Huikea pohjoisen retki

Se on sitten selviydytty huikean upealta pohjoisen reissulta takas kotiin ja jetlagia ollaan paranneltu parhaimman mukaan. Eilen eli maanantaiaamuna oltiin kotipihassa aamuyöllä klo 04, mamma samoilla silmillä siitä asti kun sunnuntaiaamuna oli herännyt klo 04:50 Ylitorniossa... Kotona mamma ehti ottaa 1,5 tunnin torkut ja sit se läks töihin - mä sitä siinä klo 06 vähän mulkoilin, että lähtis ny jo sukkelaan niin pääsen minä lepäämään matkarasituksia pois.

Meillä oli joka tapauksessa oikein kiva reissu ja tuloksena kotiin palasin Ruotsin muotovalion-tittelillä rasitettuna! Perjantaina lähdimme siis siinä klo 16 jälkeen ajelemaan kohti Ylitorniota ja perille saavuimme muutaman pysähdyksen jälkeen noin klo 01:30 lauantaiaamuna. Lauantain vietimme rauhakseen matkasta toipuen, nauttien maisemista ja uiden. Reissukaverinani ollut fieldspanieli-Casse sai meikäpojan uimaan oman daminsa perässä niin että lopulta mamma pakotti mut valjaista vetämällä rantaan väsymyksestä ja kylmästä tärisevänä.

Casse edellä damin luo, Tristan kyttää perässä 

Näytän kuvaajalle kieltä - blääh!

Uiminen on kivaa!

Uinnin jälkeen yritettiin sit vähän lepäillä lisää ja vältellä mäkäräisiä, jotka sitten toivat lopulta majapaikan pihaan myös poron. Kaveri katteli meitä n.20 metrin päästä ja musta se oli aikas jännää ja olisinkin halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta, mutta se ei hihnan päässä onnistunut millään...

Sunnuntaina oli sitten näyttelypäivä ja lähdimme Ylitorniosta ajelemaan kohti Piteåta siinä puoli seitsemän maissa aamulla. Matkaan meni sellaiset 3,5 tuntia joten me koirapojat jatkettiin unia häkeissä ja ihmiset sai hoitaa autoilun. Yksi porokolari vältettiin ja sekin vain syystä, että poro ei juuri liikahtanut tiellä mihinkään. Hirviäkin kuulemma näkivät, mutta ne oli jossain kaukana pellolla onneksi.

Näyttelypaikalla oltiin sopivaan aikaan ja siinä kun näyttelykamat oli purettu niin ei tarvinnut kauhean kauaa odotella että pääsen kehään. Ja näyttelykehän kirkkaimmat tähdet neljästä kooikerista olivat kaksi suomalaista, Alma ROP (Cavalriina´s Adora Antonina) ja meikäpoika VSP. Kaksi muuta (ruotsalaista) koohotinta, nuorten luokan uros ja avoimen luokan narttu, saivat tällä kertaa EH:t eivätkä päässeet siis paras uros/narttu-kisaan. Tuomarina meillä oli mukava ja hymyilevä Natalja Skalin, joka kehui meikäpoikaa vallan iloiseksi kaveriksi. Eipä sillä, ketäpä poikaa ei kehässä hymyilyttäisi kun vierellä on useampi nainen (lajia koira ja koiraihminen) ja Almahan siinä ehti vähän silmääkin vilkutella...

Myös matkakumppanini Casse menestyi, tuli Ruotsin valioksi ja oli ROP norjalaisella tuomarilla, joka todella arvosteli laajalla skaalalla. Jäimmekin sitten odottamaan Cassen ryhmäkehää, josta tällä kertaa ei menestystä kuitenkaan tullut ja kotimatkamme alkoi Suomen aikaa puoli kuuden jälkeen alkuillasta.

Eilen mamma jaksoi vielä pinnistää kanssani aksatreeneihin ja huomioiden molempien väsymyksen tilan sekä helteen (+27) niin menihän se ihan ok, vaikkakin muutamia kohtia takuttiin useampaankin kertaan. Viimeinen rata suoritettiin tyylipuhtaasti ja siihen oli hyvä lopettaa sen kertaiset treenit.