Rallateltu sunnuntai

Meikäpoika jäi kotiin nukkumaan, kun Daron lähti aamupäivällä mamman kanssa elämänsä toiseen rallytokokisaan tuohon naapurikuntaan, vartin ajomatkan päähän. Näin muuten tosi ihania unia, suloisia kooikertyttöjä vilisi niissä kerrassaan ja tietysti olin tosiuros unessakin... kevättä rinnuksissa, joo...
No mutta, sillä aikaa kun meikäpoika uneksui, nuo kaksi hoitivat homman kotiin elikkäs kotiintuomisina oli kaksi hymyilevää tyyppiä, joista karvaisempi sai ALO-luokasta toisen hyväksytyn tuloksensa. Eikä mitään rimaa hipoen tulosta tehnyt, vaan Daron päätti jälleen kerätä pisteitä 95/100! On se melkoinen epeli! Kaiken kukkuraksi mamma väitti, että Daron ei ollut ihan niin mukana kuin ekassa kisassaan, mutta en mä kyllä sitä usko. Kylttejä pikku hessuhoopotin oli koskenut kahteenkin otteeseen, joka tietysti oli uusi piirre, koska aiemmin mitkään kylttitelineet tai tötsät ei ole kiinnostaneet. Noiden kahden kylttivirheen lisäksi pisteitä vähensi yksi uusiminen, jonka mamma ihan itse taas sössi, kun oli jotenkin kättään vatkannut eikä Daron ollut varma halusiko mamma että istutaan viereen vai eteen. Muutoin tarkkaa suorittamista ja hyvää yhteispeliä.
Videomateriaalia kisaradasta löytyy myös:
https://youtu.be/gCv0ezKu-XU

Iltapäivästä oli sitten hyvä tehdä kolmisin palautteleva, mutta erittäin liukas harjulenkki. Siinä kaipas pehmoiset anturat välillä nastoja alleen kun jouduttiin tuota mammaakin perässä ylämäkiä kiskomaan. Mamma kun on meinaan potkinut ilmeisesti kaikki omat nastansa asfalttiin, eikä sen aiemmin paljon kiitellyt icebugit enää antaneet pitoa, vaan enemmänkin luistoa... Toivottavasti tuo jää sulaa nopeasti pois, niin saadaan kulkea puhtaassa metsässä pelkäämättä nyrjähtäneitä raajalihaksia tai murtuneita luita. Tuolla tienvierillä kun on ihan älyttömän likaista tälläisille valkomassuisille kavereille. Ensi viikonlopun näyttelyitä varten mamma pesikin meidän massukarvat tänään sekä alkoi pakata ja kaivella esiin kaikkia mukaan tarvittavia varusteita sekä papereita. Me pojat katseltiin sitä touhua kylpytakit päällä kunnes mamma ratkesi nauramaan meille. Näytettiin kuulemma siinä makkarin ovensuussa kahdelta hughhefneriltä kylpytakeissamme... Meikäpoika on ennenkin kuullut tuosta hughhefneristä, mutta silloin kesällä Agirodussa mulla oli kyllä kimalletta viitassani ;)

Liukasta ja tuulista, mutta aurinkoista menoa

Meidän satumetsä tuhansine peuranjälkineen...