Menestyksekäs kesäloman lopetus

Mamman kesäloma on sitten ohi, mutta onneksi saatiin viime viikko viettää vielä yhteistä lomaa ja tehtiinkin se sitten ihan muualla kuin kotinurkissa. Lauantaina 4.7. aloitimme kesäturneelle ajamalla Mietoisiin ihanan Iitan luokse ja tervehtimään meidän reilu pariviikkoisiksi ehtineitä pentusia. Minusta Iita oli edelleen ihana, mutta "anoppi"-Freya oli sitä mieltä, että ansaitsisin pientä kuritusta, kun yritin liehitellä tuoretta äitiä hieman innokkaasti... Yritin olla joka naisen unelmavävy ja päätin sitten vetäytyä sivummalle ja vain ihailla sekä hieman lemmenlurituksia laulella. Ei Freya oikein vakuuttunut kunniallisista aikeistani kuitenkaan... :-)
Onneksi myös Freya joutui tyytymään osaansa eikä päässyt sekään pentujen luo, vaan jouduttiin molemmat oviportin takaa tarkkailemaan niitä pieniä iniseviä palleroita.
Mamma oli myyty, no senhän te nyt arvasittekin. Jotain se sopotteli vauvanhajusta ja pehmoisuudesta ja herraties mistä, mutta ei sentään ottanut yhtään pienokaista taskuunsa mukaan. Meikäpoika kyllä piti mölyämällä huolen siitä, että mammalta ei unohtunut KUKA on hänen "valtiaansa"! Sain minäkin yhtä vauvaa nuuhkaista, mutta minusta se nyt oli vaan semmoinen otus. Vaikka tokihan minun lapsukaiseni kasvavat näteiksi ja komeiksi, kuten minäkin. Silloin ne näytti vielä vähän marsuilta kuitenkin... Onneksi ainakin yksi oli jo oppinut äänenkäyttöä ja pärräili yksinään matolla hetkisen. No mutta tässä pari kuvaa kuitenkin, muodostakaa itse mielipiteenne:

No sitten Mietoisista jatkoimme auringonpaisteista automatkaamme kohti Vaasaa ja kävimme tervehtimässä kasvattajaani perheineen sekä Orrya ja Siennaa. Siennaan olisin halunnut tutustua tarkemminkin, mutta tyttönen oli vähän ujo ja vältteli tutkivaista nenääni. Orry perinteisesti ei juuri kiinnostunut tälläisestä pojankoltiaisesta. Tervehdyskäynnin jälkeen ajaa surautimme mamman kanssa majapaikkaamme Seinäjoelle, jossa sitten vietimme viikon melkolailla leppoisasti.

Kävimmehän me kuitenkin sitten torstai-iltana starttaamassa toista kertaa virallisesti Lakeuden Agilityurheilijoiden Tangoagit-kisoissa. Kisapaikkana oli tekonurmella varustettu halli ja mamma oli ilmoittanut mut sekä hyppy- että agiradalle, joita molempia tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Hyppäri oli ensimmäisenä ja maksiluokkalaisten jälkeen tulikin jo meidän vuoro. Pääsin starttaamaan radalle ihan ensimmäisenä - ja viuh vaan, sieltähän livahti ihan täysi nollarata!! Mamma oli aivan ällikällä lyöty ja niin sietikin olla, koska mehän sijoituttiin hienosti hyppärikisan 2.sijalle ja saavutettiin siinä sivussa ensimmäinen LUVAkin! Sitten saatiin odotella tovi, ennenkuin tuli medien agiradan vuoro. Radalla oli pari kinkkisempää kohtaa, joita mamma osasi ennakoida meidän akilleenkantapäiksi ja ne toteutuikin, mutta siltikin rata oli kerrassaan upea. Mamma oli yllättynyt ja ylpeä miten hienosti suoritin puomin ja A:n kontaktit, saatikka miten ylipäänsä homman hoidin. Kaksi vitosen virhettä oli pientä hapuilua vaikeissa kohdissa ja viimeisin niistä sijoittui hankalaan keppien sisäänmenoon, jossa neuvotellessa livahti varmaankin se 0,68s yliaika. Sijoitus agiradalta seitsemänneksi ja fiilis kahdelta radalta oli parempi kuin koskaan ikinä.
Palkinnoksi hyppärisijoituksesta sain pussillinen kuivamuonaa (jonka annoin Junnulle), pari pussia kanafileitä (ne syön ihan itse) sekä heijastimellinen hihna (vaihtoehtona oli panta, mut se oli sama kuin mitä jo nyt käytän niin otettiin sit mieluummin se hihna). Kyllä näillä eväillä jaksaa taas treenata lisää aksaa!

No sitten lomaviikko alkoi lipua kohti loppua, mutta mepä jatkettiin vielä lauantaiaamuna varhain Seinäjoelta kohti Oulua, jossa odotti kaksipäiväinen kansainvälinen koiranäyttely Äimäraution raviradalla. Lauantaina kooikereita oli kehässä neljä, yksi pentu, kaksi urosta ja yksi narttu. Olimme viimeinen rotu kehässä, joka venyi ja venyi ja venyi vielä hieman, joten odottelu alkoi käydä raskaaksi, vaikkakin onneksi ilma oli puolellamme eikä satanut. Lopulta tuli koohottimien vuoro ja sain minäkin alkaa valmistautua pitkästä aikaa esiintymään. Tuomari Juha Palosaari oli kaikille uusi tuttavuus, joten emme oikein kukaan tienneet mitä odottaa. Lopputuloksena meikäpoika oli PU2 ja sai vara-cacibin ja arvostelu oli ihan näköiseni (löytyy Näyttelyt-välilehdeltä), joten ei mitään valittamista. Sen jälkeen mamma kurvaili meidät muutaman "kiertotien" kautta hotellille ja pääsin vihdoin ansaitulle levolle rauhassa. Illansuussa kävimme vielä pitkällä lenkillä Oulun Varsinaisilla Hupisaarilla, jotka olivat hieman tulvan vallassa. Siinähän sitä hupia olikin kerrakseen...

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, kävimme heti aamuvarhain lenkillä ja ottamassa pari nähtävyyskuvaakin;
tässä meikäpoika ja Toripolliisi, tarkkoina molemmat.

Mamma sai hotellissa mainion aamupalan, jonka turvin oli sitten hyvä pakata tavarat kasaan, sanoa hotellivirkailijoille heihei ja valmistautua toiseen näyttelypäivään. Tällä kertaa meikäpoika oli sitten ainoa miessukupuolen edustaja ja lisäksi esiintymään tuli yksi pentu ja yksi narttu. Sunnuntain tuomari oli vielä suurempi arvoitus, kroatialainen hän taisi olla ja nimeltään Zlatko Jojkic. Näyttelypaikalla varmistui, että miestuomari on kyseessä, koska eihän tuosta nimestä osannut oikein sanoa mitään... Ja niinhän siinä sitten kävi, että meikäpoika sai tuomarin vakuuttuneeksi ainoan uroksen laadusta ;) ja lopputuloksena neljäs cacib - joten epävirallisesti voin julistaa itseni kansainväliseksi näyttelyvalioksi! Virallinen vahvistushan tulee ulkomailta FCIltä jossain vaiheessa, kun Oulun tulokset on ehtineet kirjautua järjestelmiin. Sen jälkeen nimeni eteen tulee yksi kirjainlyhenne lisää; C.I.B eli Champion International de Beauté.
Näillä eväillä on hyvä panostaa enemmän sitten muihin harrastuksiin ja näyttelykäynnit tulevat osaltani harvenemaan, vaikkakaan eivät täysin loppumaan jos yhtään mammaa tunnen... Näyttelyissä kun tapaa ja tutustuu aina uusiin ihmisiin ja koiriin, niin se on sitten sitä suhdetoimintaa jatkossa kuitenkin :)