Lomamatka Latviaan

Mamman loman aloituksena viime viikolla käytiin yllättämässä kaverimme Junnu ja haettiin hänet lenkkiseuraksi aurinkoisena aamupäivänä. Junnu oli aivan unenpöpperössä alkuun, mutta innostui sitten meidän kanssa riemuitsemaan kevään tuoksuista metsässä. Daronin kanssa Junnu sai vähän kirmailla vapaana, kunnes yhtäkkiä Daron bongasi jonkin eläimen metsikössä ja meinasi ottaa vallan ritolat. Onneksi Junnu uskoi mamman käskyä ja löntysti takaisin meidän luo ja sitten me kolmikkona lähdettiin juoksemaan Daronilta karkuun. Jo tuli vipinää pieniin kinttuihin, kun Daron tajusi jäävänsä ihan yksin metsästysretkelleen... Tämän episodin jälkeen mamma katsoi parhaimmaksi kytkeä kaikki hihnoihinsa ja jatkoimme hieman liukastellen jäisellä ulkoilureitillä. Oli kiva lenkkipäivä ja mamma nappasi meistä kaveruksista kuvankin, kun patsasteltiin isolla kivellä (mamma joutui Junnua tuuppaamaan persuksista, että sai sen kivelle, mutta meikäpoika ja Daron hypättiin sinne ihan itse)

No sitten perjantaiaamusta, tai yötä se kyllä oli klo 04:30, mamma pakkasi meidät autoon ja lähdettiin ensin Helsinkiin, josta 7;30 lähtevällä lautalla keinahtelimme Tallinnaan. Ja todellakin laiva keinahteli hieman matkalla, sillä aivan hillittömän kova tuuli vesisateineen riepoi meitä jo Helsingin satamassa. Me pojat taidettiin kyllä nukkua sikeästi koko lauttamatka, sillä emme ihan ole tottuneita heräämään 03:50 aamuyöllä... Mamma nautti laivassa runsaan aamiaisen ja kun saavuimme Tallinnaan, lähdimme heti ajamaan kohti Pärnua. Vesisade ja tuuli jatkoivat kanssamme koko matkan. Pärnussa mamma piti pienen ajopaussin ja me pojatkin päästiin vähän kävelemään. Vaan ei se mitään kivaa ollut, kun tuuli puhalsi takalistoon niin että korvissa suhisi ja kakanhaju tulvi omaan kuonoon... Niinpä jatkoimme aika pikaisesti matkaamme kohti Latvian rajaa ja sieltä edelleen Riikaan. Noin nelisenkymmentä kilometriä ennen Riikaa mamma löysi kivan taukopaikan, jossa sattumoisin oli muitakin suomalaisia koiraihmisiä. Kävimme pidemmällä kävelyllä mukavassa mäntymetsikössä ja verryttelimme ajomatkasta puutuneita jäseniämme. Sadekin malttoi loppua lenkin ajaksi, alkaakseen taas uudelleen kun lähdimme jatkamaan kohti Riikan hotellia.

Hotellille saavuttuamme mamma kanniskeli ensin tavaramäärän huoneeseen, jonka jälkeen me pojat päästiin katsomaan, että millaiseen paikkaan sitä ollaan nyt tultu. Daronia jännitti jo pelkkä hissimatka parkkihallista toiseen kerrokseen, etenkin kun hississä oli peili, josta tuijotteli kaksi perin samannäköistä kaveria kuin me... Meikäpoika nyt on ennenkin peilejä nähnyt ja tsekkasinkin vaan onko turkkini kuosissa, jos käytävällä sattuisi tulemaan hemaisevia koiraneitoja vastaan. Harmikseni ei tullut. Daron puolestaan päätti ilmoittaa käytävällä kaikille, että olemme saapuneet ja haukahteli pari kertaa uhitellen muiden huoneiden oville. Ovien takaa vastailtiin kyllä, kuka vähän kimakammin, kuka kumeammalla haukahduksella. Lopulta mamma sai meidät epäjärjestyksessä sisälle omaan huoneeseemme ja pääsimme nuuskuttelemaan nurkkia. Oli tosi kiva havaita, että meillä oli koko seinän kokoinen ikkuna, josta saattoi tarkkailla viereisen bensiksen tapahtumia sekä kadulla ohikulkijoita.

"Näitkö, tuolla meni joku!? - Joo! Pitääkö sille haukkua? - Ei! Ole ny kerrankin hiljaa tai mamma suuttuu."

Kun hotellihuone oli otettu haltuun ja myös vessan kulmat nuuskuteltu, Daron rentoutui ja alkoi leikkiä. Meikäpoika vetäytyi lepäämään, kun tuo matkustaminen on niin rankkaa. Mamma ei kuitenkaan kauaa antanut meidän levätä, kun se havaitsi, että meidän on pakko käydä ostamassa juomavettä. Onneksi lähistöllä oli isohko kauppakeskus, jonne mamma sujuvasti meidät kuljetti. Ostosreissun jälkeen käytiin sitten vielä vesisateesta märillä lähikaduilla lenkillä ja tietysti herätettiin pahennusta asuintalojen pihoja vartioivissa koirissa. Useampaan kertaan kaikkien kolmen sydän hyppäsi kurkkuun, kun tiheän lauta-aidan takaa alkoi ison koiran haukku tai murina. Daron tietysti yritti vastata kaikkiin... Hieman kaaottinen lenkki siis. Ja loppupelissä me kaksi valkovoittoista kaverusta oltiin aika mustia... Hotellille päästyämme tulikin komennus suihkuun. Hienosti mahduttiin kaikki kolme suihkukaappiin ja saatiin liat pestyä viemäriin. Sen jälkeen oli hyvä pukeutua kylpytakkeihin ja valmistautua yöunille.

Yöunet ei olleet kovin rauhaisat, kun Daronia jännitti outo paikka ja oudot äänet. Useampaan kertaan se kävi tuhahtelemassa ovella käytävässä kulkijoille ja vinkumassa mamman sängyn vieressä. Meikäpoika yritti kopassa painaa korvia tyynyyn, mutta kyllähän tuollainen ramppaaminen alkaa risomaan. Ja sitten mamma vielä yritti saada Daronin rauhoittumaan kainaloonsa! Se oli viimeinen pisara ja tein valtavan loikan samaan sänkyyn. Mamma yritti kyllä häätää, mutta en luovuttanut. Daronin osalta sekään ei kuitenkaan ollut rauhoittava ratkaisu, joten vartin kuluttua mamma kantoi pikkukaverin sinne koppaan ja laittoi vielä vetoketjunkin kiinni. Väsyksissä mamma ei sitten huomannut enää komentaa meikäpoikaa alas sängystä ja niinpä me lopulta saatiin nukkua... Ja klo 06:00 päätin herättää mamman läppäisemällä tassulla hellästi naamalle. Siinä vaiheessa tuli sitten meikäpojallekin lähtö alas sängyltä, mutta eipä mammakaan sinne enää jäänyt vaan alkoi valmistautua näyttelypäivään nro 1. 

Ajelimme hyvissä ajoin messukeskukselle ja saimme parkkipaikan suomalaisten pakettiauton vierestä. Sitten alkoi osuus, jota mamma jännitti ainakin toiseksi eniten koko reissussa, eli millä saada meidät kaksi, kevythäkki ja kassi sujuvasti sisälle messuhalliin ilman että me kaksi karvapäätä aletaan uhoamaan kenellekään isommalle tai häijymmälle koiralle kapeassa oviaukossa. Vaan hyvin kävi siinäkin kun ajoissa oltiin. Vain noin viiden minuutin odottelun jälkeen messuhallin ovet avattiin ja mamma singahti meidän kanssa ensimmäisinä sisälle. Saatiin rauhassa valkata häkille paikka kehän laidalta ja sitten vaan odoteltiin näyttelyn avautumista. Aika kului lopulta kuin siivillä ja tuli meidän rotumme vuoro astella arvosteltavaksi. Lauantaina tuomarinamme toimi portugalilainen Jose Homem de Mello. Ensimmäisenä estradille töpötteli nuorten luokkaa edustava Daron, saaden arvosanaksi Erinomainen ja Sertifikaatin arvoinen. Sitten meikäpoika ja kilpakumppaninani toiminut Kossi olimme vuorossa ja siinä kävi kuten mamma oli epäillytkin, eli meikäpoikaa rokotettiin jälleen kerran koosta ja sain Erinomaisen ilman oikeutta osallistua jatkokisaan. Daron ja Kossi hoitivat sitten kahdestaan loppukilpailun ja tuloksena Daronille kakkossija ja vara-CACIB. Kossi oli RotunsaParas, sai neljännen CACIB´nsa ja lisäksi Latvian sertin. Hienosti hoidettu, kaverit!

Kehäkettuilun jälkeen odottelimme vielä hetken, jotta mamma sai hankittua eläinlääkärin leimat madotuksesta meidän passeihin ja sen jälkeen poistuimme näyttelypaikalta. Tosin väkeä messuhallissa oli niin turkasen paljon, että mamma joutui kantamaan meidät pojat yksitellen ulos hallista ja sen jälkeen vielä hakemaan häkin ja muut tavarat. Tällä reissulla mamma käväisi myös viereisessä hallissa katsomassa lemmikkimessuja ja siellähän olikin kuulemma kissa- ja kaninäyttelyt! Lisäksi oli paikalla ollut pari poniakin. Se ois ollut jännä nähdä, mutta meitä koiria ei saanut sinne toiseen halliin viedä lainkaan... Mamma onneksi kertoi miten paljon siellä olisi ollut ihunia pupuja haisteltavaksi, vaikka tosin pari niistä näytti aika kummallisilta... 

Late-Lammas? Ei vaan kani lampaan vaatteissa...

Kävimme näyttelyn jälkeen vielä pienellä kävelylenkillä Kipsalan alueella ennenkuin lähdimme kaupan kautta kurvaten takaisin hotellille. Hotellihuoneessa oli aika väsynyttä porukkaa ja nukkumatti valloittikin meidät ajoissa lauantai-iltana. Yö meni jo paljon rauhallisemmin kuin edellinen, vaikkakin aamuneljältä meikäpojalle iski hirveä pätemisen tarve ja komensin Daronin kopan perälle itse sängyllä machoillen... Mamma ei ihan tykännyt siitä ja sain itse hatkat sängyltä. Sunnuntain näyttelypäivään lähdettiin sitten sateettomassa kuivassa kelissä ja taas olimme ajoissa pelipaikalla. Sunnuntain tuomarina toimi latvialainen Natalija Borodajenko ja tällä kertaa kisassa olivat mukana vain Kossi ja Daron, koska mamma ei ilmoittanut meikäpoikaa lainkaan toiselle näyttelypäivälle. Olin kuitenkin seurakoirana ja Daronin turvana häkissä. Daron suoritti oman esiintymisensä jälleen mallikkaasti, päästen loppukisaan. Jälleen kerran Daron joutui tyytymään toiseen sijaan, Kossin viedessä ROP-tittelin, mutta tällä kertaa Daronille tuli Latvian serti. Myös Daronin sunnuntain vara-CACIB tullaan vahvistamaan varsinaiseksi CACIB´ksi koska Kossi oli lauantain perusteella oikeutettu hakemaan itselleen kansainvälisen muotovalion-tittelin. Varsinaiset tavoitteet siis näyttelyn osalta saavutettiin puolin ja toisin, kivaa! Sekä lauantain että sunnuntain näyttelyarvostelut löytyvät blogista erillisiltä sivuilta; Tristanin näyttelyt ja Daronin näyttelyt.

Näyttelyn jälkeen nautimme auringonpaisteisesta loppupäivästä kävellen hotellin lähialueella ja bongaillen kivoja rakennuksia, hajuja, ääniä yms.

"Tuon talon pihassa on muuten koira! - Joo, niin on, anna nyt olla taas..."

Kotini on linnani

Maanantai koitti aika pian ja niin oli sitten kotimatkan aika. Lähdimme sujuvasti aamulla vesisateessa (taas) liikkeelle hotellista ja jonkin matkaa ennen Latvian ja Viron rajavyöhykettä pysähdyimme haistelemaan merta. Olikin huikeen upee biitsi, harmi vaan että mamma ei päästänyt meitä uimaan, kun väitti että vesi on vielä liian kylmää...

Ajomatka sujui hyvin, Pärnussa pidettiin taas pidempi tauko ja sen jälkeen mennä köröteltiin rauhassa Tallinnan satamaan asti. Ekana autojonossa jälleen ja lopulta päästiin autokannellekin sateelta suojaan. Paluun laivamatka oli tasaista menoa, mutta kun mamma palasi Helsingissä autolle, tajusi hän että meidän laivamatka ei ollut rauhallinen. Viereisen uudenkarhean virolaisen Audin hälyttimet olivat pitäneet meidän korvamme skarppeina koko matkan ja olimme ihan valmiit saapumaan kotikontujen rauhaan. Kotiovelle pääsimme iltakymmenen maissa ja kyllä me niin nautittiin nukkumisesta vielä seuraavakin päivä! Matkustaminen on ihan kivaa, mutta aikasteen rankkaa... Kaiken kukkuraksi mamma sai Latvian tuliaisena vielä flunssan, jota se nyt sitten yrittää parannella parhaansa mukaan. Toivotaan, että meille pojille ei tullut mitään ylimääräisiä tuliaisia, sillä aina on mahdollista joku vatsatauti reissusta saada. 

Tulevana viikonloppuna olisi sitten taas vähän automatkailua luvassa, tällä kertaa kyllä vain Lahteen, kun ensin lauantaina olisi Daronin rallytokokisat ja sitten sunnuntaina mamma käy jossain kevätkokouksessakin vielä. Sitten tiedättekös mitä! Maanantaina meikäpoika täyttää 5 vuotta! Ihan odotan jo innolla lahjakasoja...kenties herkkujakin on luvassa...