Lähdimme sunnuntai-iltana 27.7. Turusta Baltic Princessillä kohti Tukholmaa. Pääsin kannelle "vilkuttamaan"
sekä asioimaan koirien laatikolla (vanerireunainen pienehkö laatikko jossa "kukkasoraa"). Laatikko haisi enkä sinne suostunut sisälle astumaan, mutta kusaisin kuitenkin siihen reunalle. Kun nämä iltatoimet oli sitten suoritettu, siirryimme hyttiin jossa vietinkin aikaa sillä välin kun matkakumppanini kävivät katsastamassa kauppatarjonnan. Yö laivassa meni muutoin aivan mainiosti, mutta unenlaatu kärsi siitä, että laivan moottorit jyskivät ilmeisesti aika lähellä ja rytinä oli välillä melkoista. Aamuvarahin (klo 05 Ruotsin aikaa) lähdimmekin sitten asioimaan taas kannelle
ja sen jälkeen ihmiset kävivät nauttimassa aamupalan ennenkuin oli aika ajaa auto maihin.
sekä asioimaan koirien laatikolla (vanerireunainen pienehkö laatikko jossa "kukkasoraa"). Laatikko haisi enkä sinne suostunut sisälle astumaan, mutta kusaisin kuitenkin siihen reunalle. Kun nämä iltatoimet oli sitten suoritettu, siirryimme hyttiin jossa vietinkin aikaa sillä välin kun matkakumppanini kävivät katsastamassa kauppatarjonnan. Yö laivassa meni muutoin aivan mainiosti, mutta unenlaatu kärsi siitä, että laivan moottorit jyskivät ilmeisesti aika lähellä ja rytinä oli välillä melkoista. Aamuvarahin (klo 05 Ruotsin aikaa) lähdimmekin sitten asioimaan taas kannelle
ja sen jälkeen ihmiset kävivät nauttimassa aamupalan ennenkuin oli aika ajaa auto maihin.
Tukholmasta lähdimme suoraan ajamaan kohti Nynäshamnia, josta Destination Gotlannin lautta lähti klo 12:50 kohti Visbytä. Nynäshamnin lähistöllä olimme jo aamusella ja poikkesimmekin ensin Ösmon kylän golfseuran maille hieman jaloittelemaan. Siinä vaiheessa lämpötila oli jo hyvinkin helteinen ja hetken ulkoilmasta nautittuamme päätimme ajaa perille Nynäshamniin. Varsinaiseen kaupunkiin saavuttuamme keskellä omakotitaloaluetta juoksi auton edestä yhtäkkiä peura. Innostuin näkemästäni kovasti ja takapenkillä piti hetki pyöriä ikkunasta toiseen, mutta peura oli jo jolkottanut menemään. Pyörimme muutamia tunteja Nynäshamnia eestaas, välillä autolla, välillä kävellen ja hieman ennenkuin siirryimme satamaan, löytyi päälaeltani matkan ensimmäinen punkki. Eläimellinen aloitus siis...
Lopulta sitten aika riensi autojonossakin ja pääsimme M/S Gotlandin kyytiin. Laivassa olikin monta koiraa, erikokoista ja näköistä turrea, mutta aivan upea oli laivan "eläinsalonki" eli istumapaikat lemmikinomistajille. Tuolipaikkoja oli reunoilla kahdenistuttavia ja keskellä muistaakseni kuuden istuttavia ja jokainen tila oli varustettu pistorasioin, joten kännykätkin sai ladattua. Jalkatilaa oli reilusti ja sinne me karvakuonot pötkähdettiin niin, että 10min laivan satamasta irtaantumisesta oli salongissa hipihiljaista. Meikäpoika oli ihan poikki ja vedinkin hirsiä täysin taju kankaalla. Matka Visbyhyn kesti hieman reilu kolme tuntia ja vasta n. puoli tuntia ennen alkoivat koirakansalaiset heräillä ihmisten lisääntyvään "levottomuuteen". Matkan aikana ihmiset saivat katsella elokuvaa, ihan kuin lentokoneessa ikään, kahvilasta sai ihania leivonnaisia ja kahvia, raparperijäätelöä tai myös ihan lämmintä ruokaakin nälkäisemmille.
Visbyhyn saavuttuamme ajoimme ensimmäiseksi kaupungin laidalla sijaitsevaa ZooMarket-liikkeeseen ja ostimme meikäpojalle pussillisen Mushin raakapullia. Sen jälkeen oli hyvä jatkaa majapaikkaamme lähelle Ljugarnia, saaren itäpuolelle (n.40km Visbystä). Ardrebo Bed & Breakfast antoi meille avaimet omaan mökkiimme pihan perällä ja siellä meillä olikin mainiot oltavat, iso huone ja kylppäri sekä oma terassi. Illalla ajoimme vielä n.5km päähän Ljugarnin kylään ja kävimme katsastamassa merenrannan, jossa pääsinkin räyhäämään aalloille ja syömään hienonhienoa hiekkaa suun täydeltä!
Tiistaina 29.7. aamu oli erittäin sumuinen, mutta myös erittäin lämmin.
Tuntui kuin olisi kävellyt kasvihuoneessa kun mamman kanssa tein lyhyen aamulenkin lähistölle. Aamupalan jälkeen ja päivän valjetessa starttasimme sitten auton ensimmäiselle saarikierrokselle itä-pohjoissuunnassa. Näimme upeita maisemia, nähtävyyksiä, mutkittelevia pikkuteitä, hauskoja paikkakuntia ja paljon hevosia ja lehmiä sekä nautimme ilmastoidun auton ihanuudesta +30 asteen helteessä. Illan tullen olikin mukava palata majapaikkaan ja istuskella terassilla.
Tämän iltalenkin jälkeen pääsin vielä Ljugarnin rantahiekalle riekkumaan sydämeni kyllyydestä.
Torstaiaamuna jätimme hieman haikeat jäähyväiset Gotlannin kivalle ja lämpimälle saarelle ja seilasimme Visbystä Oskarshamniin Ruotsin mantereelle. Laivamatka sujui yhtä hyvin kuin mennessäkin, vaikka koiria taisi olla vieläkin enemmän kyydissä.
Jönköpingiä kohti lähdimme aamulla kahdeksan aikoihin ja Elmian messualueelle saavuimme juuri sopivasti aamuyhdeksän nurkilla. Perjantaina meillä kooikkereilla oli tuomarina irlantilainen herra, Anthony Kelly, ja hän piti minusta tällä kertaa ERIomaisen arvoisesti. Tosin ei ihmekään, liike ja kaikenkaikkinen oleminen oli hieman hakusessa kun nurmikentällä oli niin paljon hajuja ja itseasiassa ihan sitä itteäänkin, joten ihan ansaittu arvostelu sinällään. Ja pääsimmekin sen vuoksi ajoissa (n klo 11) jo poistumaan näyttelypaikalta, päivästä oli taas tulossa helteinen (+28). Matkalla majapaikkaamme poikkesimme Vista Kull-nimisellä näköalapaikalla aivan E4-tien lähellä ja kiipesimme heinikkoista rinnettä jonkin matkaa. Tuloksena tästä havaittiin turkissani yhtäkkiä aivan valtava määrä punkkeja!! Pieniä ja isoja, selässä, hännäntyvessä, jaloissa, kaulassa, päässä, kuonossa.......! Onneksi vain kaksi ehti kiinnittyä ihoon ennenkuin nopean tehokas poisto-operaatio ja rinteeltä alastulo oli suoritettu. Mammakin joutui omia jalkojaan tarkastelemaan, kun kulki mun perässä hamosessaan. Tämän pikku "kauhu"kokemuksen jälkeen lähdimme ajamaan majapaikkaamme. Tällä kertaa majapaikkamme, Smålandgården Gästgiveri, sijaitsi Jönköpingistä n.40 km pohjoiseen, lähellä Grännan kaupunkia olevassa kylässä nimeltä Örserum.
Vielä ennenkuin saimme ullakkohuoneemme, ehdimme myös käydä tutustumassa Grännaan ja sen sokerista/polkkakarkeista huumaantuneisiin mehiläisiin. Illalla pääsin uimaan aivan hotellin vieressä olevaan Ören-järveen
ja ihmiset puolestaan kävivät nauttimassa hotellin barbeque-illasta. Hotellin iso piha, oma ranta (tarkoitettu sekä ihmisille että koirille!) ja maalaisidylli
olivat hieno kokemus, joten oikein nautinnollista oli nukkua pari yötä heidän hoteissaan. Ja majoittuihan siellä seinän takana toinenkin kooikkeripoika (saksalais-ruotsalainen), joten rotumme oli hyvin edustettuna...
Mantereelle päästyämme lähdimme ajelemaan pienempiä teitä kohti Eksjön kaupunkia, jossa majoituttiin aivan ydinkeskustan Eksjö Stadshotelletiin. Olivat hotellissa huomioineet meikäpojankin kivasti; nätit turkoosit tassukoristellut kupit odotti huoneen nurkassa ja niistä vesikin maistui muuten tosi hyvältä!
Eksjö on tosi nätti pikkukaupunki, jossa on vanha puutalokeskusta vähän kuin meillä Raumalla.
Yö oli todella rauhallinen ja saatiin hyvin kerättyä voimia seuraavien päivien koiranäyttelyjä varten.
Eksjö on tosi nätti pikkukaupunki, jossa on vanha puutalokeskusta vähän kuin meillä Raumalla.
Jönköpingiä kohti lähdimme aamulla kahdeksan aikoihin ja Elmian messualueelle saavuimme juuri sopivasti aamuyhdeksän nurkilla. Perjantaina meillä kooikkereilla oli tuomarina irlantilainen herra, Anthony Kelly, ja hän piti minusta tällä kertaa ERIomaisen arvoisesti. Tosin ei ihmekään, liike ja kaikenkaikkinen oleminen oli hieman hakusessa kun nurmikentällä oli niin paljon hajuja ja itseasiassa ihan sitä itteäänkin, joten ihan ansaittu arvostelu sinällään. Ja pääsimmekin sen vuoksi ajoissa (n klo 11) jo poistumaan näyttelypaikalta, päivästä oli taas tulossa helteinen (+28). Matkalla majapaikkaamme poikkesimme Vista Kull-nimisellä näköalapaikalla aivan E4-tien lähellä ja kiipesimme heinikkoista rinnettä jonkin matkaa. Tuloksena tästä havaittiin turkissani yhtäkkiä aivan valtava määrä punkkeja!! Pieniä ja isoja, selässä, hännäntyvessä, jaloissa, kaulassa, päässä, kuonossa.......! Onneksi vain kaksi ehti kiinnittyä ihoon ennenkuin nopean tehokas poisto-operaatio ja rinteeltä alastulo oli suoritettu. Mammakin joutui omia jalkojaan tarkastelemaan, kun kulki mun perässä hamosessaan. Tämän pikku "kauhu"kokemuksen jälkeen lähdimme ajamaan majapaikkaamme. Tällä kertaa majapaikkamme, Smålandgården Gästgiveri, sijaitsi Jönköpingistä n.40 km pohjoiseen, lähellä Grännan kaupunkia olevassa kylässä nimeltä Örserum.
Vielä ennenkuin saimme ullakkohuoneemme, ehdimme myös käydä tutustumassa Grännaan ja sen sokerista/polkkakarkeista huumaantuneisiin mehiläisiin. Illalla pääsin uimaan aivan hotellin vieressä olevaan Ören-järveen
ja ihmiset puolestaan kävivät nauttimassa hotellin barbeque-illasta. Hotellin iso piha, oma ranta (tarkoitettu sekä ihmisille että koirille!) ja maalaisidylli
olivat hieno kokemus, joten oikein nautinnollista oli nukkua pari yötä heidän hoteissaan. Ja majoittuihan siellä seinän takana toinenkin kooikkeripoika (saksalais-ruotsalainen), joten rotumme oli hyvin edustettuna...
