tiistai 25. elokuuta 2015

Kesän loppupäiviä

Jahas. Se on taas tuo kirjuri unohtanut päivittää kuulumisia kuukauden ajan, mutta eipä tässä nyt ole suurempia meikäläisen elämässä tapahtunutkaan sinä aikana. Iitan ja minun lapsoset ovat muuttaneet onnellisesti uusiin koteihinsa, kasvattaja-Riitan luo jäi äitinsä ja mummonsa katseiden alaisena kasvamaan Rosi-tyttönen. Facebookista olemme seurailleet kuvien välityksellä jo osan kuulumisia, reippaita pikku koohottimiahan nuo ovat.
Parhaan kaverini Junnun kanssa vietimme heinä-elokuun taitteessa iloisen ja reipashenkisen viikon yhdessä - Junnun perinteikäs "läskileiri" teki taas hyvää kaikkien kunnolle ja tietysti virkisti mieltä, kun arkiympyrät oli hieman erilaiset. Yhden ainoan kerran meille pojille tuli pienoista sanaharkkaa, kun Junnu meni tallomaan meikäpojan komean hännän päälle ja mä sille vähän tulistuin siitä. Sanoin vähän ärrrmurr ja nappasin kohti kuonoa, josta sit Junnu sanoi vähän takas. Ja samassa sit mammakin jo ärjäisi hermostumisen merkiksi. Onneksi me koirapojat ollaan kuitenkin nopeita sopimaan asiat ja kymmenen minuutin kuluttua meidät löysi vierekkäin sohvalta päiväunilta. Mentiin yhdessä sinne pakoon, kun mamma vaikutti siltä, että antaa muuten meille huutia ellei häivytä keittiöstä norkoilemasta...

Sittemmin elokuu on mennytkin nauttiessa vihdoin tulleesta kesän lämmöstä, uimisesta ja valoisista illoista. Nyt alkaa illat sitten jo pimetä ja niin kai se on, että kesä alkaa olla ohi. Onneksi syksylle on jo tiedossa jotain kivoja juttuja, niin että ei tässä mihinkään masennukseen vajota kuitenkaan. Ja syksyssäkin on kivaa, kun lehdet putoaa puista rapisemaan tassujen alla, maa voi aamuisin olla kuurassa ja ne hajut, ah, miten ne tuoksuukaan selkeämmin viileässä ilmassa! Hajuista puheen ollen, mamma sitten ilmoitti meikäläisen rotuyhdistyksemme järjestämään mejäkokeeseen lokakuun alussa. Ihan jännittää, miten se meinaa hommasta kunnialla selvitä. Ettei vaan eksyis sinne metsään vallan... Onneksi sitä ennen pääsemme yhdistyksen syyspäivillä ensi viikolla jo perehtymään lajiin lisää. Tai no onhan me jo pari kertaa aiemminkin mejään perehdytty, mutta mamman sopii verestää tietojaan, kun se on tommoinen hatarapää.

Tosiaan ensi viikolla on sitten tarkoitus nähdä monta samanrotuista syyspäivillä Loimaalla. Mulla on kyllä yhdet parhaimmista huonekavereista kuulemma, tyttöset Iris ja Nella täältä Hämeenlinnasta tulevat ilokseni. Mamma tosin jo mietti, että onko se kaikkien ilo, että meikäläinen hotkottaa siellä tyttöjen vuoksi ehkä koko yön, mutta tuumasi sitten että otetaan itsehillintäharjoittelun kannalta. Ja onneksi Nella ainakin on täpäkkä neitokainen, jotta en usko pääseväni riekkumaan liiaksi. Meillä on sen verran ohjelmaakin, niin että kyllä se yleensä alkuhäsläyksen jälkeen meno rauhoittuu pakostakin. Mamma muisteli juuri, että viimeksi pari vuotta sitten kesäpäivillä meikäpoika aloitti ensimmäisen illan tutustumislenkin lauleskelemmalla aarioita sydämeni kyllyydestä kaikille mukanakulkijoille. Oli niiiiiiiiiin ihanaa nähdä monta samanlaista karvanaamaa ja niitä ihania tyttöjähän minä yritin lauluäänelläni hurmata....! Tällä kertaa taidan tehdä jotain ehkä samansuuntaista, niin ei ainakaan jää epäselväksi, että Wagnerin oopperan mukainen se on nimenikin.

Kesäkauden agility on nyt taputeltu kasaan ja kyllähän sitä on taas pienin askelin edistytty siinäkin. Keinua saadaan vielä hinkata paljon lisää, kepeille tarvitaan vauhti mukaan ja mamma saapi harjoitella ikuisesti ohjaamistani, mutta mihinkä tässä nyt kiire olisi. Virallisia kisoja on nyt takana kahdet ja uuteen kisaan ei olla vielä harkittukaan, katotaan jos joku osuu lähistölle, mutta varmaan käydään kokeilemassa kantokykyä muutamissa epiksissä ensin. Eiliset treenit saatiin kännykän videolle, yritetään saada ne tännekin linkitettyä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti