Leikki on lasten työtä

Tässähän on kirjuri luistanut taas velvollisuuksistaan näemmä, mutta ei tässä nyt kummempia ole tapahtunutkaan. Me koirapojat oltiin toissa viikonloppuna hoitotätin harteilla, kun mamma käväisi pääkaupungin hulinoissa ja ihan kivasti oli kaikilla mennyt. Daron päätti siinä sivussa pudottaa ihan neljä maitohammastakin suustaan, joten nyt niitä piikkejä on yhä vain vähemmän sen suussa! Yläkulmahampaita mamma himoaa irtoavaksi, mutta vielä ei ole mitään edistystä sen suhteen. Molemmat alakulmurit on siis jo poissa ja tilalla isohkolta näyttävät hevosenhampaat vielä mataline kulmahampaan alkuineen. On se pöhkön näköinen...

Eilen oli sitten ihana aurinkoinen päivä ja mamma oli sopinut heti aamusta meille treffit Iris ja Nella kooikkereiden kanssa. Me pojat hieman annettiin autossa ääninäytettä, kun mamma ensin tervehti tyttöset ja sen jälkeen käytiin porukalla heittämässä lenkki. Lenkiltä palattuamme päästiin riehumaan tyttösten aidatulle pihalle ja kylläpä oli lystiä. Tosin meikäpoika keskittyi alkuun vain pelkkään nuuskutteluun ja jalan nostoihin, mutta Daron otti ilon irti vapaudesta sekä seurasta ja yritti saada erityisesti Nellaa mukaan riehuntaan. Iiriksen kanssa eivät olleet samoilla taajuuksilla, mutta onneksi tilaa pihassa oli vaikka vain väistellä tuon riiviön hyökkäyksiä. Siinä kun emännät seurailivat kakaran touhuja, niin Iiris yllättikin kaikki ja tuli haastamaan meikäpoikaa pieneen tanssiin. Voi miten mukava tyttö! Harmi vaan, että Daron tunkesi pian kolmanneksi rattaaksi ja meidän ilonpito hiipui, kun Iiris ei kestänyt sitä. Mutta meikäpojalta meni kyllä hetkeksi pasmat vähän sekaisin, kun harvoin tyttö noin lähestyy... Palkitsin Iiriksen yrityksestä villillä hännänhuiskutuksellani ja olin kyllä aika polleata poikaa.
Kun oltiin jonkin aikaa rallateltu pitkin poikin hankea niin käytiin sitten sisällä talossakin. Tutkittiin tarkkaan Daronin kanssa nurkat ja jostain syystä mamma naureskeli, kun muutamaankin kertaan käväistiin kummatkin vaa´alla punnitsemassa itsemme. Ei meillä paino-ongelmia kai ole, mutta kun se nyt siinä Nellan ja Iiriksen huoneessa oli, niin pitihän sen lukemat kokeilla... Keittiön pöydän ympärillä oli hieman kahviaikaan myös kuhinaa ja innokkaita kuonoja oli valmiina heti jos kädestä meinasi jotain lattialle livetä. Daron välillä riehaantui haukkumaan, etenkin Iirikselle ja meikäpoika säesti vinkumalla ihan noin niinkuin muuten vaan.
Kahvittelun jälkeen me päästiin sitten vielä takaisin pihalle riehumaan ja otettiin viimeiset mehut irti peuhaamisesta. Daron kun pääsi auton takapenkille, niin se oli jo unessa ja meikäpoika simahti sitten lopulta kotisohvalle. Mamma sai nauttia hyvin hyvin rauhallisesta illasta. Kuulemma tytötkin oli aika väsyneitä...
Tässä muutama kuva meidän eilisestä päivästä:

Juostaan!

Daron-riiviö hyökkää, Tristan taustatarkkailijana

Ai miten niin mulla on kivaa!

Iiris ja Nella poseeraa

Kuka on nopein?

Nella istuu rauhaksiin, Daronilla sata lasissa...

Ihana keväinen auringonpaiste, toteaa Tristan

Nella ajaa Daronia takaa

Ryhmäposeeraus; vasemmalta Daron, Tristan, Nella ja Iiris

Tänään mamma ilmoitti meikäpojan agikisoihin Lempäälään ensi sunnuntaina. Kolme rataa kuulemma pitäis pinkoa ja vielä osatakin jotain. Hmm... siitä voi tulla mielenkiintoista, mutta kokeiltavahan se on. Tiistain treenit jää ensi viikolla kuitenkin väliin, kun mammalla on muuta menoa, joten olkoon tuo sitten viikoittainen treenikertamme. Löysin rantein siis mennään vähän fiilisteleen kisatunnelmaa välillä. Seuraavat agikisat olisikin sitten maaliskuun puolivälissä meidän treenihallilla, joten sinne kuulemma kanssa mennään kipaisemaan.
Muita suunnitelmia tässä ei nyt ihmeemmin ole; Daronin kanssa mamma aikoo mennä näyttelytreeneihin ja lähialueen mätsäreihin, koska tuo pikkukaveri on toooooosi järkyttynyt, kun vieras ihminen koskee. Saapa nähdä mitä siitä hommasta tulee, vai tuleeko mitään. Tänään Daron osallistui kolmatta kertaa sellaiseen tottelevaisuuskoulutukseen, rallytoko-tempuilla höystettynä. Kyllä se kuulemma on ihan oppivainen, mutta mamma on taas lipsunut sen kouluttamisesta, niin että vaikkapa makuulla pysyminen ei ole lainkaan varmaa... Mutta kivaa sillä oli koulutuksessa joka tapauksessa ja koulutuksen jälkeen D oli vielä saanut pienesti painia Sasu-kooikkerin kanssakin.

Leikki se on lasten työtä ja onneksi meikäpoikakaan ei ole siihen liian vanha!

Rotua edustamassa

Oltiin tänään paikallisen Kodin Terran eläinmaailma-osaston 2-vuotissynttäreillä ja meikäpoika pääsi Daronin kanssa spanielirotujen esittelyyn. Mukana oli myös kolmas kooikkeri, Sasu 1 vuotta. Mamma ei oikein tykännyt meidän kahden käytöksestä kylläkään... Meikäpoika päätti kiroilla toisille uroskoirille ihan vaan huvikseen ja Daron nyt on niin pöhkö, että se välillä haukkui vaan ilmaa ja välillä toisia koiria sekä ihmisiä. Oltiinpa joo, tosi edustavia. Kaiken lisäksi annettiin ulvonnassakin ääninäytteet, kun sattumalta heti tapahtuman alussa mikrofoni piti todella ikävää ääntä ja eihän sitä kestänyt ihmisetkään, niin me pojat päätettiin alkaa ulvomaan vielä. Kummitäti, joka oli reissussa mukana, häpesi silmät päästään... No, tapahtumasta oli se hyöty, että mamma varas meille yksityistunnin pieneen käytöskouluun, kun esittelijä oli sopivasti paikalla. Mamman nimitys "Kaaoskaksikko" on tällä hetkellä erittäin osuva, sillä me villitään toisiamme kilvan tuolla ulkona. Daronilla on menossa kiusaamisjakso, se pörrää, pärrää ja puree mua jatkuvasti ja meikäpoika puolestaan tempoo, huutaa ja on kuuro käskyille. Mamma on lievästi sanottuna kettuuntunut ollut tuolla lenkeillä... Yksittäisinä koirina me osataan molemmat olla hillitysti, mutta vanha sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" on taas osoittautunut paikkansapitäväksi. Mutta jos jotain lohtua edes, niin kotona ollaan oltu hiljaa; mammalla on tietokoneella äänien nauhoitusohjelma ja lisävahvistimena haukunestolaite (toimii). Ja Daron on nyt ollut kuukauden täysin sisäsiisti.

Daron on käynyt maanantaisin edelleen pentutreffeillä ja on tutustunut erilaisiin koiranpentuihin innokkaasti.

Tapasipa tuo kakara viime maanantaina aikuisen tanskandoginkin samalla reissulla ja sen se kuulemma haukkui pystyyn sekä yritti purra hännästä. Daronilla olisi keskiviikkona ollut viimeinen pentukerho Animagissa, mutta mammalla oli menoa, niin kerta siirtyi ensi viikkoon. Lisäksi me pojat ollaan oltu toimistokoirina paljon, kun mamma on tehnyt ylitöitä iltaisin. Hienosti ollaan viihdytty 2-4h siellä, lähinnä kevythäkissä torkkuen, kunhan mamma on sitä ennen käyttänyt meitä vähän metsälenkillä. Meikäpojallehan tuo homma on jo tuttua, mutta Daron on saanut tutustua uusiin kivoihin ihmisiin ja ihmetellä toimistotyön ääniä.

Meikäpojan aksatreenit sujuu hyvin, keppien kanssa ollaan saatu vauhtia kun saatiin vuoden ekoissa treeneissä yksityisopetusta niihin. Keinuunkin on tullut hiukkasen enemmän varmuutta, mutta ei liene ihme, että välillä sitten joku muu juttu paukkuu poikittain. Kuten vaikkapa kontaktit. No, eipä tässä ole nyt kisoja ihan heti näköpiirissä, niin että ei muuta kuin harjoitellaan, harjoitellaan. Vielä jos joskus tuo mamma oppisi ohjaamaan, niin kyllähän sitä kehtaisi sen kanssa sitten enemmänkin kisailla. Se on ollut meille uusi juttu, että olen aivan täpinöissäni lelulla palkkaamisesta nykyään. Kotona kun en leluihin koske, Daron niitä pyörittelee senkin edestä. Daron on ollut nyt joka kerta mun aksatreeneissä mukana myös; pikkukundi on saanut tuntumaa tekonurmeen, tutustunut ihmisiin sekä koiriin ja oppinut odottamaan kevythäkissä rauhakseen yksinkin. Yksi harjoitus on erityisen haastava Daronille muuten vielä. Se on syliin nostaminen jonkun muun kuin mamman toimesta. Ja mikä sylivauva tuo kuitenkin kotona on. Tarvii kotonakin vain aikaa vieraiden kanssa, että tekee itse aloitteen syliin tulosta (sohvalle/lattialla). Mamman sylissähän se olisi ihan jatkuvasti kyllä. Ja tosiaan sohvalle pomppii niin kepeästi nykyään, että ei ole enää mulla rauhallista sohvannurkkaakaan mihin käpertyä viikonlopun päivätorkuille... elämä on raskasta, kun on pentu talossa...