Daron nousi rallytokossa avoimeen luokkaan,
meikäpoika saavutti viiden ikävuoden virstanpylvään ja sain herkkuja,
käytiin Juha Kareksen vetämässä näyttelykoulutuksessa,
talvikauden harrastukset päättyi,
ja vietettiin pääsiäistä vaihtelevassa säässä,
kunnes viime viikolla mamman toinen talvilomajakso alkoi.
Heti loman alkuun viikonlopuksi muutimme itsemme ja aika ison määrän tavaraa Marttilan suuntaan, jossa meikäpoika pääsi tämän vuoden ekaan mejäkokeeseen nuuskuttelemaan verijälkeä. Yhdellä hukalla selvisin jäljestyksestä, joten tulostaululle kirjaantui AVO2 38 pisteellä. Ja seuraava mejäkoe odottaakin sitten jo viikon kuluttua, joten saapas näkee mitä tästä kaudesta kokonaisuutena tassuun jää. Marttilassa Daron pääsi mamman kanssa purkamaan meikäpojan ajaman jäljen ja pikkumiehellä oli ollut melkoista sutinaa tassuissaan, kun se innosta pinkeänä oli kiskonut mammaa perässään. Kuulemma ihan pätevästi oli nuuskutellut ja löytänyt kaadolta oman rakkaan fasaanilelunsa. Ehkä pikkumies vielä jonain päivänä pääsee itsekin oikein viralliseen kokeeseen osallistujaksi eikä vain takapenkin terroristiksi...
Marttilasta palattuamme mamma vaihtoi kamat kassiin ja siirryimme neljäksi yöksi hoitamaan tyttöystäviämme Nellaa ja Iiristä, joiden vakituinen palveluskunta matkusti Saksaan. Mamma sai hyvin järjestyksen pysymään neljän koiran laumassa, vaikka toki asiaa auttoi omakotitalo ja iso aidattu takapiha.
Toisena päivänä sisällä meikäpoika otti kyllä vähän ohjausvastuuta hetkeksi ja kerroin ensin Daronille mitä sen ei pidä tekemän (juosta päättömästi päin kylkeäni), sen jälkeen huomautin Nellalle mamman olevan vain ja ainoastaan minun palveluksessani (antamassa juustosiivua nälkäiseen kitaani) ja lopulta Iiris sai vielä kuulla kuinka uniani ei saa häiritä (juoksemalla haukkuen sängyn vieressä ollutta häkkiäni kohti). Tytöt olivat kyllä käytöksestäni hieman hämillään, mutta auktoriteettiani lauman johtavana uroksena ei kyseenalaistettu enää sen jälkeen. Ja meillä oli kerrassaan lystiä aikaa!
Ensimmäisenä aamuna saimme jopa ihastella lähipellolla toikkaroivaa, komeaturkkista herra Repolaista, joka ilmeisesti oli aamupalamyyräjahdissa eikä häiriintynyt meidän toljotuksestamme lainkaan. Sama herra Repolainen päätti vielä lenkin lopuksi kulkea reittimme poikki ja meikäpoika sille ulvahteli perään kutsua liittyä seuraan. Eipä tuo piitannut meistä sittenkään, sellainen lonesome rider oli herra Repolainen.
Päivälenkillä mamma järjesti meidät asetelmaan ja otti oikein ryhmäkuvan.
Seuraavana aamuna ihmetyksemme olikin sitten suuri - maahan oli satanut lunta ja oikein kunnolla!
Kaikki kivakin loppuu aikanaan ja perjantaiaamuna mamma sitten jo pakkasi autoa sen merkiksi, että poistumme "lomatalostamme". Vaan yllätykseni oli suuri, kun emme palanneetkaan kotiin. Meikäpoika sai nimittäin luvan "vaihtaa hiippakuntaa" ja jäin kaverini Junnun luokse yökyläilemään pariksi yöksi, kun mamma ja Daron lähtivät näyttelyreissuun Viron puolelle. Daron esiintyi Rakveren kansallisessa näyttelyssä kahtena päivänä ja tuomisinaan hänellä oli takataskussa Viron serti. Höpsökorva oli pyörähtänyt myös ryhmäkehässä ROP-tittelinsä johdosta, mutta valitettavasti ryhmämenestystä ei tälläkään kertaa rodullemme suotu. Daron kertoi, että Rakveressa oli tapahtunut sama ilmiö sään osalta eli taivaalta oli saatu paistetta, tuulta, räntää, rakeita ja vettä, mutta muutoin reissu oli ollut kiva.
Tänään oli sitten vappupäivä ja ilmakin lämpeni kerrasta +12 asteeseen. Me pojat taluteltiin mammaa vähän tuossa lähimaastossa ja nautittiin lintujen laulusta. Huomenna koittaa taas tylsä arki ja rauhalliset työpäivien ajanvietot, kunnes viikonloppuna mejämetsä taas kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti