Kannustusmatkalla Kemiössä

Viime viikonloppuna pääsin ensi kertaa osallistumaan Hyvinkään vinttikoiraradalla järjestettävään RotuRace-tapahtumaan. Siinä me, elikkäs koirat, saadaan juosta vieheen (tai omistajan) perässä 80m rata ja ajanotolla ratkeaa sijoitukset. Juoksut suoritetaan joukkueina, kokoluokan mukaan ja mun kanssa samassa midi-joukkueessa juoksivat Cleo, Vella ja mun oma siskoni Tara. Mä tein meidän joukkueen parhaan yksilöajan ja Tara toiseksi parhaan. Lähelle palkintosijoja meillä ei kuitenkaan ollut asiaa, ei joukkueena eikä yksilöinä, mutta kivaa puuhaa se oli. Oli musta onnistuttu nappaamaan muutama tosivauhdikas kuvakin (kts alla) ja videolle on taltioitu koko joukkueen juoksentelut. Ehkäpä ensi vuonna juoksemme taas uudelleen ja parannamme sijoituksia, kuka tietää.

Viime viikolla oli kaikenlaista pientä tapahtumaa, maanantaina ensin hierojan valmistelu näyttökokeeseen samalle viikolle, aksatreenit ja sitten torstaina varsinainen hierojan näyttökokeeseen osallistuminen.
Aksatreeneistä ei sen enempää, sanotaan vaan, että intoa oli jonkin verran ylimääräisesti, joten käytiinpähän soheltamassa.
Torstaina tosiaan oli sitten mun hierojan näyttökoepäivä ja se oli jo aikaa sitten pyytänyt mammalta, että jos meikäpoika tulis siihen toiseksi hierottavaksi koiraksi. Mä siis pääsin koekappaleeksi ja meinasin kyllä itse vähän tuskastua, kun alkuun ne ihmiset vaan puhui ja puhui, esittelivät mun lihaksia, luustoa ja blaa-blaa, mutta sitten onneksi lopulta päästiin asiaankin ja sain nautiskella hieronnasta. Kaiken huipuksi sain hieronnan päätteksi syödä kokonaisen makkaran!


Eilinen päivä menikin automatkusteluksi, kun lähdin kannustamaan kummitätiä puolimaratonille tuonne kauas Kemiöön asti. Hyvin se kummitäti kipitti, lähdöstä maaliintuloon meni aikaa vain 02:04:12 ja sinä aikana huoltojoukot ei ehtineet kuin käydä kahvilla ja siirtyä reitin varrella pariin eri paikkaan kannustamaan. Oli siellä muitakin koiria kannustusjoukoissa, mutta kukaan muu ei kyllä mölissyt niin kovasti kuin meikäpoika... Maaliintuloalueella Kasnäsin kylpylän pihalla otin sitten vähän hepskeikkaa yhdestä toisesta uroskoirasta ja aloin rähjäämään. Oli pientä jännitystä ilmassa siis. Mamma kyllä mua sitten ripitti semmoisesta käytöksestä ja paransinkin tapojani sen jälkeen.

Paluumatkalla kuljettaja ja kartturina toiminut mammani valitsivat maisemareitin ja niin päädyimmekin sitten Kasvihuoneilmiö-nimiseen paikkaan vanhan Helsinki-Turku-tien varrella. Paikka olikin jättekiva, koska sinne sai tulla koiratkin sisälle ja niinpä meikäpoika pääsi kerrankin ostoksille johonkin muualle kuin lemmikkieläinkauppaan!

Kasvihuoneilmiö on siis vanha kasvihuone, josta löytyy kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan väliltä sekä kahvila. Yhden hallin peränurkassa oli Kanitoimisto, jossa lötkötteli aivan valtavan kokoinen jättipupu (ihan aito!) ja normaalikokoisempi kaverinsa. Mä olisin halunnut mennä hoitamaan pari toimistoasiaani sinne, mutta jostain syystä mamma ei päästänyt.... Kattella hipelöitiin vaan kaikkia tylsiä tavaroita; haarniskoita, huonekaluja, hattuja, postikortteja, nalleja ja ties mitä kaikkea. Kauppakierroksen jälkeen sentään istahdettiin munkille ja limulle, vaikka ei mun suuhuni osunut kyllä kumpikaan tuote. Koko päivähän meillä tuossa kannustusreissussa meni, klo 08 aamulla lähdettiin ja kotiin tultiin klo 21 - kylläpä väsytti vielä aamullakin! Voin vaan kuvitella miten väsynyt kummitäti oli 21,1 km:n juoksentelunsa jäljiltä.