Lauantain näyttelypäivä Jönköpingissä aloitettiin kooikkereilla ja tuomarina rva Tuus van Ardrichem Boogaert-Kwint. Ja niin siinä pääsi käymään, että kyseinen ihana rouva palkitsi meikäpojan ainoana uroksena SA:lla ja niinpä se tarkoitti samalla sitä että olin Paras Uros (PU) ja sain Cacib´n. Loppukisassa annoin tietysti gentlemannina tyttökoikkerin voittaa ja olin siten rodun Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP). Sen jälkeen kun mamma oli lunastanut saamani palkinnot ja rusetit, poistuimme jälleen helteiseltä näyttelypaikalta, tosin kylläkin agilitykisoja nopeasti vilaisten. Mamma olisi halunnut aksaamista jäädä seuraamaan, mutta pidin sellaista älämölyä kentän laidalla nähdessäni esteet ja kuullessani toisten koirien innostuneet haukut, että emme ehtineet nähdä kuin kaksi hylättyä ratasuoritusta bordercollieilla.
Näyttelyn jälkeen kävimme kävellen tutustumassa pintapuolisesti vielä Jönköpingin kaupunkiin, mutta lopulta helle ajoi meidät tien päälle. Paluumatkalla majapaikkaamme kävimme sitten Grännassa ostamassa pakolliset Polkagris-karkkitangot. Pakollisten ruusuke-poseerauskuvien jälkeen
pääsin taas hotellin omasta rannasta Öreniin uiskentelemaan.
Jönköpingin Tripla-näyttelyn viimeisenä päivänä sunnuntaina oli ilma jo heti aamusta helteisen kuuma, vaikka aurinko pysytteli pilvien takana. Näyttelypaikalle saavuttuamme saimmekin muutamat vesipisaratkin niskaan, mutta varsinainen ukkonen meni kaukaa ohi eikä vettäkään tullut kuin n.5min. Lämpötila ei kuitenkaan laskenut, joten ilma oli aika tukala. Tällä kertaa näyttelykehää arvosteli rva Gerda Halff van Boven ja hän sijoitti meikäpojan PU2:ksi ja sain siitä hyvästä vara-Cacib´n. Ei siis huono menestys tälläkään kertaa. Arvostelu alkoi n klo 11 ja kehän jälkeen saimme odotella vielä klo 14 asti jotta sain näyttelyn eläinlääkäriltä lemmikkipassiini madotusmerkinnät. Onneksi löysimme yhden hallin vierestä varjoisen paikan, johon vielä kävi tuulikin, niin siinä jaksoi odotella paremmin kuin tuolloin jo auringon paahtamalla nurmikentällä.
Sunnuntaina jatkoimme sitten automatkaamme pohjoisemmas, tällä kertaa Linköpingin lähistöllä odotti majapaikka nimeltä Idingstad Säteri. Keskellä maaseutua puukuja johdatti vanhan kartanon pihamaille
ja ulkona lämpötilaennätys +34 varjossa! Lisäksi ulkona puhalsi navakka, mutta KUUMA tuuli, joten olimme erittäin kiitollisia majoituksemme sijainnista vanhassa kivisessä paksuseinäisessä meijerirakennuksessa - mikä ihana viileys!
Huoneen ikkunasta oli suoraan näkymä vieressä olevalle laitumelle, jossa sonneja/lehmiä laidunsi kärpästen häiriköiminä.
ja ulkona lämpötilaennätys +34 varjossa! Lisäksi ulkona puhalsi navakka, mutta KUUMA tuuli, joten olimme erittäin kiitollisia majoituksemme sijainnista vanhassa kivisessä paksuseinäisessä meijerirakennuksessa - mikä ihana viileys!
Huoneen ikkunasta oli suoraan näkymä vieressä olevalle laitumelle, jossa sonneja/lehmiä laidunsi kärpästen häiriköiminä.
Maanantaiaamulla kävimme aamulenkillä mamman kanssa ihmettelemässä kartanon sänkipellolle laskeutuneita hanhiparvia (ja oli siellä muutama kurkikin joukossa) - melkoista meteliä ne pitivät.
