sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Oi ihana(n kylmä) toukokuu

Meillä koirilla on ollut ihan kivat kevätkelit, kun on ollut sopivan viileää, mutta nuo ihmiset kuulemma jo kaipailee lämpöisempiä kelejä. No, kyllähän tässä on jo useampi viikko tuota talvipomppaa pudoteltu ympäri kämppää, niin kohta ois sit kiva olla uimahousukelit. Tosin Daron, tuo ikuinen hopo-veijari, mennä paineli uimaan toissapäivänä, kun lämpötila oli suunnilleen +8 astetta ja mammalla pipa, hanskat sekä välikalsarit... Meikäpoikakaan ei piitannut hyisestä vedestä, kastoin vaan varpaat juodessani ja yritin väistellä Daronin roiskimia kylmiä pisaroita. Onneksi sentään aurinko pilkotti, vaikkei se nyt enään silloin iltasella mitään lämpöä tuonut. Lyhyen uinnin jälkeen Daron saikin aikasmoiset hepulit, kun ravisteli vettä turkistaan. Mamma siinä jotain huokaili, kun hepulin jälkeen yritti irrottaa kiinnijääneitä risuja, havunneulasia ja kuivuneita lehtiä kosteasta turkista...
Ei oo yhtään kylmää!

Mikä karvanlähtöaika?
 Maanantaina alkoi meikäpojalla kesäkauden ulkotreenit ja ilmahan näytti silloinkin parhaat puolensa, kun noin 45min ennen treenejä taivaalta tuli lunta tupruamalla. Se ei onneksi meikäpojan menoa aksaradalla suinkaan haitannut; oli ihan sikakivaa juosta kovaa ja mammakin sanoi, että tein superhienosti kontaktitkin! Tosin semmoinen ikävä puoli hiekkakentässä on, että mun leluni - kaninkarvapallo - on ihan hiekkainen ja mutaisen limainen hetkessä... Mut silti se on MAAILMAN PARAS LELU (mamma sanoo yök)! Tänään mamma kertoi ilmonneensa mut ensi viikonlopuksi aksakisoihinkin, saapas näkee mitä siitä sit tulee.
Siis hei oikeesti, KESÄN ekat ulkotreenit vai?

"Jos mä syön kaikki hiutaleet, niin maahan ei jää yhtään!"

Myös Daronilla alkoi viime viikolla kesäkauden treenit, mutta ilmojen suhteen sillä oli himppasen parempi tuuri. Keskiviikkona oli rallytokotreenit viileässä, mutta aurinkoisessa kelissä. Daronin pitäisi nyt sitten harjoitella AVO-luokan liikkeitä ilman hihnaa. Eka kerralla mamma piti sen vielä hihnassa, kun oli ihan uusi kenttä ja pari aivan uutta koiraakin (uroksia, voi jee...) Ensi viikolla on sitten tiukka paikka, kun hihna lähtee ja pikkukaverin on syytä keskittyä tekemiseen tai kuulemma mamma laittaa sen jäähylle autoon. 
Onneksi torstain agilityn alkeet antoi hyviä viitteitä sille, että Daronin keskittymiskyky on erinomainen. Meikäpoika sai autosta seurata aitiopaikalta, miten etevä ja NOPEA tuo hessuhopotin onkaan. Siellä se mennä viiletti tuhatta sataa ja teki mamman kanssa pientä radanpätkää ilman, että kertaakaan mietti muita odottavia koiria. Mitään aitojahan meidän treenipaikoilla ei ole, niin että vaihtoehdot on lähteä livohkaan metsäretkelle tai sitten toisten treenaajien luokse. Meikäpoikaa vähän harmitti katella sitä Daronin menoa, joten kannustin sitten kaveria ulvomalla surumielisesti autosta. Tämäkään ei kyllä menoa haitannut, pikku-D meni vaan aivan uusiin ohjauksiin kuin turboraketti ja sekös mua kismitti vielä vähän enempi... Kaikenkukkuraksi tuo pikkuluopio rrrrrr-rrrakastaa lelulla palkkaamista siellä kentällä, ihan tyhmillä leluilla siis, kuten narupallo tai fleecenaru. Meikäpoika ei koskaan alentunut nuorempana tuollaiseen, namipalkka oli ainoa oikea, kunnes viime talvena mamma löysi mulle sen jo mainitun kanipallon...ihanaihanaihana...

Kanipallosta tulikin mieleeni; ootteks maistaneet miten hyviä pupun papanat on?! Daron niitä on tässä maiskutellut hieman mielipuolisenakin ja eilen illalla meikäpoika päätti kokeilla uutta kulinaristista elämystä. Ja voihan jöhnä, miten hyviä ne olikaan! Me Daronin kanssa imuroitiin lähipuisto puhtaaksi niistä ja ihan meinas tulla jopa kinaa mehevimmillä paikoilla. Mamma sitä touhua katteli päätään pudistellen...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti