sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sydäntalven rauhaa

Sydäntalven rauhaa; takassa loimuaa lämmin tuli, ulkona pakkasta -10 astetta ja maassa oleva puuterilumi sulaa kuononpäähän... Sitä ei sitten loppuvuonna enää kuulumisia ehdittykään kertoa, kun meikäpoika ja muu seurakunta teki muuttoa, asettui taloksi ja vietti joulun ja uuden vuoden. Arki on asettunut jo uomiinsa ja nyt voi jo suunnitella kevättä sekä kesää, eikö niin? No, olihan tuossa loppuvuonna vielä vähän yritystä, kun tuo Daron saavutti kuin saavuttikin rallytokossa avoimen luokan viimeisen hyväksytyn tuloksensa, RTK2 napsahti ja menolippu voittajaluokkaan. Eikä yhtään sen aiemmin tai myöhemmin kuin 30.12. kisoista. Rallytokon osalta pikkukundi saa nyt viettää harjoitteluvuoden, treenata vasurikäännökset tiukemmiksi, opetella voittajaluokan liikkeet ja muutenkin valmistautua korkeampiin kilpailuodotuksiin. Meikäpoika ei ole oikein treenaillut sitten mitään. Ollut vaan. Nauttinut isosta aidatusta pihasta jossa saa kirmata vapaana mielinmäärin, nuuskutellut lähialueen runsasta peurakantaa sekä muutamaa hirveäkin, ihmetellyt aamulenkillä seuraamme pyrkinyttä kettua ja kaikkea sellaista rennon mukavaa. Maalaistouhua voisi melkein sanoa. Mamma ei ole vieläkään innostunut viemään meikäpoikaa agikisoihin, vaan eiköhän se into sieltä kesää kohti ala nousta. Näin on ihan hyvä nyt.

Daron puolestaan vaihtoi kevätkaudelle agilityn treeniryhmää ja yrittää opetella hallittuja kontakteja sekä keppejä ilman ohjureita. Tarkoituksena on kuulemma, että pikkukaveri saisi korkattua ekat kisansa tämän vuoden aikana. Daronin osalta on mittaustulos aika varmasti jotain 41-42 cm välillä, joten toiveissa on saada siitä selkeä medi. Meikäpojan osalta mamma on päättänyt lykätä uusintamittausta vielä, jos tässä nyt edes joskus kisaamaan ilmoittaudutaankaan. Daron muuten kävi tuossa viime viikolla virallisissa terveystarkastuksissa ja sai lausunnokseen terveet silmät, 0-polvet (ei siis mitään vikaa polvissa) sekä B/B-lonkat, joka sekin on mainiota. Nyt tuo pikkukundi taitaa sitten odotella saavansa joskus treffiseuraa... Saapa nähdä, olen sille sanonut kyllä, että näinköhän susta on vielä isojen miesten maailmaan. Väittää olevansa valmis, joten toivotin onnea yritykseen. Mammalle vingahtelin viestiksi, että ei sitten yritäkään haaveilla enemmistä koirista meidän talouteen - ei ainakaan tuollaisten hessuhopojen jälkeläisiä, luoja varjelkoon, kun yhdessäkin on hieman liikaa meikäpojan psyykeelle... Meikäpoika on pitänyt Daronia välillä kurissa ja nuhteessa, sitten taas on jaksoja kun olemme erottamattomat leikkikaverit. Muutto isoon taloon auttoi yhteentörmäysten osalta kun molemmilla on yllin kyllin tilaa. Samoin mamma on huomannut, että rutiinit pitää yllä järjestystä. Jatkamme siis tyytyväisinä "talviuniamme"...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti