Se olisi nyt sitten mammalla kesäloma ja luvassa on kai jotain pientä ohjelmaa meikäpojallekin. Ensin tosin pitää jännittää ihanaisen Iitan synnytys, johon on aikaa enää muutamia päiviä eli juhannuksena saatetaan pitää myös sitten "tassujaisia" pienten pikinenien kunniaksi! Aatella, että minustakin karvapäästä sitten leivotaan aito isukki. Tosin vain tälläinen etä-isä, minähän en tassujani pentujen hoitoon sotke...
Mitäs sitä on sitten tähän asti touhuiltukaan. Lähinnä tavallista arkea elikkäs kesän aksatreenikautta kerran viikossa ulkokentän raikkaudessa ja talviturkin kastamista sekä punkkien keräämistä lenkkireittien varrelta - on muuten kasassa jo 15 kappaletta ja lisää tulee viikoittain... yök. Onneksi vain viitisen kappaletta on ollut ihossa kiinni, muut on noukittu turkistani tassuttelemasta. Mutta katsotaan kuinka suureksi saldo saadaan syksyyn mennessä vielä.
Toukokuussa pääsin parina tiistaina mamman mukaan vetämään pentukurssia. Tai siis minä lähinnä ulvoin, karjuin ja loilottelin autosta kun näin mamman paijaavan ja juttelevan niiden pentusien kanssa. Viimeisellä tapaamiskerralla pääsin sitten pentujen jälkeen vetämään lyhyen pätkän aksarataa, jotta ei ihan huono maku jäänyt sitten kirsuun kiusaamaan. Olihan siellä yksi söpö tyttökin, vähän vanhempi muita. Jackrusseli se oli ja meillä synkkas kyllä heti, mutta jostain syystä mamma ei sit päästänyt mua kunnolla hurmailemaan alaikäistä neitoa.
Puolivälissä toukokuuta osallistuin myös hyväntekeväisyyskävelyyn kaverini Junnun kanssa. Tuotto meni Rekku Rescuelle eli hyvään tarkoitukseen ja päivän aikana oli mahdollisuus käydä koirien koulukuvassakin. Me oltiin Junnun kanssa kaverikuvassa ja lisäksi meistä napattiin yksittäiskuvat. Ihan onnistuneita otoksia niistä tuli, vaikka Junnu nyt ei mikään poseeraaja olekaan.
Tänään käväisin Koirafestivaaleilla pikaisesti. Mamma hoiteli siellä Match Show-tuomarin virkaa pienille ja isoille pennuille. Ja kylläpä sen takki tuoksuikin mielenkiintoiselta kun se tuli mua sitten autosta hakemaan jaloittelukierrokselle! Oli kuulemma ollut söpösiä pentuja, tiedä sitten... Mä näin jaloittelulenkillä kuitenkin pari varsin kummallista ilmestystä. Tai no joo, kyl mä tiesin että se toinen oli poni mut ku se oli niin pieni, etten tiennyt voisiko sen kanssa vaikka lyödä leikiksi. Mut se toinen.... Iso ku mikä ja villava! Tuoksui oudolta, katsoi isoilla silmillään ripsiään räpytellen yläilmoista - ja kyllä mua epäilytti se kovasti. Mamman kuulin sitä alpakaksi kutsuvan. Enpä tiedä, olkoon vaan mutta sitä en kysellyt leikkimään!
Se olis sitten heinäkuussa tarkoitus käväistä piiiiiiiiitkästä aikaa näyttelykehässäkin. Ja ei ihan kanta-hämäläisillä nurkilla, vaan lähdetään sitten oikein Ouluun asti. Toivottavasti ilmat nyt vähän lämpenis, ettei tartte toppatakkia pakata mukaan... Vedetään kuitenkin kahden päivän näyttelyrumba ja sitten samoilla silmillä kotia kohti, koska mamman täytyy töihin palata. Ihan kivaa lähteä reissuun, mamma lupasi että yritetään käydä matkan varrella luultavasti kotikennelissäkin moikkaamassa kasvattajaa. Se on aina mukavaa!
Ja saapa nähdä mitä kaikkea muuta ohjelmaa tässä vielä tuleekaan, mutta luultavasti jotkut agiepikset, ehkä jopa virallisissakin startti. Eipä muuta kuin kuono kohti kesätuulia!
