maanantai 5. marraskuuta 2018

Melkoiset rallaajat

Marraskuu, joku kauhean ankea biisi on siitä kuulemma olemassa, joten eipä sit sen enemmälti vuodenajasta. Vaikka ei sillä, Daron aloitti kuukauden ihan hienolla tavalla, nimittäin tekemällä menneenä lauantaina Vantaan rallytoko-kisoissa viimeisen tuloksen voittajaluokasta, RTK3 pisteillä 83 ja nousu Mestari-luokkaan on nyt sillä edessä!
"Hui kauhistus, minusta tuli MEStari-luokkalainen!"

Meikäpoika puolestaan suoritti oman luokkanousunsa jo pari-kolme viikkoa sitten kun kävin Ylöjärvellä nappaamassa kisan ykkössijan ja RTK2:n eli nousun Voittajaluokkaan.

Trsitan podiumilla, tervemenoa VOIttajaluokkaan!

Naurettavan helppoa!
















Että aikas kivasti ollaan tämä vuosi pikku-Deen kanssa paketoitu ja rallytokon lisenssimaksulle tuli ihan mukavasti vastiketta. Nyt keskitytään kumpikin treenaamaan uusia tehtäviä ja 2019 uusilla säännöilläkin. Meikäpoika on jo aloitellut mamman kanssa harjoittelemaan sivulla peruuttamista, koska se on meikäläiselle vauhtihirmulle vaikeahko liike. Ei se liike (peruutus taaksepäin) niinkään, mutta suunta on hieman liikaa ohjaajan taakse kääntyvä joten tassuni ovat vaarassa (ja mamman hermot)... Hitaasti mutta varmasti etenemme kuitenkin. Daronin osalta treenaaminen tulee vaatimaan paljon käsiapujen häivyttämistä ja itsenäisyyden kasvattamista, joten tovi menee ennenkuin taas kisakentille rallytokon osalta palaamme.

Onneksi on noita muitakin lajeja, kuten vaikkapa agility. Molemmat käymme viikottaisissa treeneissä ja mamma yrittää siinä sitten oppia ohjaamaan kahta aika erityyppistä koiraa. Alkuun mamma ihaili Daronin äänettömyyttä radalla, meikäpoika kun haukkua paukuttaa alusta loppuun niin että sylki lentää suupielistä. Vaan nytpä on Daronillakin jo suu avautunut ja parin haukahduksen makuun päästyään se taitaa myös ruveta ohjaajalle huutelemaan solvauksia kesken ratasuorituksen. Se on semmoista kun oikein kiihtyy, tiedättehän? Viime viikolla treeneissä Daron sai palata taas ruohonjuuritasolle ja meikäpoika taas teki aivan mahtavan ratasuorituksen, näin saadaan pidettyä ohjaajan elikkäs mamman mieli virkeänä kun ei koskaan tiedä mitä me radalla tehdään. Saatikka että mamma ite tietäisi yhtään koskaan ikinä mitä se siellä radalla oikein soheltaa... Useimmiten sillä on viisi vasenta jalkaa, jotka kuljettaa sitä arvaamattomiin suuntiin käsien heiluessa kuin parhaallakin helikopterilla juuri ennenkuin kopteri osuu kuusenlatvoihin. Got the idea? Onneksi me pojat osataan paikkailla aika hyvin ohjaajan mokia, niin ei nuo meidän koutsit ihan hanskoja tiskiin lyö...
Daronin osalta kontaktiesteiden suoritusvarmuus ei ole vielä sitä luokkaa että hetkeen mihinkään kisoihin olisi aihetta ilmoittautua, meikäpojan osalta kontaktiesteillä alastulojen roiskiminen taas on kisoissa ainainen riesa. Mamma lupasi kuitenkin harkita, jos päästäisi "pirun irti" ja ilmoittaisi meikäpoikaa joulukuussa kisaamaan. Tekisi ihan hyvää mammallekin päästä välillä agikisa-moodiin, jottei ihan unohdu. Meikäpoikahan melkein pääsi lokakuussa kisakentälle, vaan tuolloin mammaan iskenyt äkillinen flunssakuume esti lopulta osallistumisemme. Edellisen kerran ollaan käyty kisoissa maaliskuussa, joten onhan tässä tovi mennyt muissa harrasteissa.

Koiranäyttelyistäkin pidettiin taukoa kevään Imatran reissun jälkeen, mutta nyt lokakuun lopulla Daronilla oli esiintymisen paikka Seinäjoen kv-näyttelyssä, norjalaisen tuomarimiehen edessä. Ja pojuhan teki mitä pyydettiin, joten meitä on nyt sitten kaksi kansainvälisen muotovalion arvon omaavaa täällä kotona! Daronin arvo on vielä FCIn (kansainvälinen kennelunioni) vahvistusta vailla, mutta Seinäjoella saatu CACIB oli neljäs, joten siltä osin titteli on saavutettu. Norjalainen miestuomari oli erittäin huolellinen ja tarkka, arvosteli koiran maassa tutkien sitä tosi tarkkaan ja liikeradatkin katsoi kyykyssä koiran korkeudelta. Siihen peilaten Daronin arvostelu oli aivan huikea (luettavissa Daronin näyttelyt välilehdeltä), sillä eihän tuo Karvajeesus-Suippokuono nyt mikään virheetön yksilö ole. Ihan sopiva kuitenkin. Näyttelypussukat menee nyt taas tauolle, kunnes mamma ensi vuonna vie meitä ainakin kooikereiden erikoisnäyttelyyn Keski-Suomeen keäskuun lopulla ja ehkäpä Daron pääsee ulkomaan retkellekin, saapa nähdä.
Seinäjoella ensilumi maassa
Kohta voidaankin sitten odotella joulupukkia - ainakin tonttuja on jo nähty meidän kylillä. Eiku vai oliko se sittenkin yks naapuri joka päivittäin meitä vastaan jolkottelee valkoinen hännänpää paljastaen "rotumääritelmän"...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti