Meikäpoika innostui viime viikolla vähän sisälläkin leikkimään jo, mutta sen verran arveluttavat ovat nuo terävät krokotiilihampaat, että hyppäsin aina lelu suussa sohvalle pakoon. Ja siitähän sitten saatiinkiin varsinainen haukkukonsertto! En kurillanikaan tullut alas sohvalta ja sitten mamma alkoi jo pelätä häätöä niin leikki piti vähän niinkuin lopettaa. Perjantaina innostuin kovasti, kun Outi tuli käymään ja siinä hötäkässä rallateltiin pieni hetki Daronin kanssa pitkin olohuonetta. Mitään painimatseja me ei oteta, koska oikeasti nuo hampaat on aina kiinni siellä missä ei pitäisi olla, mutta vähän höntsätään kuitenkin. Maanantaiaamuna kun oli vielä luntakin maassa (nyt on kaikki jo mennyttä) niin juoksutin Daronia perässäni pitkin tyhjää jääkiekkokaukaloa. On se hauska hemmo, vaikka välillä vähän rasittavakin.
Viime viikon sunnuntaina mamma piti Daronille pienet tervetulokestit, vähän niinkuin virallinen esittely/ristiäiset. Daron sai paljon lahjoja ja se leikki itsensä aivan uuvuksiin sen iltapäivän aikana. Ensin alkuun ihmiset vähän pelotti, mutta hyvin nopeasti se rohkaistui kun näki miten iloinen mä olen niistä ihmisistä. Ja loppuiltapäivän se sitten lähinnä riekkui. Pehmomäyräkoira ja pieni kuminen pallo tais nousta supersuosikeiksi leluista, mamma tykkäs kovasti Clas Ohlsonin pienistä led-valoista, jotka viritettiin meidän koirapoikien valjaisiin sekä mamman takkiin ja mä olin tyytyväinen kun sain rapsutuksia.
Viime viikolla mamma ei sitten enää tullut päiväkäynnille arkena, vaan vietettiin ihan kaksissa pojin koko pitkä päivä. Kyllähän täällä oli vähän puuhasteltu, mutta kaikesta huolimatta pissat oli paperilla ja kakat tehtiin vain ulos.
 |
| Ovimatolla on lennetty ja lehtiä lueskeltu... Syytön osapuoli katselee portin takaa lopputulosta. |
Eilen Daron sitten tapasi ensimmäistä kertaa Junnun. Ensin meikäpoika pääsi Junnun pihaan vähän juoksentelemaan, vaikka yhdeksi merkkailuksihan se vaan meni. Mut Junnu oli innoissaan. Sitten mut laitettiin autoon, ihan kuulemma vain turvallisuuden vuoksi, ja Daron pääsi ulos. Se pelkäs isoa Junnua ensin kovasti, mutta rohkaistui pian jo napsimaan kohti kuonoa. Lopputuloksena sisätiloissa Daron oli sitten pitänyt raikuvan haukkukonserttonsa Junnulle.
Junnu kuulemma yritti pari kertaa haukkua takas, mutta ei siitä kai oikein ollut miksikään. Että kyllähän noistakin vissiin kaverit saadaan. Meikäpoika tosin oli kolmistaan sitten hieman jännittynyt, taisin vahtia ettei Junnu tee mun pikkuveikalle mitään. En mä silti ruvennut riitaa haastamaan, kunhan vaan seisoskelin patsasjäykkänä kun Junnu tuli kohti. Ja mamma väitti että pari kertaa nostin huulipieltäni pienesti, mut mä vaan oikaisin huuliani hieman... Iltasella kyllä sitten pärähdin Daronille pari kertaa, mutta eipä tuo niistä kovin lannistu. Hieman enemmän heittää selälleen meikäläisen eteen, mutta silti kuitenkin on härppimässä karvoihin heti seuraavalla sekunnilla.
No, ei auta kuin jaksaa, kohta tuo herää päiväuniltaan ja me lähdetään metsälenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti