Tulipa tänään käytyä pitkästä aikaa näytelmissä. Nimittäin Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä, kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa. Aamulla mamman kanssa ajeltiin meidän lähinäyttelyyn puolessa tunnissa ja varmaankin tuon lyhyen matkan vuoksi mamma sitten viihtyikin siellä tosi pitkään; juttelemassa tuttavien kanssa, rapsuttelemassa toisia koiria ja tietysti katselemassa kehän tapahtumia. Tuomari Dinanda Mensink Hollannista piti linjansa ja kuten mamma veikkasi pentuluokan jälkeen, niin meikäpoika oli tuomarin silmiin liian iso (arvostelu Näyttelyt-välilehdellä). Mutta mamma tykkäs kun olin kehässä kuin kunnon konkari. Tuomari seisotti pöydän edessä pitkään, mutta meikäläiseltä ei hermo pettänyt vaan jaksoin tököttää paikallani poseeraamassa aivan upeasti. No, onhan tässä tullut tietty kokemusta noista näyttelyistä... Nyt on sitten tämän vuoden näytelmät purkissa, kaksihan niitä vain kertyikin ja joulukuiseen Messariin saavat mennä muut edustamaan rotua. Tämän päivän näyttelyssä oli meikäpojan mielestä parasta namipalojen lisäksi tietysti kaikki ne iha-naiset, joita yritin parhaani mukaan hurmata. Välillä tuli lunta tupaan ja hammaskalustoa kohti kuonoa, mutta mikäs mua lannistaisi - päinvastoin, on kivaa kun typyt leikkii vaikeasti tavoiteltavaa...! Näytelmäpäivän jälkeen käytiin pitkä ja ihanan hiljainen (parkkihallin kaikukonserton jälkeen) lenkki tuolla harjulla ja mamma intoutui kuvaamaan kun oli nätti auringonlaskukin.
Eilen illalla olinkin kummitätin luona iltahoidossa, kun mamma kävi kulttuurikäynnillä teatterissa. Junnun kanssa huolehdittiin, että sohvalla riitti lämmittäjiä ja välillä vähän pusuttajiakin. Junnu poikkesi muuten meillä keskiviikkona kauppareissulla ja me pojat siinä sitten vähän intouduttiin setän kanssa lattialla pusuttelemaan ja siinähän sitten kävi niin, että mä hermostuin ku Junnu yritti mua estää pussailemasta. Pärähdin ihan turhaan, eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, että Junnu on vähän mustis omasta iskästään. Se oli onneksi taas vain semmoinen parin sekunnin murmur ja kehenkään ei osunut. Me ei taas olla Junnun kanssa nähty vähään aikaan, niin ei oikein muista miten käyttäydytään. Onneksi me ollaan kavereita yhä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti