Pelleilyksihän se medimölli-rata meillä meni, mutta olipa ainakin hauskaa! Mammalle siinä minimöllien suorituksia katsellessa tuli mieleen, että onpas muuten ensimmäinen kerta kun radan vierustoilla istuskelee toimihenkilöitä ja että mitähän meikäpoika niistä mahtaa tuumata. No, siinähän kävi just niin kuin epäiltiin: puomin kontaktilla meikäpoika huomas vieressä istuvan mukavan naisen ja vapautuksen saatuani singahdin naista tervehtimään! Kovasti sitä naista hymyilytti mun touhut, muttei se sit kumminkaan alkanut mun kanssa leikkimään eikä edes rapsuttanut, joten kurvasin siitä sit takaisin radalle ja suoritin muutamatkin singahtelut. Mammalle meinas vähän tulla kiirus mun kanssani, mutta ihan hyvin se sit lopulta juoksi - jopa loppusuoran kiihdytyksen... Meikäpoika puolestaan esitteli yleisölle taitojani ohjata itsenäisesti itseäni eri esteille, jostain syystä ne ei kai olleet ihan oikeassa järjestyksessä kuitenkaan. Turhan tarkkaa touhua, pääasia että sai hyppiä ja juosta putkia! Meillä oli siis kivaa ja oli mukava nähdä myös muiden koiruuksien touhuilua radalla. Niin ja sit mä sain sanoa yhdelle pikkuiselle belgipennullekin heit; se oli vähän omituista mut kun kerran käskettiin tutustua, niin kyllähän mä "vaavin" tarkastin. Silti oli musta kivempaa tervehtiä kivoja ihmisiä ja erityisesti niitä seurakaverien omistajia, joilla oli herkkuja taskuissaan............ ahne pieni kooho - that´s me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti