillä pari päivää ja ehti käydä siinä puolukassakin vesisateen saattelemana tosin. Tiistaina palattiin sitten kaikki kotiin, tosin mamma siitä sitten singahtikin jo kyläreissulle Helsinkiin ja me pojat jäätiin kotiin nukkumaan.<br />
<br />
Muutama päivä vietettiin kotona ja sitten lauantaiaamusta otettiin suunta Seinäjoelle, jossa viihdyttiin tiistaiaamuun asti. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU0-Bc2qwSV4F5gCrEVjDtzNJYSCgwxvv0f1VaCiUs_XX0m4hf44wIG_99lVXXxqAFrIq0LuXWMjjsXYcC01-hNDDAEs-uPQvUbH_EOfNxWY-ktkNUlefjv8GygI80Bp1Uat3W2nEYOLM/s1600/20160829_172945.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU0-Bc2qwSV4F5gCrEVjDtzNJYSCgwxvv0f1VaCiUs_XX0m4hf44wIG_99lVXXxqAFrIq0LuXWMjjsXYcC01-hNDDAEs-uPQvUbH_EOfNxWY-ktkNUlefjv8GygI80Bp1Uat3W2nEYOLM/s320/20160829_172945.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwae2qKdfJDDdmlZaLWFlXF16Bexs786oQlyyVrWN07JiwTAoAGzB7kSgR6SQNuF0eQk86QsXIO_9BIo_tbXjNR1gm4xlguUI0FLLIlAzbrgVvzR0PK-ghO-xGjsyLuExAIwJyqM1zTqc/s1600/20160828_064358.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwae2qKdfJDDdmlZaLWFlXF16Bexs786oQlyyVrWN07JiwTAoAGzB7kSgR6SQNuF0eQk86QsXIO_9BIo_tbXjNR1gm4xlguUI0FLLIlAzbrgVvzR0PK-ghO-xGjsyLuExAIwJyqM1zTqc/s320/20160828_064358.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lakeuden kutsu luhdalla</td></tr>
</tbody></table>
Käväisimmehän toki myös Vaasan lähellä tervehtimässä meikäpojan kasvattajaa sekä siskonlikkaani Terraa. Daron erityisesti oli ihastuksissaan Terrasta ja Terra vastaavasti mammasta. Oli kyllä kiva käydä kotinurkilla nuuskimassa jälleen. Tiistain aikana mamma sitten ajelutti meidät halki Suomen, nimittäin Joensuuhun päädyimme. Saimme yösijan Daronin kasvattajan luota (maailman ihanimmat koirapetit!) ja meillä oli kaikkea kivaa ohjelmaakin luvassa. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwLhiucHBA8g3gaW7lajnT3J85-QnyxjwEQw3EOhjkG45mf2GCXyw7jM9fqTYPxNiI6H16-NSyKg8fNA75KN-PqYvWLp3MJP_MBkH2-B3xVaHkfeeIrPze4Sk6YLbE8SVB69M863DNVBE/s1600/20160902_104005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwLhiucHBA8g3gaW7lajnT3J85-QnyxjwEQw3EOhjkG45mf2GCXyw7jM9fqTYPxNiI6H16-NSyKg8fNA75KN-PqYvWLp3MJP_MBkH2-B3xVaHkfeeIrPze4Sk6YLbE8SVB69M863DNVBE/s320/20160902_104005.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihana peti!!</td></tr>
</tbody></table>
Daron tapasi totta kai veljensä Delvinin, jonka kanssa pistivät heti saavuttua pihapainit pystyyn. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9rWF8eh9SSzd0ZVIBaQYbUBZAVJghUUUPjN6BlUvDXrZ4Xe7Jl4cyKUzhUVXHrkBtu4fzsGSj7H35L7q-R535r4UjZ6EPnHF3yQ8a1qfhPfrOXhNL0iJot3dMTgAdtvqTTZNFcJGYfxM/s1600/20160831_123338.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9rWF8eh9SSzd0ZVIBaQYbUBZAVJghUUUPjN6BlUvDXrZ4Xe7Jl4cyKUzhUVXHrkBtu4fzsGSj7H35L7q-R535r4UjZ6EPnHF3yQ8a1qfhPfrOXhNL0iJot3dMTgAdtvqTTZNFcJGYfxM/s320/20160831_123338.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daron (vas) ja Delvin (oik)</td></tr>
</tbody></table>
Kävimme yhteislenkillä, jossa Daronin sisko Doora hurmasi meidät pojat juoksujen sulotuoksuilla, joten Jaamankankaan taukopaikalla kuului meikäpojan ulvontaa... Lenkkeilyn lisäksi pääsimme käymään agilityhallilla ja meikäpoika veteli siellä pientä ratapätkää äänihuulet ärjyen. Daron pääsi myös kokeilemaan hallissa menoa ja kaveri veteli suoraa putkea sekä myös tumman mutkaputken kuin vanha tekijä! Treenien lopuksi Daron pääsi vielä lyhyeen näyttelyharjoitukseen hallin pihassa. Niin ja tietysti hallilla Daron tapasi Aroona-äitinsä, joka kyllä kertoi selkeästi jälkikasvulleen, että kumpi oli ensin muna vai kana. Yhteislenkillä perjantaina ennen kotimatkaa napattiin kuitenkin suloinen äiti-poika kuva.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRH3bJn3FLwjklmCjJT62GY_GRqX7K-SOpR1kLdYBcqc-KCE9oVczw-WTbvG2ITA_5dQxOGcgQEfB_sh2tYEeUK0gw0MNZLOamP1-8i3DktuRjKwGu4djL-F2CaaPjzmUh2HiNkqm3YMk/s1600/20160902_125320.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRH3bJn3FLwjklmCjJT62GY_GRqX7K-SOpR1kLdYBcqc-KCE9oVczw-WTbvG2ITA_5dQxOGcgQEfB_sh2tYEeUK0gw0MNZLOamP1-8i3DktuRjKwGu4djL-F2CaaPjzmUh2HiNkqm3YMk/s320/20160902_125320.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daron vasemmalla, äiti-Aroona oikealla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Perjantaina ajelimme sitten viikon reissusta kotiin, koska Daronilla oli Riihimäen näyttelypäivä sunnuntaina. Tällä kertaa pikkukaveri sai näyttelyarvostelun Erittäin Hyvä, koska tuomarin mielestä kakara on vielä kovin litteä. No onhan se, vaikka syö heinääkin kuin hevonen ;)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhqHy4dXJnMfxiBXrGx2kJF4Y_9PCzMg5y5WI88ar4xaYNmxlDBilXMhtzgVxSesuAKemWI91w-C8fmcewe6Ia1L-gtnBVW6wxkBadrni41LO8-Vp_ZiuBsPd4eeXw-0VPZo8Dn4Ozibg/s1600/received_10154178001323801.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhqHy4dXJnMfxiBXrGx2kJF4Y_9PCzMg5y5WI88ar4xaYNmxlDBilXMhtzgVxSesuAKemWI91w-C8fmcewe6Ia1L-gtnBVW6wxkBadrni41LO8-Vp_ZiuBsPd4eeXw-0VPZo8Dn4Ozibg/s320/received_10154178001323801.jpeg" width="320" /></a></div>
Maanantaina oli sitten meikäpojan vuoro ulkoiluttaa itseäni Riihimäen Agility ry:n Frodo Cup-kisaradoille, vaikkakin tämä osoittautui sitten lopulta fiaskoksi. Ekalla radalla lähdin ensin hienosti neljä ekaa estettä, kepitkin meni mallikkaasti, mutta sitten päätin suorittaa ihan omaa rataa ja saatiin hylly. Toinen rata sentään saatiin suoritettua, mutta siellä tuli herraties mitä kaikkea kieltoja ja vitosia kontakteilta ja huhhuh. Palattiinpa taas maan pinnalle, että ei tässä mitään osatakaan. Muuten oli kyllä ihan mukavaa kisailla ja kyllä mä nautin siitä ekasta radastakin, kun pistelin menemään kuin heikkopäinen... mamma ei voinut kuin naureskella.<br />
<br />
Viime viikko lopetettiin sitten metsäisellä menolla, sillä saatiin mejäkoepaikka Hausjärvelle kettuterrierien kokeeseen sunnuntaille. Lauantaina mamma oli jälkienteossa ja keräili sitten kolmisenkymmentä hirvikärpästä itsestään illansuussa... Saatiin me Daronin kanssa auton takapenkillekin osamme niistä öttiäisistä, joten rapsuteltiin sitten porukalla itseämme niskoista vähän väliä. Sunnuntain kokeeseen osallistui 20 koirakkoa ja mulle mamman kanssa tuli jälkinumero 10. Siinä puolen päivän haminoilla päästiin lopulta metsään ja lähdin innokkaasti jäljelle. Jälkimaasto oli haastava, sillä ekan kulman jälkeen sukellettiin vadelmapöheikköön, niin että mammalla ei ollut meikäpojasta muuta näköhavaintoa kuin välissämme kulkeva liina. Mamma siinä itsekseen mietiskeli, että tokkopa tuomarikaan näkee koiran työskentelyä yhtään. No sitten pöheiköstä sukellettiinkin vetiseen maastoon ja meikäpoika luttasi siinä jonkun vesiläven läpikin, mamman yrittäessä löytää pitävää pohjaa omille saappailleen. Tultiin toiselle kulmalle, jonka hienosti osoitin. Sitten tuli kaartelua, kysyviä katseita mammaan, tuomariin, oppaaseen... Ja lopulta kyllästyin niiden passiiviseen tuijotteluun niin, että palasin makuulle ja laitoin siihen vierelle sammalikkoon pitkälleni. Lopulta tuomari totesi, että hukkapa siitä tupsahti ja yritettiin uutta alkua kulmalta eteenpäin. Jatkoin aika vaisusti tovin matkaa ja sitten taas heitin pitkälleni ja kattelin kanssakulkijoitani. Toinen hukka. Vielä kertaalleen otettiin yhteislähtö, mutta homma ei lähtenyt kulkemaan, joten tuomittiin kolmas hukka ja tuomari ehdotti, että mennään kuitenkin harjoitellen jälki loppuun. Mamma oli ihmeissään käytöksestäni, tuomarikin sitä pohdiskeli. Ekat 600m jäljestykseni oli nimittäin ollut erinomaista. Karhu tai muu villipetokin otettiin spekulaatioihin mukaan, mutta tuomari totesi kuitenkin, että en näyttänyt pelokkaalta, joten pedot tuskin olivat etenemishaluttomuuteen syynä. Tällä kertaa siis näin. Onneksi alkumatka oli sentään mammallekin kivaa katsottavaa, vaikka sitä nyt kyllä kaihertaa, että mikä mulle oikein mahtoi tulla... Väsymys, energiavajaus, kuumuus (+20 auringonpaisteinen päivä), haluttomuus, masennus, mörköhetki... kaikki on mahdollista. Se ois sitten tämän kauden mejäilyt taputeltu näin, katsotaan josko ensi keväänä yritetään uudelleen löytää kadonnut tsemppi.<br />
<br />
Daron muuten aloitti viime torstaina viiden kerran rallytokokurssin. Pikkukaveri oli innoissaan ja kovasti se oli yrittänyt radalla tehdä liikkeitä, vaikka mitään eivät ole mamman kanssa harjoitelleet. Se on tuo pikku-Dartsan jäänyt vähän kotikasvatukselle ja nyt saavat tosissaan alkaa harjoitella kaikenlaista. Torstain haasteellisin kohta oli, ei suinkaan saksalainen, vaan 360 asteen pyörähdys vasemmalle. Daronilla ei ollut mitään hajua, että sillä on erilliset kaksi takajalkaa, joita voi käyttää omana yksikkönään niin että etujalat näyttää peruutussuunnan ja takajalat vie. Pikkukaverin asento kääntyi ihan mutkalle, kun sen takajalat oli liimaantuneet paikalleen ja etujalat lähti viemään ruumista taakse. Ei ollut helppoa, ei. On se silti kamalan hassu pieni otus ja kyllä mä siitä ihan tykkään, vaikka välillä vähän komennankin...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRkRM-ACooXD1ka_U4e73Jxp5Q5-iyOg7FzPup6dH1o8L6UJjOP3FVlsRLB9t4nyX7q1nCzDT14l9nDQkH0LRRAL_LGhx1hPjw_cL6UW57yMaLLyoZMk2HjwBF4by0shh08U7GlcLGyR4/s1600/20160903_171726.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRkRM-ACooXD1ka_U4e73Jxp5Q5-iyOg7FzPup6dH1o8L6UJjOP3FVlsRLB9t4nyX7q1nCzDT14l9nDQkH0LRRAL_LGhx1hPjw_cL6UW57yMaLLyoZMk2HjwBF4by0shh08U7GlcLGyR4/s320/20160903_171726.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7xmUq4jVVO5HCT0uusCKh0X2Tvp1n-z3myS_tWXOhNk9peo0Cufv7OhEqPkuMBGdObCqdz5IObiy9lIyNaF2WXHnimITgs6mu3jsPMN0BScOnw1uUrSPnIcrcoJRyvLIwR7i7aDZQSew/s1600/20160908_175332.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7xmUq4jVVO5HCT0uusCKh0X2Tvp1n-z3myS_tWXOhNk9peo0Cufv7OhEqPkuMBGdObCqdz5IObiy9lIyNaF2WXHnimITgs6mu3jsPMN0BScOnw1uUrSPnIcrcoJRyvLIwR7i7aDZQSew/s320/20160908_175332.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rapolanharjulla, Valkeakoskella</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-82609168868623508552016-08-14T19:29:00.000+03:002016-08-14T19:29:51.894+03:00LiitelyäMamman ja meikäpojan yhteiset askelparit senkun vaan paranevat. Viime viikonloppu mejää, keskiviikkona viikottaiset agilitytreenit aivan upeesti ja sit ei muuta ku eilen Tampereelle agilitykisoihin. Kaksi starttia mamma oli varannut ja eka rataantutustuminen oli sitten heti klo 9:30, joten se oli aamulähtö liikenteeseen. Iittalan jälkeen alkoi rankahko sade, joka taukosi sopivasti, kun tultiin ajoissa kisapaikalle ja lämppärilenkki saatiin puoliväliin asti tehtyä kuivina, sit alkoi taas tihenevä sade. Daron oli mukana kannustusjoukoissa ja me kaksi koiraa sit huurustettiin autoa sillä välin kun mamma kävi rataantutustumisessa ja seurasi minien startit. Sitten tuli meidän vuoro radalle, sataa tihutti sellaista mahdollisimman kastelevaa tihkua. Tuomari Anders Virtasen rata oli ihanan selkeä, vaikka siellä toki oli vaaranpaikkojakin ohjausten kannalta. Ja niinpä siinä sitten kävi, että paukutettiin mamman kanssa nollarata! Jopa kepit sujui kivasti ja kontaktit otin, vaikkakin se vaati hieman kärsivällisyyttä mammalta, kun päätin taas hidastella An alastuloa (odotin, että josko mamman näkemättä voisin loikata...). Puomin kontakti meni paremmin, ehkä siksikin, että mammalla oli heti puomilta tärkeä loppuohjaus putken kautta maalihypylle. Kaikkinensa rata oli sujuva ja maalissa mamma tiesi jo, että hyvin meni ja nyt puhuu vain aika. Niinpä sitten lopputuloksissa oltiin kolmansia ja hiphei, LUVAhan sieltä napsahti! Se ois sit meikäpojalla kaksi LUVAa kirjoissa, niin että kakkosia kohti on yritystä. Katsotaan milloin se sitten tapahtuu, aikaa voi mennä reilustikin, mutta mikäs kiire tässä.<br />
Kuten voitte siis jo päätellä, niin meidän toka rata ei tuottanut tulosta. Tällä kertaa syy oli kylläkin ihan totaalisesti mammassa, sillä se tollo OHJASI mut putken väärään päähän! Muutoin toka rata meni tosi hyvin, vaikka siellä kepit oli jo hitaammat. Tehtiin siis hieno hylly, joten siihenkin ollaan tyytyväisiä. Kaikista kivointa oli kuitenkin päästä ajoissa kotiin, pois sateesta.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib7Ie36DPBQEaCBDyUhE0oChVuEF1Q_ht38SzWQ6Vg0-6ejDTKbVQro3OPNKRP4sg2li8EFVAV3bLes1ITEfk9ND0kuwDtgK4bWSvVl7SDpBL6ClE3X41vPpCgUhadwIbXZ8-UF6N-5qc/s1600/20160813_100919.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib7Ie36DPBQEaCBDyUhE0oChVuEF1Q_ht38SzWQ6Vg0-6ejDTKbVQro3OPNKRP4sg2li8EFVAV3bLes1ITEfk9ND0kuwDtgK4bWSvVl7SDpBL6ClE3X41vPpCgUhadwIbXZ8-UF6N-5qc/s320/20160813_100919.jpg" width="192" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Märkä agiliitäjä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Illalla sateen loputtua tehtiin sitten vielä pitkä metsälenkki Daronin kanssa ja vähän höntsäiltiin siinä sivussa. Daron sai pitkästä aikaa olla vapaana; meillä kun lenkkireitillä on sen verran tuota maassapesivää lintulajistoa sekä tietysti niitä rusakoita, että poikasaikaan ei irtipito ole lainkaan hyvä ajatus. Mammaa vähän jännitti irrottaa Daron hihnasta, mutta hyvin se pikkukundi tarkkailee missä me ollaan. Meikäpoika kun ei hihnasta irti pääse, johtuen innostani lähteä mille tahansa hajujäljelle ja sulkea korvat. Ja sit taas jos me kaksi päästäis yhdessä irti, niin siitä hommasta on järki kaukana... Että korkeintaan vähän aikaa vuorotellen, jos ollenkaan. Meikäpoikahan on tehnyt nuoruudessaan kaksi todellista irtiottoa, silloin kun vielä sain olla vapaana. Ekan kerran lähdin rusakon jäljelle ja viimeinen näköhavainto oli, kun juoksin kohti isompaa tietä (80 nopeusrajoitus). Siinä oli mammalla sydän nitkahtaa. Palasinhan minä, vastentahtoisesti, mutta kun pirun rusakko katosi. Aikaa meni ehkä 15 minuuttia, jos sitäkään. Toisen kerran tein katoamistempun mamman selän takaa valaistulta kuntopolulta metsään ja tällä kertaa oli talvi-ilta, lunta oli pieni riite maassa ja metsässä pimeää. Mammalla ei ollut mitään hajua mihin katosin. Onneksi paikalle tuli kaksi nuorehkoa naista kahden pienen koiran kanssa ja he tarjoutuivat ystävällisesti apuun. Kuulivat varmaan paniikin mamman äänestä, kun se meikäpoikaa huuteli. Löysivät jälkeni lumesta ja lähtivät seuraamaan sitä. Ja hetken kuluttua toinen naisista sanoi kuulevansa jotain vasemmalta puoleltaan. Siellähän meikäpoika tuhisti menemään, kuono maassa ja intensiivinen ote jäljen etsimiseen. Kun mamma kutsui, huomasin toiset koirat ja tulin katsomaan sainko kavereita jäljelle. Mamma oli nopea ja nappasi valjaistani kiinni. Tässäkään touhussa aikaa ei kulunut kuin ehkä 10-15 minuuttia, mutta aika oli pitkä ja tuskainen mammalle. Sen jälkeen vapaana oloni on rajoittunut aidatuille alueille sekä agilitykentälle, jossa meikäpojalle tärkeää ovat vain esteet. Tai no, tänä keväänä sain hetken olla irti metsässä, kun mamma halusi testata onko vaara katoamisesta edelleen olemassa. Kyllä täytyy myöntää, että kivaahan se oli, mutta vähän multa karkas se homma lapasesta, kun lähdin kiusoittelemaan hihnassa olevaa Daronia ja juoksin päätöntä ympyrää hetken. Mamma sen lopetti, ihan turvallisuussyistä, kun meinasin joko katkoa omat kinttuni tai ainakin Daronin niskat ja mamman olkapäät. Varsinaisia koohottimia siis ollaan tuon pikkujätkän kanssa...<br />
<br />
Tänään Daronille tuli yllätysvieraaksi veljensä Danny. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxDH91-57yC9mEMsscXwY3gOOJmq_IifTWNJrWtrGjxTts6hgTgeCigoQuD_6wqmN3uq3TkEBQFoWuIms0310jO7iEYjYc50CzTg53vQGU5Q5D4DLn3pkI4cOpZ9E7cWgUx0-m0iDAMEE/s1600/IMG_1055.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxDH91-57yC9mEMsscXwY3gOOJmq_IifTWNJrWtrGjxTts6hgTgeCigoQuD_6wqmN3uq3TkEBQFoWuIms0310jO7iEYjYc50CzTg53vQGU5Q5D4DLn3pkI4cOpZ9E7cWgUx0-m0iDAMEE/s320/IMG_1055.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daron vasemmalla, Danny oikealla</td></tr>
</tbody></table>
Pojat on viimeksi nähneet kevättalvella. Meikäpoika joutui portin taakse makkariin päivystämään, kun muutoin olisin käyttäytynyt rumasti kuitenkin. Daron otti vieraansa vastaan yllättäen hyökkäämällä hampaat irvessä Dannyn kimppuun. Danny antautui, mutta heti kun se innoissaan lähti etenemään, hyökkäsi Daron uudelleen. Daronilla oli selvästi tarve ilmoittaa, kuka täällä oikein asuu. Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun yhtäkkiä homma rauhoittui ja pojat alkoivatkin telmiä keskenään. Homma tuli siis selväksi ja ilmeisesti jokin muistikuva leikkimisestä tuli, koska alkoivat kyllä painia niinkuin aina ennenkin. Hassuja otuksia. Meikäpoika hoiti taustakuoron virkaa uskollisesti vonkumalla portin takana... Danny kävi moikkaamassa pari kertaa, mutta koska mamma tiesi, että voin sanoa portin takaakin pahasti, niin meidät komennettiin erilleen. Kun Danny sitten lähti, kävin haistelemassa tarkkaan nurkat ja etenkin tarkistin, että meille jäi oikea koira eli Daron. Daron alistui meikäpojalle heti, ihan kuin olisi hieman häpeillyt sitä, että "varasti" roolini kodinturvajoukkona. Tuhahdin sille ja sitten aloimme yhdessä kerjätä ruokaa. Meidän maailmassa kaikki siis hyvin.Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-16487070460568640732016-08-07T21:27:00.002+03:002016-08-07T21:27:47.581+03:00Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaanMeikäpoika se oli tänään taas mejäkokeessa. Tällä kertaa järjestävä seura oli oma kotiseurani Etelä-Hämeen Koirakerho ja kyseessä oli perinteinen ystävyysottelu Kanta-Hämeen Mäyräkoirakerhoa vastaan. Mamma hoiti lauantaina osuutensa hyvin kevyesti, toimimalla sienenä VOI-jäljen oppaalle. Me pojat maattiin kotona, kun matkaa koepaikalle ei ollut kuin se reilu vartti ja mammakin kotiutui lopulta myöhäisiltapäivästä kello viiden teelle. Tullessaan se toi kotiin pari hirvikärpästä ja yhden naarmuuntuneen säären... Että semmoista jäljentekoa. Onneksi eivät sentään alueella liikkuviin susiin törmänneet; tuolla mamman tuurilla sen ois hukka perinyt sitten.<br />
<br />
Eikä tullut hukkia meikäpojankaan päivään. Ei eläimiä eikä tuomarin tuomitsemaa hukkaa jäljellä. Mutta ei meiltä jännitystä silti puuttunut tästäkään suorituksesta. Kaikki alkoi jotensakin niin, että ilmoitettuaan meikäläisen kokeessa paikallaolevaksi ja syötyään aamupalan mamma tuli meidän jätkien luo autolle. Otti ja vei Daron kiusanhengen viettämään päiväänsä tukikohtana toimineelle mökille, omaan koppaan. Kaikki tässä vaiheessa hienosti. Sitten hetken kuluttua mamma palasi autolle laittamaan mua jälkikuntoon (valjaat, liina yms. tykötarpeisto) ja siinä vaiheessa huomasi heti, että meikäläisellä ei ole taas kaikki muumit laaksossa... Pälyilin auton kattoa ja olin sen näköinen kuin taivas putoaisi ihan juuri niskaani. Ensimmäisenä mamma tutkaili ampiaistilanteen, mutta koska aamu oli viileähkö, niin pörriäisiä ei vielä näkynyt, eikä kuulunut. No sitten mamma päätti ottaa mut autosta ulos ja hyvin hyvin vastentahtoisesti tulin ovesta. Olin yhä enemmän sen näköinen, että kaikki on kaatumassa päälle ihan just. Siinä kun mamma totesi, että ulkoista vikaa ei ole ja pakotti lievästi mut lyhyelle pissakäynnille, niin alkoi syykin valjeta. Metsästysmajan "takapihalla" lähempänä autoja hurisi, pörisi ja puhkui aggregaatti. Se oli valtavan pelottava juttu, jopa siinä määrin, että takajalkani löivät pienesti loukkua. Pälyilin edelleen taivaalle ja se johtuu taas siitä että olen kerran nähnyt semmoisen moottoroidun (surisevan, pörisevän) riippuliitimen taivaalla yläpuolellani ja olin aivan vakuuttunut, että taas se ilkeä-ääninen lintu hyökkää... Mamma raahasi mut ammuttavaksi. No ei vaiskaan, ei meitä ammuttu vaikka haulikolla ilmaan laukaistiinkin. Läpäisin laukauksensieto-osuuden kokeesta kuitenkin, vaikka mamma rehellisesti ajatteli, että koe on sit siinä. Ei se laukaus saanut mua kuitenkaan enempää tolaltani, vaikka toki autoon, turvaan, tepsutin melkoista kyytiä. Meikäpoika sai päivän kolmannen AVO-luokan jäljen, jonne ajettiin autolla pieni tovi. Kun jäätiin tien varteen odottelemaan, mamma totesi, että olen edelleen outo. Käytiin kävelemässä vähän tienlaitaa ja tein siinä hätäni normaalisti, mutta olin silti iloinen päästessäni takaisin autoon. No odottelua tuli onneksi sen verran, että siinä vaiheessa kun tuomari meni kirjoituspuuhiin kakkosjäljen jälkeen, niin meikäpoika jo kerjäsi pari rapsutusta lähistöllä olevilta ihmisiltä. Sitten merkkasin ojanpohjaa ja potkin takakoivillani varvikon aivan tuusan nuuskaksi, kun mamma kerrankin antoi sen tehdä. Siinä vaiheessa alkoi helpottamaan ja mammakaan ei enää niin jännittänyt, että mikä mulla on.<br />
<br />
Lähdettiin sitten jäljelle kellon näyttäessä 10:45 ja auringon pilkistellessä välillä pilvien takaa. Alkumakaus tutkittiin mamman kanssa yhdessä ja 10m jälkeen sain pitkää liinaa. Mamma oli varustautunut perinteiseen rynnäkkömäiseen etenemiseeni, mutta eikös mitä, päätinkin lähteä liikkeelle hyvinkin verkkaisesti. Merkkailin parit ekat mustikkavarvikot rauhassa ja näytin siltä, että nyt hohhaillaan. Mamma ehti jo ajatella, että jahas, tää ei ole meidän jälkipäivä. Ehti se siinä miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että josko sudet olisi yöllä vierailleet tutkimassa verijälkeä... Sitten menoni vähän reipastui ja sain pari nykäisyäkin jopa tehtyä, niin että mamma tiesi mun olevan jäljellä. Hieman ennen ekaa kulmaa tein kaarroksen hakkuuaukean reunaan ja sieltä ilmavainulla palasin kuitenkin tarkasti jäljelle ja tutkin kulman jalannostolla merkaten. Kulmalta mulla olikin kaarteluni ansiosta jo oikea suunta eteenpäin, niin jatkettiin reippaasti matkaa. Toisella osuudella oli ylitettävä muutama ohut puunranka sekä heti sen jälkeen yksi männynrunko ja hypättyäni tuon männynrungon yli ulvahdin ja pysähdyin. Mamma ehti jo ajatella, että nyt siellä rungon takana oli käärme, jonka päälle hyppäsin. Mutta ei, ilmeisesti kuivettunut, sitkeä oksa tuikkasi vain johonkin ja olin siinä sitten hetken sillä mielellä, että voitaisko jo lopettaa tää homma, kun puutkin hyökkää päälle. Lopulta mamman kehotettua, rohkaistua pariin otteeseen, päätin jatkaa jäljestystä. Etenkin kun edes tuomarilta ei herunut lohturapsutuksia... Selvittiin toiselle kulmalle, jonka nuuhkutin ja merkkasin lonkat irti-menttaliteetilla. Opas oli varoittanut, että heti kolmannen osuuden alussa on maa-ampiaisen pesä, joka on merkitty useammallakin krepillä ja se alue on ohitettu verettäessä vasemmalta puolen. Mammaa siis hieman jännitti, kun vattupuskan jälkeen edessä alkoi näkyä punaisia kreppejä. Hyvin kuitenkin kiersin jälkeä seuraten vaaralliset ampiaiset ja matka jatkui kaadolle saakka. Tutkailin sorkkaa siihen asti, kunnes tuomari kehotti mammaa kehumaan koiraa. Ja kyllähän se kehuikin! Mamma tiesi sen verran, että hyvin meni, jopa mainiosti, mutta varmuutta ei ollut siitä, miten tuomari on menoni tulkinnut.<br />
<br />
Loppupäivä sitten vietettiin jännittäen lopullisia tuloksia ja kun ne vihdoin julkistettiin, oli yllätys suurenmoinen! AVO-luokan 1-tulos ja aivan mahtavalla pistemäärällä 47 (max pisteet 50)!! Niinpä mamma sai käydä pokkaamassa meille koirakerhon parhaan AVO-luokan koirakon kiertopalkinnon ja sitten vielä kirsikkana kakun päälle meidän koirakerho voitti ystävyysottelun pisteillä 137 - 86. Siitä hyvästä saimme säilytettäväksi myös ystävyysottelun kiertopalkinnon. Kyllä meidän kerhon koirakot teki kaikkineen hyvää työtä ja lisäksi kärkikolmikosta yhdestä tuli jälkivalio ja toinen siirtyi VOI-luokkaan!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4g7vSEISYj_OhR2RcSQa4j7lrU3-awsSIO5ZV7P1LjKEJ9PTgM8I2y4VKirNbPHDS4XRC63-LyUp-EonFkMgQ-gsl1SWlLW2wd9VSXa4vow9KeM4OK0d0RFneR6fIQoAMmugSfXY-bm8/s1600/IMG_0984.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4g7vSEISYj_OhR2RcSQa4j7lrU3-awsSIO5ZV7P1LjKEJ9PTgM8I2y4VKirNbPHDS4XRC63-LyUp-EonFkMgQ-gsl1SWlLW2wd9VSXa4vow9KeM4OK0d0RFneR6fIQoAMmugSfXY-bm8/s400/IMG_0984.JPG" width="400" /></a></div>
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-89622934480866662312016-07-25T18:58:00.000+03:002016-07-25T18:58:15.016+03:00Jos metsään haluat mennä nyt...Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt!<br />
Noiden laulunsanojen mukaisesti sain mamman vähän yllätettyä meikäpojan taidoista eilen elämäni kolmannessa metsästyskoirien jäljestämiskokeessa (mejä) - tuloksena AVO2 pisteillä 38/50. Virallinen koeselostukseni on luettavissa blogin uudelta välilehdeltä.<br />
<br />
Iloisen karvainen porukkamme starttasi kohti Oriveden koepaikkaa ajoissa jo perjantai-illaksi. Lauantain mamma vietti jälkiparinsa kanssa metsässä vetäen kaksi AVO-luokan jälkeä; lähtivät joskus aamupäivällä yhdentoista aikaan ja palasivat majalle lähempänä puolta kahdeksaa illalla... Päivä oli kostean kuuma, mutta onneksi sentään pilvinen. Me koirapojat odoteltiin majalla ja onneksi siellä oli muitakin paikalla huolehtimassa meitä välillä edes ulos pissalle. Mamman tullessa takaisin odottelimme iloisina pienessä ulkotarhassa. Mamma oli jostain syystä aika poikki, mutta jaksoi se sentään saunoa ja iltanuotiollakin istua makkaranpaistossa myöhään.<br />
<br />
Sunnuntai jatkui samantyyppisessä kelissä, lämpimän kosteaa ilmaa, puolipilvistä. Tällä kertaa aamu alkoi varhain ja siinä vaiheessa kun mamma viritti meikäpojalle uudet valjaat, aloin jo epäillä että päivästä taitaa tulla erikiva. Sen jälkeen esiin kaivettiin oranssi jälkiliina ja olin jo ihan liekeissä "Joko mennään, joko mennään, joko jokojokojokojokojoko, mennäääääään!!", aloitin aariani. Innostuksesta pullistuneena meikäpoika kuljetettiin muiden koohottimien kanssa "ampumista varten saunan taakse" niinkuin ylituomari oli ilmoittanut. Laukauksensieto-osuuden läpäisin jälleen; en siitä kovasti pidä, mutta koska tiedän mitä se tarkoittaa, niin siedän sen epämukavuuden kun korvissa soi paukahdus. Mamma yritti taas tarjota namia hyvästä laukauksensietokäytöksestä, mutta sen verran olin lukossa, että en halunnut sitä syödä. Sen sijaan meikäläisellä oli jo kiire autoon, että päästään sinne metsään! Ja niin me pian lähdettiinkin, Daronin jäädessä majalle lepäilemään omaan häkkiin.<br />
Meikäpojan jälki oli aamun toisena, joten odoteltiin tovi mamman kanssa siellä keskellä ei-mitään, metsäautotien laidalla. Meikäpojalla oli niskassa jääkylmällä kaivovedellä kasteltu pyyhemantteli ja oloni oli mukava helteestä huolimatta, tarkkailin takapenkiltä ilmassa pyöriviä pörriäisiä ja kuulostelin metsän ääniä ympärillämme.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibbnKDsbsylqLy-Amj2GEy2dEzNQWF-gGUQzYzteINmF_WqMHHQT319rkGbQ4ojG9fcQgLFHxL-cD9ePKad_9SEgaIQmElxgK7V8FAGTfDGsMa5MedhmYRK7YmJcSwQ2C88sEiC5fpVTg/s1600/20160724_094433.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibbnKDsbsylqLy-Amj2GEy2dEzNQWF-gGUQzYzteINmF_WqMHHQT319rkGbQ4ojG9fcQgLFHxL-cD9ePKad_9SEgaIQmElxgK7V8FAGTfDGsMa5MedhmYRK7YmJcSwQ2C88sEiC5fpVTg/s320/20160724_094433.jpg" width="192" /></a></div>
<br />
Mamma käytti aikaa mm. suihkauttelemalla itseensä eau de Offia, joka ei kyllä hyttysiin tehnyt suurtakaan vaikutusta. Sitten saapuikin ensin opas ja lähti viemään sorkkaa kaadolle, jonka jälkeen hetken kuluttua tuomari toimitettiin myös lähtöpaikalle. Hoidimme protokollat kuntoon ja vihdoin mantteli otettiin pois ja sain luvan tulla ulos autosta. En malttanut pysyä hiljaa, vaan volisin hieman koko ajan ja tietysti höselsin liinassa kuin sekoamisen partaalla. Kaikesta siitä jännityksestä johtuen jouduin myös asioimaan pusikossa... Onneksi vatsani ei sentään ollut löysällä, niin säästyin siltä noloudelta, että olisi pershöyhenet olleet ruskeina.<br />
<br />
Vihdoin klo 10:57 pääsin sitten metsään ja nuuskin mamman avustuksella alkumakauksen verijälkiä, jonka jälkeen aloitimme 10m alkumatkalla minun yrittäessä päästä kovaa jo eteenpäin ja mamman yrittäessä rauhoittaa menoa pitämällä tiukasti kiinni valjaistani. Kun 10m oltiin kuljettu yhdessä näin, sain löysää liinaa ja 6 metrin päässä mammasta eli ohjaajastani aloitin vimmaisen jäljellä etenemisen. Mamma nojaili jäljen ensimmäisen osuuden melko lailla takakenoon, jotta sai meikäpojan pidettyä kävelyvauhdissa. Mamman perässä tulla tepsuttivat tuomari ja opas. Ensimmäiselle kulmalle pysähdyin nuuhkimaan veristä makausjälkeä ja lähdin hyvin pian jatkamaan jäljen toiselle osuudelle. Toinen osuus meni vielä rivakasti, mutta ei enää aivan päättömästi kaahaten ja löysin kulmalla olevan makauksen, jota tutkin nopeasti. Kulmalta en löytänytkään jatkoa ja vilkaisin mammaa kysyvästi. Mamman "Jälki!" kehotuksesta jatkoin etsimistä kierrellen ja kaarrellen. Mutta ei, jatkoa ei vaan tullut eteen (tuoreehkoja hirvensorkanjälkiä kyllä) ja niin tuomari tuomitsi meikäläiselle hukan ja otimme uuden puhtaan startin kulmalta jäljelle. Nyt vauhtini oli jo rauhallisempaa ja mamma näki, että kuumuus tekee tehtävänsä, koska läähätin aivan mahdottomasti. Kolmas osuus oli ehkä huolellisinta koko jäljen matkalta, vaikka yksi jännitysmomentti saatiin sinnekin aikaan. Yhtäkkiä mamma nimittäin kuuli ja näki miten jälkiliinani kliksahti irti valjaistani - olin toisin sanoen vapaa. Mamma on kertonut, että aika monta ajatusta ehti singahdella hänellä mielessä siinä ajassa kun hän hyvin rauhallisen tiukasti antoi meikäpojalle komennon "Tristan, seis." Mamman hämmästykseksi pysähdyin sijoilleni. Hyvin rauhallisesti mamma kulki luokseni, kiinnitti liinan takaisin ja minun vilkaistessani antoi luvan jatkaa jälkeä. Sitä lupaa meikäpoika vain odottikin ja jatkoin matkaani tasaisen varmasti, vaikka mamma ehti jo miettiä että nyt meni loppujälki sitten pilalle liinan irtoamisen vuoksi. Vaan ei. Meikäpoika nuuhkutti itsensä upeasti kaatona toimineelle hirvensorkalle ja kun olin sitä hetken tutkinut, antoi tuomari vilkaisustani mammalle luvan kiittää koiraa jälkityöstä. Siinä vaiheessa noin puolen tunnin jälkityön tehneenä meikäpoika oli jo niin väsynyt ja kuumissani, että lähdin vain marssimaan kohti metsänreunaa ja odottavaa autoa enkä halunnut edes kiitosnameja ottaa. Autolla mamma kääräisi meikäläisen siihen ihanaan viileään pyyhemantteliin ja tarjosi herkkujuotavaksi Fitdogin palautusjuomaa. Kyllä siinä maistui juotava kaikille metsässä olleille kiitettävästi, tuomarilla kun oli vielä edessään neljä jälkeä... Mamma oli oppaana seuraavalla jäljellä, johon lähti iki-ihanainen Iiris ja meikäpoika odotteli sen aikaa autossa lepäillen.<br />
<br />
Koska jäljestäjiä oli kokeessa kaikkineen jopa 18, sunnuntai venyi iltaan ennenkuin tulokset oli julkistettu. Onneksi majalla oli tarjolla ruokaa ja juomaa sekä mukavaa seuraakin odotteluun. Kotimatkalle pääsimme joskus iltakahdeksan aikoihin, joten siinähän se viikonloppu sitten olikin taputeltuna.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnxx81Fz1ACE13Vm5XHxeY-G3Z5PB-e05TtqH2DhRKD277lo5IVIi9UalXiP_Qyp0vuRCIXQ5G0f7Vh9Cvu5ff4LN5LV8CVLfRkflxKCMY-RGMFkWovtDd6swapGHIXxsMPHkJtFDwAWE/s1600/20160722_194315.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnxx81Fz1ACE13Vm5XHxeY-G3Z5PB-e05TtqH2DhRKD277lo5IVIi9UalXiP_Qyp0vuRCIXQ5G0f7Vh9Cvu5ff4LN5LV8CVLfRkflxKCMY-RGMFkWovtDd6swapGHIXxsMPHkJtFDwAWE/s320/20160722_194315.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-89712201310212945202016-07-17T16:49:00.001+03:002016-07-17T16:49:23.167+03:00NäytelmäviikonloppuTämä viikonloppu olikin sitten yhtä näytelmää, Daron korkkasi nimittäin junioriluokan ensin Oriveden kaikkien rotujen näyttelyssä lauantaina ja tänään sunnuntaina Mäntsälän kaikkien rotujen näyttelyssä. Meikäpoika pääsi kannustajan rooliin, näytelmäturistiksi ja mamma sanoi että ei minusta muuhun olisikaan ollut... Tarkoitti varmaan sitä, kun lauleskelin kaikille ihanille tyttökoirien tuoksuille - melko kuuluvastikin- ja kieltämättä hihnakäyttäytyminen näyttelypaikalla ja sen tuntumassa olivat täysin kadoksissa. Siinä hötäkässä tais mammalle tulla pari aika syvältä katkennutta kynttä ja muutama hihnojen puristuksessa liiskaantunut sorminivel... Vaikka en toki syytä ota yksin niskoilleni, Daron teki myös joitakin hullunloikkia hihnassa.<br />
<br />
No mutta keskitytäänpä nyt kuitenkin näytelmien tuloksiin enemmän... Ja ne tulokset puhuvat puolestaan; Daron sai molemmista päivistä vara-sertit, junnuluokan voitot ja lisäksi sijoitukset 2. ja 3. paras uros-kehistä! Arvostelut löytyvät Daronin näyttelyt-välilehdeltä. Molemmissa näyttelyissä alustana toimi erittäin haastava nurmikenttä, johon kuono takertui liikkeessä kuin liimaan. Orivedellä arvostelu suoritettiin pöydällä, Mäntsälässä maan tasalla. Orivedellä arvostelu oli lisäksi varsin perusteellinen ja kirjallinen arvostelukin pitkä, koska mukana oli harjoitusarvostelija jolle tuomari selitti tarkasti huomioitavia kohtia. Pöydällä Daronia hieman ensin jännitti, kun tuomarinteltta lepatti tuulessa ja kehäsihteeri lepatti papereineen takana seisten, mutta ei vaatinut kauaakaan, että pikkukaveri rentoutui kuitenkin. Tuomari ei edes ehtinyt huomata koko jännitystilannetta, kun oli juuri selittämässä jotain tuomarinsihteerille ja sen vuoksi selin pöytään. Daron kestää pöydällä tutkimisen mainiosti, hieman korvia kääntelytti kun harjoitusarvostelijakin oli tilanteessa mukana, mutta mitään pakittelua tms. ei tullut. Tuomari piti päästä pitkään kiinni, kun selitti harjoitusarvostelijalle kasvojen tärkeimpiä huomioita, mutta Daron sen kun tillitteli tuomaria ja lepuutti leukaansa hänen käsissään.<br />
Sen sijaan maan tasalla tapahtunut arvostelu tänään Mäntsälässä olikin jännempää. Daron nojaili mammaan, kun tuomari kokeili kylkiä ja takaosaa ja selvästi ilmeillään osoitti, että nyt ollaan vähän epämukavuusalueella. Tuomari oli kyykyssä Daronin toisella puolen, joten varmaankin pikkukaveri paineistui kun joutui olemaan "kahden tulen välissä". Antoi kuitenkin tutkia eikä jäänyt miettimään tilannetta sen enempää, joten ihan ok se meni kuitenkin. Tutkimisen lopuksi tuomari vielä naureskeli Daronin "pers´tupeelle", sanoen "vilken päls du har här!" Liike kehässä oli höntsäilyä ja nuuskuttelua, joten siinä ei mammasta ollut mitään hyvää ja varmaan sen vuoksi arvostelussakaan ei juuri liikkeestä puhuta.<br />
Joka tapauksessa siis erittäin hyvä debyytti näyttelyuralle tuolta karvapäältä, seuraava näytelmä onkin sitten syyskuun alussa Riihimäen kv-näyttelyssä.<br />
<br />
Tässä onkin ollut koiramaista menoa viikonloppuisin, sillä heinäkuun ekana sunnuntaina meikäpoika kävi Kooikkerikupletti-nimisessä joukkueessa juoksemassa Agirodun joukkueradan ja tulevana viikonloppuna meikäpoikaa odottaa sitten nuuskutteluhommat kooikkereiden mejäkokeessa Orivedellä. Kuun vaihteessa viikonloppuna mamma meinaa viedä meikäpoikaa taas aksakisoihin, niin että ei tässä kyllä sammaloitumaan pääse! Oli siis ihan hyvä, että sain vain olla turistina näytelmäviikonloppuna. Kaiken kukkuraksi me oltiin yökylässäkin, kun kaverimme Junnu tartti hoitajaa. Käytiin lauantaina näyttelyn jälkeen pitkä lenkki Aulangon metsissä ja me koohottimet syötiin mustikoita minkä ehdittiin. Junnu ei ollut yhtään mustikoiden perään, mikä oli ihan hyväkin, niin jäi meille Daronin kanssa enempi... <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih_IuAyJXwnPFkmZwxsrLLwxCmJ7RaXk3I2ZjfyEG4C3DKCikW7csqBz9D9kZRqU8HZTdp8SKQbI2knkmK08JV8Rch8zkVneKfMMNp7duL8KUjmo7zpcpilYMiGW-5LD512S147Lw-_SU/s1600/20160716_165612.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih_IuAyJXwnPFkmZwxsrLLwxCmJ7RaXk3I2ZjfyEG4C3DKCikW7csqBz9D9kZRqU8HZTdp8SKQbI2knkmK08JV8Rch8zkVneKfMMNp7duL8KUjmo7zpcpilYMiGW-5LD512S147Lw-_SU/s320/20160716_165612.jpg" width="320" /></a></div>
Yö meni vähän levottomasti haahuillen Junnun kotona ja Junnua lisäksi vallan kamalasti pieretti, niin että mamma joutui jo tuuletusikkunaakin avaamaan. Jossain vaiheessa yötä Daronille sattui pieni laskelmointivirhe ja se hyppäs mun päälle sohvalle (mamman kainaloon, joo) ja siitä tuli sit vähän sanomista. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut tilanteessa, paitsi hieman ylpeys, mutta siitäkin päästiin nukkumalla asian päälle. Ja uni meille nyt maittaakin, sillä Mäntsälästä kotiin tultuamme ollaan Daronin kanssa vedetty sikeitä niin että ydinpommikaan ei meitä herättäisi. Mutta ruokakipon kolina, se se vasta on herätysten herätys.... Nyt kuuluukin kutsu "Syömään!" Soon moro ny!Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-18605033760493210082016-07-03T12:58:00.003+03:002016-07-03T12:58:44.085+03:00Keskikesä ohitettu<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-insK1W_-q7w/V3FWuTVlxCI/AAAAAAAANnY/YOuz-tV4NYAWjtSVTLv9E7E46GALx07OQCKgB/s1600/IMG_0871.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-insK1W_-q7w/V3FWuTVlxCI/AAAAAAAANnY/YOuz-tV4NYAWjtSVTLv9E7E46GALx07OQCKgB/s320/IMG_0871.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasemmalta: Nella, Daron, Iiris ja Tristan</td></tr>
</tbody></table>
Juhannus juhlittiin viikko sitten ja meillä pojilla olikin hyvin asiat, kun molemmille oli oma juhannusheilakin... Daron sai kiusata Nellaa, meikäpoika vaivihkaa vikitteli Iiristä. Iiris jopa lämpesi mun vikittelyille hieman ja pari kertaa meidät yllätettiin vierekkäin jostain... <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-EUrCuca5w_c/V3FXZfiCqVI/AAAAAAAANrw/63iJK4eoGWgmsJ2BWTJAFZY6E4Uk5LnlQCKgB/s1600/IMG_0913.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-EUrCuca5w_c/V3FXZfiCqVI/AAAAAAAANrw/63iJK4eoGWgmsJ2BWTJAFZY6E4Uk5LnlQCKgB/s320/IMG_0913.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iiriksellä yllätetty ilme, meikäpoika yrittää näytellä coolia...</td></tr>
</tbody></table>
Saatiin siis kutsu mökkijuhannukseen ja meillä oli tavattoman lystiä kaikilla. Me koiruudet saatiin juosta isolla aidatulla pihalla vapaana kuin hullut oravat, uitiin ihan mielettömän paljon (tai no, tytöt ei uinut, mutta mä ja Daron hoidettiin se osuus tyttöjenkin puolesta), oltiin ekaa kertaa soutuveneessä, ajettiin verijälkeä, haisteltiin lenkillä tuoreita peuran ja hirven jälkiä, haukuttiin porukalla satunnaiset ohikulkijat, syötiin heinää, seurattiin mukana ihmisten mölkynpeluuta ja vähän auteltiin kapuloiden kanssa, nukuttiin, syötiin, hätisteltiin hyttysiä ja nautittiin. Lähdettiin heti torstaina mamman työpäivän jälkeen ja palattiin kotiin sunnuntaina iltapäivä-neljän haminoissa - ja sen jälkeen me koirapojat nukuttiin kuin kuolleet useampi tunti! Tässä muutamia kuvia kertomaan päivien riemuista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-D9rvmdyjpDo/V3FZqYmDIKI/AAAAAAAANsY/ByAG9kkk56EQ0iTdynYk05v1bDppeFV9gCKgB/s1600/20160624_110810.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://1.bp.blogspot.com/-D9rvmdyjpDo/V3FZqYmDIKI/AAAAAAAANsY/ByAG9kkk56EQ0iTdynYk05v1bDppeFV9gCKgB/s320/20160624_110810.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Veripulloja, jälkitarvikkeita... nuuh-nuuh-nuuh!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-ivxRAquwt1Q/V3FWjd_OxRI/AAAAAAAANnY/ZZljNnozyIIlB80JJilnjbDQo_lBIEnPQCKgB/s1600/IMG_0864.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-ivxRAquwt1Q/V3FWjd_OxRI/AAAAAAAANnY/ZZljNnozyIIlB80JJilnjbDQo_lBIEnPQCKgB/s320/IMG_0864.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sipulimaan vartija, Daron</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ojup7_PFZ-E/V3FXHIPwzeI/AAAAAAAANrw/_0Wk1GR3NIE3yiNdqS2Gcc5zbsZZaoJ2ACKgB/s1600/IMG_0895.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-ojup7_PFZ-E/V3FXHIPwzeI/AAAAAAAANrw/_0Wk1GR3NIE3yiNdqS2Gcc5zbsZZaoJ2ACKgB/s320/IMG_0895.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mä putoan uniin kauneimpiin....</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-6OnTZheTrww/V3FXJUop6UI/AAAAAAAANrw/Q6qH21JOHJAZ5WYfzVcrv6PS1SZ_U7WfgCKgB/s1600/IMG_0899.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-6OnTZheTrww/V3FXJUop6UI/AAAAAAAANrw/Q6qH21JOHJAZ5WYfzVcrv6PS1SZ_U7WfgCKgB/s320/IMG_0899.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tristan sammui pöydän alle...</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-sEzZdAAzFY0/V3FZqZX3HTI/AAAAAAAANsU/C9AoivWdbOkUJQMqrtEk4_hIKarCugQpgCKgB/s1600/20160625_162610.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://3.bp.blogspot.com/-sEzZdAAzFY0/V3FZqZX3HTI/AAAAAAAANsU/C9AoivWdbOkUJQMqrtEk4_hIKarCugQpgCKgB/s320/20160625_162610.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lehmälauma syömässä heinää</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-0f3TKKkpeTY/V3FWQKFXtlI/AAAAAAAANsY/g9tZYV-DjBob4dFlEAcyxE95YEYyiu2dACKgB/s1600/IMG_0851.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-0f3TKKkpeTY/V3FWQKFXtlI/AAAAAAAANsY/g9tZYV-DjBob4dFlEAcyxE95YEYyiu2dACKgB/s320/IMG_0851.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Keinussa on kiva istua ja jutella kuulumisia</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qg2dN44Ch8A/V3FXQV7LI7I/AAAAAAAANrw/7-eOZnwnvn4Kbles_MsPXJx1UoX--_fJwCKgB/s1600/IMG_0907.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-qg2dN44Ch8A/V3FXQV7LI7I/AAAAAAAANrw/7-eOZnwnvn4Kbles_MsPXJx1UoX--_fJwCKgB/s320/IMG_0907.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Daronkin tykkäs istua keinussa</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-yS_IxneDSvc/V3FXWgVs0HI/AAAAAAAANrw/QnvI3hjnuVgMKHgxkWr7LRVsXKwpHXc2gCKgB/s1600/IMG_0911.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-yS_IxneDSvc/V3FXWgVs0HI/AAAAAAAANrw/QnvI3hjnuVgMKHgxkWr7LRVsXKwpHXc2gCKgB/s320/IMG_0911.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voitasko mennä taas uimaan?</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-QnODIwsLy9U/V3FXnLWD_pI/AAAAAAAANr4/ImkCFJSNU4ckp8et6yu9dCeVh0j7YBWUwCKgB/s1600/IMG_0936.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-QnODIwsLy9U/V3FXnLWD_pI/AAAAAAAANr4/ImkCFJSNU4ckp8et6yu9dCeVh0j7YBWUwCKgB/s320/IMG_0936.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mamman kanssa laiturilla katsomassa auringonlaskua</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt se on sitten keskikesä ohitettu ja varsinainen kesälomakausi polkaistu käyntiin. Mamman lomaan on vielä 7 viikkoa, joten me sit syksymmällä vasta. Ei vielä tiedetä tarkemmin mitä kaikkea puuhastellaan, mutta luultavasti pientä Suomen autoturneeta, niin että molempien kasvattajat käytäisiin tervehtimässä. Sen lisäksi Daronia kutsuu muutama näyttely ja meikäläistä ehkä joku mejäkoe tai aksakisat. Katsellaan kun tässä jaksellaan. Siihen asti nautiskellaan kesäpäivistä muutoin, uidaan, lenkkeillään ja ollaan kuin ei oltaiskaan.<br />
<br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-3648243650176664872016-06-12T21:37:00.002+03:002016-06-12T21:37:45.868+03:00ErikoisnäytelmissäNyt se on sitten polkaistu Daronin näyttelyura käyntiin, kun eilen oltiin kooikkereiden erikoisnäyttelyssä Asikkalassa. Meidän molempien arvostelut löytyvät blogin erillisiltä sivuilta.<br />
<br />
Daron pääsi vielä pentuluokkaan, kun täyttää vasta reilun viikon päästä 9kk, meikäpoika fiilisteli puolestaan siellä valioluokassa. Mutta Daron-jätkä se näytti sitten närhenmunat ja mennä pokkas ensin urospennuista 1.sijan kunniapalkinnolla ja sen jälkeen vielä RotunsaParas Pentu-palkinnon, niin että mammakin yllättyi kerrassaan. Pikkukaverin nenä kun oli ollut aika liimaantunut nurmikkoon ja vain seisottaminen maassa ja pöydällä oli ollut kunnollista, kuulemma. Mutta niinpä vain tuomarin silmiin oli osunut hyvät puolet, mikä tietysti on sitten kiva juttu. Palkinnoksi kakara sai Nutrolin-öljyä ja kivan keraamisen Koiruuksia-pajan valmistaman kupin. Olihan se aika polleana kun se palas koppaan... Mamma tykkäs kovasti, että pöydällä oltiin oltu hienosti ja jaksettu seistä pönöttää sekä tietysti kestetty se tuomarin sekä harjoittelevankin tuomarin käpälöinti. Reipas poju, eipä voi muuta sanoa!<br />
<br />
Meikäpoika päätti sitten mamman iloksi olla kehässä oikein komea ja hyväkäytöksinen, vaikkakaan tällä kertaa se ei riittänyt sijoittumiseen. Erinomainen olin kuitenkin kovassa joukossa, joten olemme oikein tyytyväisiä. Mamma oli meikäpojastakin silminnähden ylpeä. Tuomarin tullessa pöydän luo arvostelemaan meikäläistä, niin rouva virkkasi mammalle pilke silmäkulmassaan "I think you two love each other, don´t you?" Voihan sen niinkin tietysti sanoa. Oli kiva olla mamman keskipisteenä ja esiintyä edukseen. Hieman ihanaisten naisten tuoksut pisti laulelemaan pienesti kehässäkin, mutta pidin kuitenkin suuremmat mölyt mahassani.<br />
<br />
Näyttelyn parasta antia olivat myös oman Tara-siskoni tapaaminen piiiiiiiiitkästä aikaa ja me hellästi toisiamme kuonoteltiinkin sen kunniaksi. Tara pääsi komentamaan Daronia myös (samalla äänensävyllä kuin mä!), kun kakara meinas ruveta aivan nenille hyppimään riemuissaan. Taran näyttelymenestys oli upea, sisko sai varasertinkin!<br />
Sitten olivat ihana Iitani ja meidän yhteiset tyttäremme Rosi ja Neve.... Voi että sitä elämän autuutta, kun ympärilläni oli kolme ihanaa tyttöstä! Rosi ja Iita vähän meikäpojalle kiroilivat, mutta enhän minä nyt niin pienestä lannistu. A man must do what a man must do... Sekä Rosista että Nevestä on kasvanut kauniita tyttöjä, ensi viikolla Roosnell F-lapseni täyttävät vuoden! Rosillahan on jo kolmesta näyttelystä kolme sertiäkin, niin että en mä turhaan kehu. Nevelle erikoisnäyttely oli ensimmäinen ikinä ja hienosti tyttö suoriutui. Daronista oli ihanaa tavata Neve pitkästä aikaa ja ajateltiinkin, että jos treffattaisiin tässä kesän aikana vielä.<br />
<br />
Näyttelyseuraa meille pitivät tutut Nella ja Iiris emäntineen - virittiväthän nuo emännät pienen piknikin sitten siihen meidän koirien kiusaksikin. Onneksi me saatiin sentään erikoisnamina lihapullia! Ja tottakai oli ihanaa tavata tuttuja, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, myös niitä ihmisiä. Aika väsyneitähän me pojat sitten oltiin kun aamulla puoli kahdeksalta oli kotoa lähdetty ja sinne palattiin iltakuuden jälkeen... Kivaa silti oli ja nyt mamma jo ruksii kalenteriaan tulevien näyttelyiden, agikisojen ja mejäkokeiden osalta.......... eipä tuu tylsiä kesäviikkoja varmaan!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhWQuZyJ19f9jptQR7pWonRnYdy-UrRDQcvnKsLgMJZZ5EbYFnD1CMlU0fECb7Fze6g1PArQkptbSKwh2XE0UgAB98A6xIy2liHGlybbC458_wkZcR2FsuZSylgeMYiJ4N9e23t59FcX0/s1600/20160604_173647.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhWQuZyJ19f9jptQR7pWonRnYdy-UrRDQcvnKsLgMJZZ5EbYFnD1CMlU0fECb7Fze6g1PArQkptbSKwh2XE0UgAB98A6xIy2liHGlybbC458_wkZcR2FsuZSylgeMYiJ4N9e23t59FcX0/s320/20160604_173647.jpg" width="192" /></a></div>
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-76504449127836762482016-05-15T19:52:00.000+03:002016-05-15T19:52:10.466+03:00Daronin viikonloppuDaronilla on ollut ihan huikea viikonloppu!<br />
Eilen tuo maanvaiva lähti mamman kanssa newfoundlandinkoirien järjestämään mätsäriin tuohon ihan lähelle ja kun ne palasivat, niin palkintoa oli oikein kaksin käsin kannettavaksi! Daron oli ollut superhuippuhieno pikku pentuluokassa, voittanut punaisissa ja sijoittunut best in show´ssa kolmanneksi! Nyt alkaa kuulostaa hyvältä, tuumi meikäpoikakin, kun pikkukaveri toi kaksin kappalein leluja ja hauskat kokoontaitettavat lyhyet putkitunnelit sekä 20 pussia märkäruokaa. Lisäksi palkinnoista löytyi vielä hieno Finlaysonin-pyyhe tassu-/koirakuvioinnilla, brodeerattu kännykkäpussukka, kolme lahjakorttia RC:n kuivamuonaan (1-3kg pussi/kortti), pieni ruokaämpäri sekä tietysti pokaali ja ruusukkeet. Lisäksi Daron kertoi samassa mätsärissä olleen myös ihanainen Myy-mitteli, jonka kanssa olivat reuhanneet ennen kehiä. Myy oli itse asiassa ollut Daronin kilpakumppaninakin kehässä, mutta hienosti molemmat olivat keskittyneet pelkästään esiintymiseensä. Tuomari oli ollut mies, Daron sanoi että kamalan mukava mies oli ja tutkiminen oli suoritettu maassa. Daron ei ollut väistellyt lainkaan, joten hienoa edistystä pikkukaverilta! Ehkä se vihdoin alkaa uskoa, kun olen sille tolkuttanut, että ei niitä näyttelyitä kannata jännittää, kun kukaan ei ole vielä tuomarin toimesta joutunut saunan taakse... Omistajien toimesta ehkä turpakäräjiä on käyty, mutta sitä en tuolle riiviölle kerro, koska meidän mamma ei koskaan näyttelyiden jälkeen ole vihainen. Pahanteko kotona on sit asia erikseen...mutta me pojat yritetään olla aina tosi kilttejä. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9F8K1dlSRvTFyCvblsw7R-DrXHB1Ulqi2syDOUC34i4-z5DbZSNOis79UHhIAq_9Gx6gYi3hmlpTVEDkIEpMZpjhE3CihEYQLNmhjJeaYdOVuoV-N1FhGfbuw7GJEgpyLTW57Ib20cWg/s1600/20160514_134651.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9F8K1dlSRvTFyCvblsw7R-DrXHB1Ulqi2syDOUC34i4-z5DbZSNOis79UHhIAq_9Gx6gYi3hmlpTVEDkIEpMZpjhE3CihEYQLNmhjJeaYdOVuoV-N1FhGfbuw7GJEgpyLTW57Ib20cWg/s400/20160514_134651.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Tänään Daron kävi sitten Lions Clubin mätsärissä ja sijoittui siellä pentuluokassa sinisten kolmanneksi. Tällä erää palkintona pokaali ja oikein hyvä mieli. Tuomarina oli jälleen mies ja erittäin huolellinen mies oli ollutkin. Tutkiminen oli suoritettu aika pienellä pöydällä, mutta Daron ei ollut hötkyillyt yhtään. Olipa kakara jopa yrittänyt hypätä takaisin pöydälle, kun mamma oli sen maahan laskenut! Hieman hassu otus tuo meidän D. Sinisten loppukisassa tuomari oli seisottanut tooooooosi pitkään ja lopussa Daron oli jo vähän kyllästynytkin pönöttämiseen, mutta niin vain tuo eläin sijoittui hienosti. Ja pääsihän Daron painimaan Sasu-kooikkerin kanssa ennen ja jälkeen kehäkettuilun, niin että tuli noita koirasuhteitakin hoidettua. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhWFz9kxk7CQmPWIVPPvqLbJdSoFQvWTm5M2_FiaK3JZzyPQIUvoavrYs601F_uoB27WiJQg8Axh4udXOIazST2vpk9KJNDcpZup1wu4Lqz0wh6FVnsz-N3xJ3qiUDZVHc4L_y2TVa3Ag/s1600/20160515_160202.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhWFz9kxk7CQmPWIVPPvqLbJdSoFQvWTm5M2_FiaK3JZzyPQIUvoavrYs601F_uoB27WiJQg8Axh4udXOIazST2vpk9KJNDcpZup1wu4Lqz0wh6FVnsz-N3xJ3qiUDZVHc4L_y2TVa3Ag/s320/20160515_160202.jpg" width="192" /></a></div>
Mätsärin jälkeen mamma vei meidät pojat pitkälle lenkille raikkaaseen ja rakkaaseen harjumetsäämme. Alkumatkasta saimme sadettakin niskaan, mutta onneksi se laantui ennen puoltamatkaa ja viimeiset kilometrit tultiin jo puolipilvisessä säässä kotia kohti. Daronilla oli virtaa heti, kun se sai silmiinsä Ahvenistojärven. Kaveri on nyt täysin koukussa veteen, kiskoo aivan hulluna kohti ja polskuttelemaan olis päästävä. Mamma sit veikin meidät yhteen niemennokkaan ja päästi meidät molemmat irti ekaa kertaa järvenrannassa. Jotain mamma oli perjantailta näet oppinut, kun yritettiin vetää se perässämme uimaan ja läheltä piti ettei se mulahtanut pää edellä rantaveteen... No, tällä kertaa meikäpoika jäi vain rantaveteen vikisemään, ei tehnyt mieli uida. Daron se roiskutteli suoraan järveen, nousi pientä kiveä vasten ja hopsansaa, yhtäkkiä se lähti uimaan! Pikkukaveri todellakin osaa uida ja hyvin vielä. Paremmin kuin minä tuon ikäisenä, jolloin yritin vain huitoa eturäpylöilläni ilmaa ja meno oli erittäin roiskivaa. Daron uiskenteli muutamat vedot, hinkusi selvästi jo pidemmällekin, mutta mamma ja meikä houkuteltiin se takas rantaan. Ja siitähän se riemu sit repes. Pikkukaveri sai uimahepulin ja mennä viipotti kuin lopullisesti seonnut pitkin rantaa ja ei todellakaan kuunnellut mitään. Mamma huusi ja meikä huusi kunnes yhtäkkiä tajusin että mikäs mua tässä pidättää, mutta mammapa olikin tilanteen tasalla ja sain tiukan käskyn istua paikallani. Siihenhän se Daronkin sitten vouhotti ja mamma sai kuin saikin siitä tukevan niska-pers-otteen, joka pysäytti holtittomaksi menneen kiiturin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä Daron vielä hihnassakin vähän tempoili ennenkuin mamma pisti sen lopullisesti ojennukseen. Meikäpoika on kyllä ollut samanlainen; jotenkin se viileä vesi saa intoutumaan hillittömäksi ja unohtamaan täysin opitut käskyt. Mamma siinä ääneen meille virkkoi jotain hulluista lentävistä hollantilaisista, jotka karkaa kuin kesälaitumelle päässeet vasikat... No, loppulenkki meni sit jo rauhallisemmin ja nautiskeltiin vaan sateisen metsän tuoksuista ja linnunlauluista. Kotiin palasi kaksi kreppikorvaista ja väsynyttä koohotinta.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzrxqkpy6UZcYS2nhY5eUmmNSGppY7GC8bg4qOKZVbAddynmUkT_Xw0YuVJs1SZGPZURt30yuxMRVv-ARwkJgsiyGy4XrrlYNycBh3ygcGRPULQh5tN0enePJTGqxVf-R4RSUnpHi5iBU/s1600/20160515_144733.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzrxqkpy6UZcYS2nhY5eUmmNSGppY7GC8bg4qOKZVbAddynmUkT_Xw0YuVJs1SZGPZURt30yuxMRVv-ARwkJgsiyGy4XrrlYNycBh3ygcGRPULQh5tN0enePJTGqxVf-R4RSUnpHi5iBU/s320/20160515_144733.jpg" width="320" /></a></div>
<br /><br />Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7736718608898554781.post-20721719159050175572016-05-07T20:03:00.004+03:002016-05-07T20:03:53.513+03:00Kesä tulossa, oletko valmiina? Toukokuu, oi ihana toukokuu! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcn_zWtTbXFzohxqWcapYoJxZTtXO_PzJr8kMll5xRm-dd7ySqDr5xUbIGTLLCZenQ2BB3Ro3g-JGNSueyqsbG8facIo9ekCpXO53jPUpSht7qBdTLemjCKGSI3yvRzkApL1qTWYtyqJU/s1600/20160427_175444.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcn_zWtTbXFzohxqWcapYoJxZTtXO_PzJr8kMll5xRm-dd7ySqDr5xUbIGTLLCZenQ2BB3Ro3g-JGNSueyqsbG8facIo9ekCpXO53jPUpSht7qBdTLemjCKGSI3yvRzkApL1qTWYtyqJU/s320/20160427_175444.jpg" width="320" /></a></div>
Tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja yritetään nyt taas muistaa edes jotain niistä... No jos lähdetään siitä, että kohta kuukausi takaperin oltiin koirahoitolassa viikko Daronin kanssa. Meillä oli ollut kivaa, vaikka toki mielellään tultiin mamman kanssa takas kotiinkin. Mua kyllä vähän kismitti, kun sinne hoitolaan tuli yks ihana pitkäkarvainen sakemannityttö, jolla oli juoksut, ja me senssejä oltiin sopimassa aidan läpi kun mamma tuli meitä hakemaan... No, aina ei voi saada kaikkea. Daron kotiutui hoitolaan myös hyvin, vaikka pari ekaa ulkoilutuskertaa - tai oikeastaan sitä edeltävä valjaiden pukeminen vähän jännitti. Mutta nopeesti se tottui kun hoitolantäti sitten vielä huolehti siitä korvalääkityksestä ja putsaamisestakin. Oli siis ihan kiva pikku loma pois kotoa vaikka kotikaupungissa edelleen oltiinkin. Ja mammalla oli ollut myös lystiä Wienissä, toi meille tuliaisina herkkujakin!<br />
<br />
Sit me pojat oltiin seuraavana viikonloppuna Marttilassa kooikkereiden mejäleirillä ja meikäpoika kävi myös toista kertaa virallisessa mejäkokeessa. Se oli huisia! Tuloksena oli AVO2 35 pisteellä, joten ei huono ollenkaan (50 pistettä on maksimi) ja mä niin nautin siitä verijäljen nuuskuttelusta. Leirihän alkoi jo perjantai-iltana ja yövyttiin porukalla metsästysmajalla (ekana yönä mökissä tais olla 5 koiraa ja 5 ihmistä, tokana yönä enää 2+2), joten aika paljon tuli vietettyä aikaa kopassa Daronin kanssa. Hyvin se sujui, vain pari kertaa piti vähän ojentaa kakaraa kun se ojenteli sääriään mun puolelle... Perjantaina ihmiset saivat ensin suunnistus-/kompassinkäyttöopastusta, lauantaina oli yleistä mejä-teoriaa ja jälkienteko ja sit sunnuntaina koe.<br />
<br />
Lauantain jälkienteko oli mammalle hieman jännä paikka ja jälkiparinsa kanssa saivat aikaan jäljen joka ei mennyt ihan piirustusten mukaan. Metsään mamma lähti joskus puoliltapäivin ja palasi vasta illansuussa, joten hieman väsynythän se sit oli. Mutta hetken istuttuaan mamma vei kuitenkin Daronin myös nuuskuttelemaan ekaa kertaa verijälkeä; jälki oli noin 600m matkan kahdella kulmalla ja mamma oli kakarasta tosi ylpeä. Daron oli erittäin kiinnostunut, kulki verijälkeä hitaan huolellisesti ja välissä vain muutama kannontörö saivat osakseen haukkuja (hittooko tulivat siihen silmäkulmaan yhtäkkiä, kertoi Daron mulle illalla ennen nukkumaanmenoa...). Kaadolla odotti peuransorkka ja sinne olisi mentykin perille asti, mutta kuusen takaa pilkistänyt avustajan nassu sai Daronin säikähtämään juuri ennen ja "mörkö" piti sitten haukkua hurjasti hiiteen. Ottivat sitten kaadon yhdessä mamman kanssa haltuun ja sorkka oli Daronista kiva juttu myös.<br />
<br />
Sunnuntaina oli sitten meikäpojan näytönpaikka. Saatiin mamman kanssa arvonnassa avoimen luokan toinen jälki ja sit mammalla oli kolmannen jäljen opastus. Just ennenkuin meidän vuoro oli lähteä metsään satoi hieman rakeitakin, joten sää oli keväisen koleahko vaikka aurinkokin kyllä pilkahteli. Alkumakaukselta meikäpoika lähti kuin juna ja mamma tulla rallatteli vaan perässä, kauheasti sille ei ole muistikuvia matkasta jäänyt. Paitsi että jäkäläinen märkä kallio on liukas... No sit meikäpoika löysi ekan kulman ja matka jatkui. Ei vieläkään kunnon filmiä muistissa. Tokan kulman mä oikaisin hiukan ja sit jossain vaiheessa sen jälkeen aloin harhautua hieman. Mamma arvasi että nyt ollaan pois jäljeltä. Meikäpoika vilkas mammaan, yritin kysyä että mihin se verenhaju mun kirsusta katos, mutta mamma ei oikein hokannut, että olis voinut kehottaa heti. Niinpä me sit ajelehdittiin vielä hetki ennenkuin tuomari pyysi mammaa ottamaan mut haltuun. Mutta mammaa kyllä lohdutti kun tuomari sanoi, että ollaan keskellä ruokintapaikkaa suolakivineen kaikkineen, joten harhauduin tuoreelle jäljelle. Saatiin uusi startti ja mamma tunsi taas liinan päässä, että jäljellä ollaan. Tuli jonkinlainen ryteikkö-nuorikuusikko-tiheikkö ja mammalta pipakin putos oksan ansiosta päästä. Mietti kuulemma mielessään, että jääköön metsään sitten ja jatkoi liinan perässä. Tuomaripa oli näppäränä napannut pipan oksasta/ilmasta ja palautti sen kohta mammalle. Meikäpoika vaan jatkoi matkaa, kunnes yhtäkkiä pysähdyin kuusien alle. Äärettömän ihana haju, tuumasin, kuopsautin hieman maanpintaa kynsillä rikki ja heittäydyin kierimään hajuun. Mamma oli ihmeissään ja kauhuissaan samaan aikaan. Tuomari lohdutti sitä sanomalla, että ehkä ketunpissa. Meikäpoika otti nopeat eau de foxit, ravistin mullat pois niskasta ja matka jälkeä pitkin jatkui. Ja niin me tultiin kaadolle ihan yhtäkkiä ja siellä oli se ihana, ihana sorkka! Mamma oli meikäpojasta kyllä todella ylpeä eikä se ruokintapaikan hukkakaan haitannut yhtään. Sain kaadolla vielä palkaksi lihapullia ja sekin oli kivaa! Oman jäljen jälkeen palasin mökille Daronin viereen koppaan koisimaan, kun mamma meni opastamaan Iiriksen omalle jäljelleen. Sieltä palasi myös erittäin tyytyväinen, jäljestä kehut saanut opas ja vielä upeamman suorituksen tehnyt koirakko. Loppupuhuttelun ja palkintojenjaon jälkeen mukava metsäinen viikonloppu oli taputeltu ja palasimme väsyneinä, mutta onnellisina, kotiin. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh04MwP7izPTd1y68c3DX-kOFq_GJMj_A4-GiUhQ6CXL_V90TtLG9Yqh8U6L6a5_FSO0WgLEffvWuY7j3Gn09yFouCLGHccJFRPfgoYcIpkc6at9_BinQV4KwHDsgwD8Nqzx0ldIN1zz4s/s1600/20160425_200126.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh04MwP7izPTd1y68c3DX-kOFq_GJMj_A4-GiUhQ6CXL_V90TtLG9Yqh8U6L6a5_FSO0WgLEffvWuY7j3Gn09yFouCLGHccJFRPfgoYcIpkc6at9_BinQV4KwHDsgwD8Nqzx0ldIN1zz4s/s320/20160425_200126.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLCxctpHGp52v9qyEt-XnBD7WwVx7sgRRsFsI_FuFtWQyHesDWRl4jvUC4oIPIO3VZYsScCyri1LdZJwm0qgk8L8mf5TeKqC67b2MJtxmEULJhSLm_xArTTNzWWC4nLj0u9Y9VyGS_2rg/s1600/1461516297060.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLCxctpHGp52v9qyEt-XnBD7WwVx7sgRRsFsI_FuFtWQyHesDWRl4jvUC4oIPIO3VZYsScCyri1LdZJwm0qgk8L8mf5TeKqC67b2MJtxmEULJhSLm_xArTTNzWWC4nLj0u9Y9VyGS_2rg/s320/1461516297060.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Sitten vilahti viikko ja tuli vappu. Kävimme aattona Junnun ja kummitädin kera lenkkeilemässä Aulangolla kauniissa lämpimässä aurinkokelissä pari tuntia. Syötiin jätskit Joutsenlammella ja käytiin tsekkaamassa Aulangontornilla näköalat (ei tornissa kuitenkaan). Paluumatkalla poikettiin Joutsenlammen toisella rannalla olevassa paviljonki-huvimajassa (alla vanha syksyinen kuva) <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUUsRnAMiXr2v-8Q-4c9NZxgFTtlBLo9Hy1xsqrP1lU8o4taKAC5VB305FFJarenoI9MKY1o-8fRPT55K9CVskgOrqyLtngv7Wl075WSEL2vjkw6VFL9gMTtdhVqCUH-1qYDzZtbfVcws/s1600/2014-11-02+12.56.45.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUUsRnAMiXr2v-8Q-4c9NZxgFTtlBLo9Hy1xsqrP1lU8o4taKAC5VB305FFJarenoI9MKY1o-8fRPT55K9CVskgOrqyLtngv7Wl075WSEL2vjkw6VFL9gMTtdhVqCUH-1qYDzZtbfVcws/s320/2014-11-02+12.56.45.jpg" width="240" /></a></div>
ja ettepä ikinä usko mitä toi pöpi pieni Daron meni tekemään! Me kun
käveltiin sisälle paviljonkiin, niin pikkukaveri päätti, että kun ei
kerran lattialta näe ulos, niin hyppäänpä tuossa ikkuna-aukosta sitten
suoraan ulos! Mamma parkaisi kauhuissaan, kun Daron mennä leiskautti
ikkunalaudalta vauhtia ottaen ulkopuolelle; se pässi kun oli tietysti
hihnassa! Onneksi sillä oli valjaat eikä pantaa, niin kaveri laskeutui
suhteellisen nätisti mamman hidastamana maahan paviljongin ulkopuolelle.
Sieltä se sit pällisteli mammaa ja kummitätiä, että mitäs siellä
toljotatte, tulkaa perässä! On se omituinen otus... Kummitätihän se sit
tuumas, että onneksi ei menty sinne näkötorniin, kun on tuommoinen
kamikazeja harrastava kahjopää mukana... Kyllä sitä tapausta on
jälkikäteen naureskeltukin! Loppumatka lenkistä hoitui sit
rauhallisemmissa, normaaleissa merkeissä ja vietimme vappua
kotiterassilla auringosta nauttien.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZdG9vZiLs9twp5uD4wfkwfYH4-Hr92EibyZuFEYfcIgFqfSw3nhVCpaq-e9tfgByoTErMd9JgDd63TyPlg1L0fvRowFzwl_BnYQ9TB6BTeXz0H5LIETBjUSxx5SbxdtvuBc8_bqcS6os/s1600/20160501_152634.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZdG9vZiLs9twp5uD4wfkwfYH4-Hr92EibyZuFEYfcIgFqfSw3nhVCpaq-e9tfgByoTErMd9JgDd63TyPlg1L0fvRowFzwl_BnYQ9TB6BTeXz0H5LIETBjUSxx5SbxdtvuBc8_bqcS6os/s320/20160501_152634.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Viime viikon tiistaina mamma otti meidät mukaan autoon, kun lähti vetämään pentukurssia. Taka-ajatuskin tähän sisältyi. Nimittäin kun päivä oli lähes helteinen, niin mamma päätti kokeilla koulutuskentän lähistöllä olevaa lampea uintiharjoitukseen. Ja niinhän se homma hoitui, että ensin kun meikäpoika oli haukkunut möröt lammesta pois, niin mennä molskautin itseni tyylivapaasti vauhdilla veteen ja hopsheijaa, Daron oli loikannut perässä. Äkkiähän se rantaan räpiköi, mutta heti kohta oli uudelleen vedenrajassa vouhottamassa. Ei siis pelkää vettä ja osaa kauhoa tassuillaan eteenpäin - hienoa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVfxyjCdkAvx7OHN1zFDWPD7JMaCKfsMU7xbCKeufZUVWyskseWzZ1oUbCFQkQhxvihxWHDMDW53gKLiPPdjvMGrDd6ZbyBZsveXSjkWUinZWRaot0cnGYbnNdOkn0YIsOvmF2iJYq9O0/s1600/20160503_194718.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVfxyjCdkAvx7OHN1zFDWPD7JMaCKfsMU7xbCKeufZUVWyskseWzZ1oUbCFQkQhxvihxWHDMDW53gKLiPPdjvMGrDd6ZbyBZsveXSjkWUinZWRaot0cnGYbnNdOkn0YIsOvmF2iJYq9O0/s320/20160503_194718.jpg" width="192" /></a></div>
Uinnin jälkeen Daronin karvat oli aikas pörheät ja mamma sai hupia sen takamuskarvoista... Me pojat otettiin uinnin päälle kotona vielä iltapainit ennen nukkumaan menoa<br />
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6X62nCqBKzD-SCUCowQ_sYdJyQ3-eqwz-H5oAyWWhkICAdToE2k58lG6eGRTm1YgSgGObTociD36ZvnXPb-HRqZqdIIhS3m7RErYZNsEdlOGmBdDURnIfU2KqVDHUM3TpwGd3nQiAC4g/s0/20160503_203626.mp4" src="https://www.youtube.com/embed/6281989779251326066?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/07KF_F4nCZo/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/07KF_F4nCZo?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
Sen jälkeen ei olla kunnolla päästy uimaharjoitteleen, kun oli
seuraavana päivänä lähijärvellä ruuhkaa koirista, mutta Daron kävi kyllä
polskuttelemassa rantavedessä omaksi ilokseen. Ehkäpä jos nämä lämpimät
kelit vielä jatkuu, niin meillekin löytyy rauhallinen paikka
harjoitella uimista todenteolla. Meikäpoikahan toki osaa uida ja uin
mielelläni, mutta Daronille pitää näyttää vielä esimerkkiä ja
harjoitella yhdessä veden varassa olemista.<br />
<br />
Torstaina Daron kävi lähikauppa-Prisman pihalla match show´ssa ja tuliaisina oli sininen nauha ilman sijoitusta, mutta mamma kertoi, että Daron oli ekaa kertaa antanut tuomarin tutkia pöydällä eikä se ollut panikoinut ollenkaan. Kyllä se vielä oppii, että näyttelyt ei oo paha juttu ollenkaan.<br />
<br />
Tänään lauantaina ollaan sit taas mennä touhotettu, tällä kertaa käytiin Lahdessa. Ensin aamusta oli kaksi tuntia rallytoko-koulutusta, johon me molemmat päästiin mukaan ja sit mamma siirrätti meidät vielä Jokimaan raviradalle, jossa oli match show. Daron pääsi taas harjoittelemaan kehäkettuilua ja saihan se punaisen nauhan, vaikkei sijoittunutkaan. Tuomari tutki maassa, tosin hampaat jokainen omistaja näytti itse kennelyskävaaran vuoksi. Daron antoi tuomarin hienosti koskea muutoin, vain takapäätään siirsi vähän syrjään. Kehäkäyttäytymisessä muutoin oli vielä petrattavaa, kun isommat koirat edessä (bernhardilainen) ja takana (täysikokoinen springerspanieli) aiheutti singahtelua, haukkumista ja pyörähtelyä, mutta isot koirat onkin jännä juttu muutenkin.<br />
<br />
Huomenna kuulemma päästään taas metsäisempään tilaan, kun mamma menee harjoittelemaan mejäsihteerin hommia ja me pojat päästään tietysti matkaan mukaan, vaikka koe ei tällä kertaa koskekaan meitä.<br />
Tristanhttp://www.blogger.com/profile/12362092917010475833noreply@blogger.com0