Ja nähtiin me toisen viljapellon keskellä kauriskin, tai pelkkä pää korvineen sieltä viljan joukosta kurkisteli. Koska päivästä oli taas tulossa kuuma (+31), sain minä jäädä nauttimaan meijerin viileydestä kun ihmisväki suuntasi päiväksi ostoksille Linköpingin Outlet´hin. Tuliaisena sain Ikeasta pandanallen, joten en jäänyt osattomaksi minäkään. Illalla saimme vielä nauttia upeasta auringonlaskusta ja läheiselle Roxen-järvelle yöpymään palaavien hanhien auroista.
Ja nähtiin me toisen viljapellon keskellä kauriskin, tai pelkkä pää korvineen sieltä viljan joukosta kurkisteli. Koska päivästä oli taas tulossa kuuma (+31), sain minä jäädä nauttimaan meijerin viileydestä kun ihmisväki suuntasi päiväksi ostoksille Linköpingin Outlet´hin. Tuliaisena sain Ikeasta pandanallen, joten en jäänyt osattomaksi minäkään. Illalla saimme vielä nauttia upeasta auringonlaskusta ja läheiselle Roxen-järvelle yöpymään palaavien hanhien auroista.
Tiistai olikin sitten viimeinen päivämme Ruotsin mantereella ja sen päivän meikäpoika vietti aamuyhdeksästä iltapäivä kolmeen asti Timmergatan-koirahoitolassa Kolmårdenin eläintarhan lähellä. Ihmisväki kävi siis puolestaan eläintarhassa morjestamassa sukulaisiaan apinoita... ja oli siellä kai karhuja, susia, leijonia, tiikereitä ja delfiinejäkin... (eläintarhakuvat tarinan lopussa)
Koirahoitolassa oli kivaa, mutta kivaa oli sekin että tulivat mut hakemaan sieltä pois - tervehdin ulkotarhasta haukkuen mamman, kun kerran kaikki muutkin hoitolahaukut niin tekivät. Onneksi tiistai oli viilein matkapäivistämme, vain n.+25 astetta, joka tosin nousi Tukholmaa kohti saavuttaessa +28:aan. M/S Galaxy kuljetti meidät sitten Tukholmasta illan tullen kohti Suomea ja jälleen kannella vierailujen jälkeen vietin aikani hytissä. Tälläkään kertaa hytin sijoitus moottorien lähelle ei auttanut unenlaatuun, joten oli helpottavaa saapua keskiviikkoaamuna Turkuun.
Koirahoitolassa oli kivaa, mutta kivaa oli sekin että tulivat mut hakemaan sieltä pois - tervehdin ulkotarhasta haukkuen mamman, kun kerran kaikki muutkin hoitolahaukut niin tekivät. Onneksi tiistai oli viilein matkapäivistämme, vain n.+25 astetta, joka tosin nousi Tukholmaa kohti saavuttaessa +28:aan. M/S Galaxy kuljetti meidät sitten Tukholmasta illan tullen kohti Suomea ja jälleen kannella vierailujen jälkeen vietin aikani hytissä. Tälläkään kertaa hytin sijoitus moottorien lähelle ei auttanut unenlaatuun, joten oli helpottavaa saapua keskiviikkoaamuna Turkuun.
Turusta ajelimme sitten vielä pariksi päiväksi Helsingin vieraiksi ja mamma kävi turistina Maailman Voittaja-näyttelyä katsomassa. Viimeiset punkit keräsin muuten Kannelmäestä vielä tälle matkalle, joten ei se oma maa aina niin mansikka ole. Matka oli siis kuitenkin onnistunut ja oli kiva sitten palata kotiin, jossa toimimmekin viikon ajan kaverini Junnun hoitajina - mutta se on taas sitten tarina erikseen...
Ja tässä siis muutama otos Kolmårdenin eläintarhan asukkaista:
Ja tässä siis muutama otos Kolmårdenin eläintarhan asukkaista: