Liidellen kohti kevättä

Hei, mihin se helmikuu hävisi? Ei huomattukaan ja nyt on jo maaliskuu lähtenyt käyntiin, aurinko paistaa ja linnut huutaa mielipuolisina. Mekin välillä Daronin kanssa huudetaan mielipuolisina - lähinnä hälytysajoneuvoille, mutta joskus kotonakin yksin ollessa. Mamma on nauhoittanut meitä, siitä se tietää mitä on touhuttu sen työpäivän aikana. Ei me kauaa huudella, minuutti aika tarkalleen. Eikä suinkaan joka päivä, eikä edes joka toinen päivä. Silloin tällöin, niin pysyy mieli virkeänä naapureillakin.... Mamman mielestä typerää käytöstä, mutta eipä ole täällä kotona estämässäkään.

Mitäs tässä on sitten viime kuuleman tehty... Niin joo, Daron kävi silloin tammikuun lopussa ekassa rallytoko-kokeessaan ja hitto vie, kaveri tempas pistemäärän 95/100! Se oli ollut aivan huikeana radalla ja sattuneet virheet oli niin pieniä. Mammakin aiheutti yhden ihan itse, kun oli unohtanut pysähtyä ennen liikkeellelähtöä yhden tehtävän suorituksessa. Daron antoi sen mammalle anteeksi, jännittihän niitä molempia eka kisarata. Mutta siitä innostuneena Daronia odottaa toinen rallytoko-koe tuossa tasan tarkalleen viikon kuluttua. Saapas nähdä mitä siitä sit tulee... Daronilla on nyt päällä joku epävarmuuskausi ja joka ikinen koira pitää haukkua pataluhaksi ja aloittaa homma tekemällä syöksähtävä hyökkäys kohti. Mamma tuossa jo murehtii, että millä ihmeellä saa kakaran asettumaan kisamoodiin, kun hallissa on tosi ahdasta (sattuu siis olemaan meidän käyttämä treenihalli joten tiedetään kuinka rajalliset tilat siellä on) eikä siinä kentän vieressä pysty yhtään ottamaan harjoitusta ennen kisaan menoa. Mä pidän peukkuja, mutta voi olla että tällä kertaa ei tulosta kotiin tuoda. No, harjoituksen kannalta sitten vaan, tuleehan noita kisoja myöhemminkin.

Daronin ekan rallytoko-kokeen ratapiirros

Meikäpoika sen sijaan on petrannut agikisoissa siellä kakkosluokassa; useamman hyllykisan jälkeen aloitin viime viikonloppuna vihdoin tekemään tulosta, vaikkakin 3 sekunnin yliaikanollalla, mutta hei nolla ku nolla. Sillä yliaikanollalla päästiin kuitenkin palkintopallille kolmossijalle, niin että ei ihan turhaan juostu. Muutenkin viime viikonlopun kisat tuntui jo tosi hyviltä ja eka ratakin olis luultavasti saatu puhtaana maaliin, mutta mamman tumpelo kaatoi kuulkaa yhden aitasiiveekkeen mun edestäni! Se on kyllä kanssa semmoinen käsistäpideltävä ohjaaja - huitoo kuin heinänteossa, vaikka vois vaan ihan pienesti vinkata mitä haluaa mun tekevän. Pitänee siis ruveta sitomaan sen kädet kylkiin tai jotain... No, mutta mehän ei lannistuttu pienistä, vaan mamma ilmoitti mut sitten tämän viikonlopun kisoihin Tampereelle mentaliteetilla "rautaa pitää takoa kun se on kuuma". Ja kyllä me taottiinkin! Neljä rataa ja kolme tulosta! Kaksi agirataa noin 2 sekunnin yliaikanollalla ja hyppyradalta napsahti nollarata -3,85 sekunnin alituksella ihanneaikaan, jolla saatiin kolmossija ja hitto vieköön, eka LUVA kakkosista. Kolmantena suoritettu agirata me hyllytettiin kepeiltä, mutta muutoin sekin oli hienoa menoa. Neljäs ja viimeinen rata oli jo pientä taistelua, koska mamma ei keskittynyt kunnolla ja pari kertaa se meinas unohtaa radan ja teki viime hetken pelastusliikkeitä. Sen lisäksi meikäpoika temppuili kontakteilla joka radalla ja no, ne kepit meni ja ei mennyt, vähän vuorotellen. Siitä huolimatta aivan upeat tulokset, etten sano. Tulosjärjestelmä ja palkintojenjako oli sen verran sekava informaatioltaan, että vieläkään emme tiedä mitkä radat oikeuttivat mihinkin sijoitukseen, mutta lopputulemana kävimme kolmeen kertaan noutamassa palkintoja 3., 2. ja 1.sijoilta. Mamma oli muikeena ja niin olin minäkin. 

Tässä vielä viideokuvaa parista radasta:

Agirata  https://youtu.be/9PQYq7xdkG8

Hyppyrata  https://youtu.be/Crp7gTIKMOk

Kolmen radan palkintosaalis

Posti toi viime viikolla kotiin kirjekuoren Latviasta. Riikan näyttely on ihan kohta, siis kahden viikon kuluttua ja kooikereita edustaa lauantaina kolme yksilöä ja sunnuntaina kaksi. Pieni, mutta sitäkin jykevämpi urosedustus Suomesta lähtee Latvian valloitukseen, sillä tosiaankin lauantaina Daronin ja meikäpojan lisäksi sinivalkoista laatua kehään astelee esittämään Kossi-niminen uros ja sunnuntaina meikäpojan tyytyessä turistikoiran rooliin, saavat Kossi ja Daron hoitaa kehähommat kaksin. 

Mamma tuossa jo eilen illalla alkoi tuskailla ajomatkaa Tallinnasta Riikaan; jostain syystä se on ihan varma, että eksyy tuhannensata kertaa matkalla tai ainakin viimeistään ajaessa Riikan hotellilta näyttelypaikalle... Saas nähdä kuinka meidän lopulta käy. Mutta kiva lähtee pikku lomareissuun porukalla, Daronille täytyy vaan painottaa noita käytöstapoja vielä. Turha ruveta haistattelemaan muukalaisille, siinä voi tulla vaikka venäjän vinttikoiramafia ja pistää meitä pataan... ;-)

Maaliskuukin taitaa siis vilahtaa hetkessä, kun joka viikonlopulle on jotain rientoa. Meikäpoika täyttää kaiken kukkuraksi 5 vuotta 27.3. ja mamma ei oo vielä kertonut saanko pitää bileet. Voi tosin olla, että mamma suunnittelee mulle jotain yllätystä, mutta ei vaan kerro. Daron sentään saa viettää epäviralliset 1v 6kk synttärinsä Riikassa 19.3., niin että tässä elätellään toivoa josko me saatais jotain hyväskää silloin... Toivossa on kuulemma hyvä elää.