sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Keskikesän juhla

Juhannus on vietetty, leppoisasti kotona, ympäri pihaa juosten, ihmetellen aidan takana laitumellaan käyskenteleviä hevosia, itsekin ruohoa mutustaen. Johan tässä onkin koko kevät menty matalaliitoa joka viikonloppu, kun mejäkokeisiin on tullut peruutuspaikkoja. Meikäpoika on ehtinyt kahlata vaihtelevin tuloksin läpi kolme järkyttävän kuumaa mejäkoetta, Daron on saanut lämmitellä itseään kuivassa metsässä kahdesti. Molemmille on pukannut hukkaa, mutta myös pientä tulostakin, joten sinnikkyys ehkä joskus palkitaan.
Daron AVO3 Tirvan mejäkokeesta

Tristan VOI2 Sauvon mejäkokeesta

Tällä hetkellä varmana tietona on, että ainakin kahteen kokeseen haetaan vielä paikkaa, sitten on tämän kesän mejäilyt saatu suoritettua. Metsässä on ollut mukavaa, vaikka toki tuo reissaaminen välillä on aika rankkaakin, etenkin nyt kun on ollut näitä helteitä. Ihan ilolla otimme siis vastaan tämän juhannusviikon sään viilenemisen ja kauan kaivatut sateet. Veikkaan, että aika moni metsäneläinkin on kelin muutoksesta ollut kiitollinen.

Muiden harrastusten osalta olemme osallistuneet treeneihin, mutta mitään kisailuja ei ole suunnitelmissa tällä hetkellä. Daron harjoittelee rallytokon voittajaluokan liikkeitä, ollen siinä kyllä jo aika pätevä, mutta mamman rohkeus ei taida vielä riittää kisailmoittautumiseen asti. Meikäpoika on käynyt aksatreeneissä kuumuilemassa, haukkumassa, häsläämässä eikä mamma todellakaan ole suunnitellut meille kisoja lähiaikoihin. Daron on saanut pari kertaa tuurata meikäpoikaa aksassa ja hitot, kaverihan on aivan liian hyvä pujotelemaan keppejä ollakseen noinkin yksinkertainen ;) Daronin osalta ei myöskään ole aksailmoittautumisia suunnitteilla, koska kontaktiesteet ja ylipäätään radan suorittaminen on harjoituksen alla. Nopea tuo pirulainen on, se on huomattu ihan omalla pihalla kisaa otettaessa - meikäpoika ei oikein saa sitä kiinni suoralla juoksussa, hämäyksissä ja kaarteissa olen ketterämpi ja säästän askeleita. Meikäpoika puolestaan on saanut pari kertaa osallistua rallytokotreeneihin ja mistä lie johtuu, mutta olen siellä melko vallaton ja mamma saa aina nauraa tempauksilleni. Onpa tuo miettinyt, että jaksaisiko hetken harjoitella meikäpojan kanssa hihnassa liikkeitä, niin voisi ilmoittaa minut avokkaaksi. Saapa nähdä. Ilman hihnaa osaan liikkeitä paljon paremmin, jotenkin se hihna on meikäpojalle semmoinen ahdistus rallyssa.

Viikko sitten mamma kävi talkoilemassa spanielien taipumuskokeessa ja kuului tuumivan, että Daron olisi muuten koevalmis, mutta kun se pirulainen ei tule sieltä järvestä pois. Mamma taitaa harkita järvitreenien aloittamista uudelleen, olisihan se muutenkin helpompaa jos Daronin ei tarvitsisi aina liinaan kytkettynä uiskennella... On se kyllä hassu otus, luulee olevansa joku sorsa tai vesimyyrä, kun uiminen on sen mielestä ihan maailman paras juttu. Onhan se kivaa meikäpojastakin, mutta hitot kun sinne kylmään veteen meneminen aina arveluttaa... Uimahousurajan kasteleminen on meikäpojalle herkkä juttu, mutta sitten kun se on kastunut ei ole riemulla määrää eikä rajaa, kun haukkuen juoksen veteen yhä uudelleen ja uudelleen. Bravuurini on loikata järveen ja roiskuttaa vetää mahdollisimman laajalle. Myös uimalassa hyppiminen on kivaa, kuten tuli todettua maaliskuun lopulla viettäessäni 6-vuotissynttäreitäni Daronin ja tyttäreni Neven seurassa. Ne olikin lystit synttärit. Mamma vei meidät ensin sellaiseen "koirien huvipuistoon", jossa oli kaikenlaista esterataa, onkaloa, piiloa, tasapainorataa, heinälato (jossa jyrsijöitä!) ja mikä parasta - koirien pallomeri!

Ensin meikäpoikaa arvelutti kolisevien ja pyörivien muovipallojen päälle astuminen, mutta kun mamma piilotti sekaan nameja niin sitten alkoi melkoinen pallojen huiskiminen. Syöksyttiin Daronin kanssa kilpaa aina pallojen sekaan, niin että ne pallot lensi ilmaan ja meidän päälle ja kaikkee. Se oli pojat lystiä se! Paikanpitäjä kun tuli tunnin jälkeen laittamaan paikkoja kiinni, niin meikäpoika lähti hänen seurakseen vielä ja poikkesin kertaalleen pallomeressä yksinkin. Huvipuiston jälkeen meidän koiraseurue jatkoi sitten Hyvinkään koirauimalaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen oltiinkin aikas väsyneitä, mut jaksoin mä silti kotona syödä mun spesiaali-synttäriruuan...


Näyttelyrintama on myös nyt ollut hiljainen; Daron kävi pääsiäisenä Imatran kv-näyttelyssä ja seuraava tiedossa oleva näyttely onkin Seinäjoen kv lokakuun lopulla. Spanieliliiton erikoisnäyttely osui tänä vuonna päällekäin oman kerhon mejäkokeen kanssa, joten arvannette kumpi laji voitti... Ulkomaille ei olla ehditty ja mamman kesälomaankin on vielä paljon aikaa. Ehtiihän sitä vähemmälläkin ja tänä kesänä mejä on ollut se päälaji kuitenkin. Metsässä ei tartte olla niin nätti, vaikka toki välillä itseään voi lenkilläkin koristaa kukkasin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti