Helmikuu alkaa mennä kohti viimeistä viikkoa ja lumet sulaa kovaa vauhtia. Tänä aamuna takapihan tintit hoiti aamuherättämisen varsin kovaäänisellä sirkutuksellaan, taitaa olla niilläkin kevättä rinnassa. Sitä on nimittäin liikkeellä... Lenkit menee kovasti nuuskutellessa ja välillä pitää vähän lupsutellakin ihania hajuja. Toiset uroskoirat ovat aivan punainen vaate ja ohitustilanteista on tullut arvaamattomia, välillä mennään vaan häntä korkeella ohi tuijotellen, mutta välillä molemmat provosoituu liiaksi ja huutokonsertti on valmis. Mammallahan tietty menee hermot aika ajoin tuollaiseen päättömään käytökseen... Toissaviikon aksatreeneissä ilmoittelin aika selvästi treenikaveri-Mollyn juoksujen lähenemisestä ja menneellä viikolla Molly ei ollutkaan sitten enää mukana, vaan tuurajaksi tuli saman perheen podengo-Ronja. Ja siinä sitä olikin virtapiiriä likalla, jestas! Meikäpojalla paloi käämit kun toinen hosuu kohti aivan villinä ja yritin likkaa pistää ojennukseen, mutta kas kummaa, ei se mitään totellut. Jossain vaiheessa loin mammaan sellaisen katseen joka kertoi "pidä toi kakara kaukana musta tai mä en enää ikinä tee mitään kivaa sun kanssas" ja sen jälkeen keskityin enemmältikin suosikkityttööni (yksi niistä monista), mäyräkoira-Hippaan. Tosin Hippaakin kellistin tantereeseen haisteltavaksi sellaisella intensiteetillä, että kohta varmaan silläkin on juoksut tulossa. Meikäpojalla on muuten kissanpäivät meidän aksaryhmässä, sillä olen ainoa jätkä! Vaikka totuuden nimissä on sanottava, että ryhmän kaksi tyttöä eivät kyllä suosiostani jostain syystä nauti. Mutta kyllähän mulle ne kolme muuta tyttöä riittääkin ihan hyvin.
Menneellä viikolla olin mamman kanssa parina iltana töissäkin, mamma kun on nyt painanut ylitöitä tasaiseen tahtiin ja huonon omantunnon välttämiseksi se sitten on ottanut mut seurakseen. Eipä se mua ole haitannut, otan yleensä nokoset pöydän alla tai siinä lähettyvillä ku mamma naputtelee tietokonetta ja yleensä siellä on ollut vielä mamman työkavereitakin, jotka on rapsutelleet meikäläistä ihan kiitettävästi.
Hyvin leppoisaa menoa on siis lähiaikoina ollut ja mitä sitä suotta hötkyilemään kun vähemmälläkin ehtii kaikenlaista. Talvilomaan on vielä yli kuukausi aikaa, joten tekemistä sille ajalle on nyt suunniteltu. Mamma meinaa kuulemma muuten "hylätä" meikäpojan mun synttäripäivänä. Se törkimys lähtee johonkin Tukholmaan risteilemään mun kummitädin kanssa ja tiedä sitten mihin mä oikein joudun. Syytä olis tuoda ihan reilusti sitten tuliaisia, mä en oo ihan varma annanko tuollaista käytöstä anteeksi. Ja vielä kummitätikin mukana, sekin luopio! No, onneksi mamma on vähän ääneen miettinyt että jos se keksisi jotain kivaa siihen edeltävälle viikonlopulle, veisi mua johonkin ehkäpä ja kavereitakin tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti