Se on nyt siis virallista, Suomen muotovalion arvo-kunniakirja saapui postissa kotiin eilen ja eiköhän se jo tämän päivän aikana seinältä paikkansa löydä. Viime viikonloppuna ehdittiin jo sitten käydä ensimmäisellä näyttelyreissulla Ruotsissakin ja tuliaisina Österbybrukin KV-näyttelystä oli Paras Uros-luokasta neljäs sija. Ei siis ollenkaan hassumpi aloitus naapurimaan matkailulle, joka tulee jatkumaan kesän aikana pariin otteeseen. Muutoin näyttelyiden osalta nyt hieman rauhoitetaan tahtia hetkeksi ja seuraava estradi on vasta kuukauden kuluttua Nakkilassa.
Agilitytreeneissä ollaan päästy taas ulkokentälle toukokuun alusta alkaen ja edistyminen on ollut vaihtelevaa. Ensin pelkona oli karkaamiseni kenttää ympäröivään metsään jonkin elukan perään, sitten täytyi tyytyä surkeaan ohjaajaan ja seuraavana olikin aika heittäytyä naistenmieheksi kesken rataharjoituksen!
Nooo, pienin askelin, pienin askelin ja pääasia että onhan meillä kuitenkin ollut kivaa joka kerta. Kentän pohja aiheuttaa oman haasteensa tuon ohjaajani etenemiselle, kun pehmeä sora pistää jalat todella töihin. Ihan hyvin se on mennyt, jopa vetänyt pikamatkoja ehtiäkseen kerrankin meikäpojan edelle putken suulle... Toisaalta ne jotka tuntee, tietää myös odottaa sitä ensimmäistä kuperkeikkaa jossain vaiheessa tämän kesän aikana. Toivottavasti kolhuja ei sitten kärsitä kuin henkisesti...
Muutoin tässä nyt taidetaan odotella taas noita lämpimien kesäkelien paluuta ja tietysti sitä kesälomaa elokuulla.
