tiistai 12. toukokuuta 2015

Kesän odotusta

Ollapa blogitaukoa taas kertynyt! Se on tuo kirjuri liian kiireinen tai muuten vaan saamaton, vaikka eipä tässä ole ihmeempiä tapahtunutkaan. Huhtikuu siis mennä hupsahti ja sen merkittävin tapahtuma oli tietysti yön yli kestänyt vierailuni ihanan Iita-tyttösen luona. Meikäpoika yritti parhaansa hurmata, Iita oli suostuvainen ja nyt sitten odotellaan josko jotain tulosta olisi siitä saatu aikaiseksi. Mamman peukut ja varpaat on ihan krampissa jo... Sen vierailun jäljiltä menikin sitten viikko totutellessa taas "poikamieseloon" ja pienen paastonkin siinä sitten pidin omaehtoisesti. Sittemmin ruoka on taas alkanut maistua ahneeseen tapaan ja arki palautunut ennalleen.

Aksatreenit alkoivat toukokuun alussa ja onpa ollut kivaa taas ulkokentällä vipeltää. Jopa keinupeikko on saatu hallintaan, kun ulkona käytössä on tukevampi puurakenteinen keinu. Vielä työstämistä sen suhteen on, mutta positiivista on kuitenkin eteneminen asiassa, koska jo heti ekalla kerralla suoritin keinun useita kertoja omaehtoisesti ja huomattavasti reippaammin kuin viimeisissä sisähallitreeneissä. Eilen tuli sitten testattua käytännössä miten meikä etenee, vaikka mamma olisi vähän heikommassakin hapessa... Mamma nimittäin onnistui saamaan toiseen reiteen kiitettävän krampin, joka takasi linkuttavaa ja hidasta menoa radalla. Onneksi meikäläinen oli hyvin kuulolla ja suoritimme huikeasti kolme rataa - eikä muuten ollut mitään helppoja kuvioita! Treenien jälkeen mamman suoriutuminen auton ratin taakse olikin sitten eri juttu, vasen jalka kun ei enää noussut omin voimin kyytiin, vaan mamma joutui sen käsillä auttamaan kytkimen lähelle. Kotiin päästiin kuitenkin eikä vaaratilanteitakaan syntynyt.
Ehkäpä tuo tuosta ensi viikoksi toipuu juoksukuntoon taas...

Nyt ulkona satelee vettä, joten ei auta kuin toivoa helatorstaille aurinkoisempaa keliä niin pääsee sitten pitkälle lenkille keräilemään kesän ensi merkkejä eli punkkeja. Niitä on tähän mennessä kertynyt "haaviin" jo sellaiset seitsemän-kahdeksan kappaletta, joten tällä menolla kesän saldo tulee olemaan huikea. Myrkkyjä ei mamma ole niskaani laittanut koskaan, mutta nyt harkinnassa ovat eläinlääkärin kautta saatavat tabletit. Katsotaanpa mitä muuta ihanaa kesä sitten tuokaan tullessaan - uintikelejä odotellessa =)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti